Ulrika Eleonora
Seuratut keskustelut
Kommentit
Hei,
Kerran elämässä, miten menee?
Tähti, kiitos paljon toivotuksista! En oikein osaa ajatella vauvaa tai syntymää (la olisi elokuun lopussa), tässä vaan selviydyn oloista ja iloitsen toki söpöstä kipristelevästä "katkaravusta", minkä ultrassa näin 💗 Toivotan teille rohkeutta yrityksiin. Ei kai ne riskit muutamasta vuodesta ole kiinni? Tai jos ette yritä, vaan annatte mennä ilman paineita ja luontoäiti sitten päättää...
Kiitos 💕
Kuvotus helpottanut, mutta voi vielä tulla takaisin. Nyt pitää yrittää edistää muita juttuja kun pystyy. Eilen illalla oli tosin jäätävä närästyskohtaus (ei ole ennen ollut, siinä oikeasti rintalastaa polttaa), oli pakko oksentaa sitä happoa ulos. Sitten otin ruokasoodaa vesilasilliseen ja jälkikäteen googlettelin ettei raskaana saisi. Jäi epäselväksi että onko se kielto verenpaineen takia vai kohdun supistelun. Meinasin panikoida, mutta päätin että nyt ei vajaaseen puoleen teelusikkaan soodaa tämä homma kaadu. Närästys kuitenkin helpotti.
Tosiaan itsellä ei ollut testauksen aikaan tai sen jälkeenkään mitään oireita. Olin hyvin skeptinen. Sitten alkoi vatsavaivat ja muistan ihmetelleeni, että eihän se raskauspahoinvointi nyt mitään ilmaa ja herkkää vatsaa tarkoita. Se kipu ei ollut missään naistenvaiva-paikoissa, vaan vatsalaukussa. Yölläkin turvotti ja puristi niin että heräsi. Että en kyllä ois näitä oireita arvannu. Toki välillä oli niitä tuttuja nippailuja. Mutta yleisoireeksi tässä voin todeta, että koko ajan on täysi, jopa ylensyönyt olo. Vaikka ei olisi syönyt koko päivänä, niin maha on täysi. On siis puoliväkisin syötävä, aamulla aina stressi, että mitä saisi tungettua alas...
Tuo 8 pvää siirrosta taitaa olla liian aikaisin testata... Se raskaushormonin nousu on varmaankin aika yksilöllistä, mutta kyllä se lähemmäs pari vkoa pitää odottaa. Tsemppiä siis siihen!
Hei!
Tähti, ihanan valoisaksi olet tullut! Kerran elämässä, sen tässä on saanut huomata, että oireet tai oireettomuus yllättävät aina. Kerrat ovat erilaisia ja yhdelläkin kerralla oireet tulevat ja menevät miten sattuu. Omaan mielentilaan voi vaikuttaa, esim. meditaatiolla ja itsensä hemmottelulla...
Mä en näemmä ilman draamaa selviä näistä välietapeista. Pari päivää sitten kuvotus loppui ja veriklönttejä alkoi tuhruttamaan ja tippumaan pönttöön. Olin järkyttävän hermona, mutta yritin pitää jotakin järjen ääntä päässä. Laskeskelin edellisistä menkoista, että suunilleen voisi normaalisti olla niiden aika.
Tänään oli sitten ultra. Siellä maski naamalla ja tunnin extraa (ajat myöhässä) odotellessa järkyttävässä jännityksessä ja pelossa oikeasti taistelin pyörtymistä vastaa. Gynepöydällä maatessa ajattelin, että onneks tähän voi pyörtyä. Noh, siellähän se katkarapu oli reilun 1 cm komeudessaan, oikeassa paikassa ja sydän sykkien 💕 Voi sitä tärinää ja itkua kotimatkalla...
Tulin tänne kurkkaamaan, mitkä fiilikset?
Mulla voimattomuus, heikotus, etominen ja kuvotus vetää matalaksi. Nyt on vissiin rv. 7+0. Vaikea päästä sängystä ylös tai saada mitään ruokaa alas ja esim. kahvinjuonti loppui seinään reilu vko sitten.
Ristiriitainen mieli, yritän ottaa rennosti, perjantaina ultra... Sitäkään ei kannata ajatella, jotta mielenterveys säilyy...
Positiivista kaikille! 💕
Kerran elämässä, olen pahoillani 🥺 Tiedän tuon lannistavan ja musertavan tunteen... Mutta niin minäkin ajattelin, että mieluummin noin, jos kyseessä on elinkelvoton alkio.
Harvemmin se kuitenkaan yhdellä tai kahdella istutuksella tärppää... Oma taktiikkani on/oli vaan lisätä yrityksiä niin kauan kuin ikä antaa myöten. Miltä sinusta tuntuu?
P. S. Ylellä alkoi koskettava sarja lapsettomuudesta kärsivistä:
https://areena.yle.fi/1-50711892