Tuukkis

Koittelen vielä onneani, josko jollakulla olisi ajatuksia ja ehdotuksia :) Myös vinkkejä, mitä kannattaa tälläisessä tarpeessa ottaa erityiseen huomioon otetaan vastaan.

Me käytiin tänään seulontaultralla. Niskaturvotus oli normaali ja kaikki raajat ja elimet oli oikeilla paikoillaan. Lapsukainen on hyvin vilkas ja meinasi jäädä turvotusmittaus tekemättä kun pikkutyyppi ei suostunut olemaan hetkeäkään paikoillaan tai ainakaan sopivassa asennossa...Pari päivää tuli lisää raskauspäiviä ja näin ollen aikaistui LA 21.7. eli viikkoja nyt 12+4.

Sukupuolesta ja selvittämisestä on täällä ollut vääntöä. Itse tahdon sen tietää, mutta mies ei osaa päättää tahtooko vai ei. No, 5.3. on rakenneultra ja siihen mennessä on tietysti sitten sopuun päästävä.

Mulla on pahoinvointi voimistunut aikas paljon tässä viime viikkoina tai siis nimenomaan muuttunut kuvotuksesta ihan oksentamiseen, mutta toivottavasti sekin pian loppuisi. Muutoin vointi on hyvä, kovin väsyttää vain.

Me käytiin tänään taas neuvolassa, pikkuisella oli kova meno päällä ja kaikki on siis hyvin! Pahoinvointi alkaa pikku hiljaa helpottamaan eikä sellaista kokoajan ällöttävää oloa ole, mutta toisaalta sitten taas oksennus lentelee hyvinkin yllättäen silloin tällöin.

Sukurasitteen takia sain lähetteen sokerirasitukseen jo viikoille 12-16 eli sinne suuntaan tässä nyt ihan lähiviikkoina. Ensi viikolla (10.1.) on seulontaultra ja sitten lääkäriaika neuvolantädin kanssa (ainakin käsitin että hänkin on siellä?) 29. päivä. ja sitten onkin pitkä hiljaisuus ilman mitään kun seuraava neuvola on vasta maaliskuussa eikä rakenneultrakaan taida ehtiä ennen sitä.

Iloista viikonloppua kaikille!

Viikkoja 11+1

 

Lämmin osanotto Cottonellalle menetykseen ja jaksamista!

En tiedä, onko se raskaushormonit vai onko se vaan ns. tavanomaista pelkoa ison asian edessä, mutta alkuviikosta olin itse ihan hysteerisen peloissani vauvan voinnin suhteen ja iski valtava pelko siitä, että seuraavassa ultrassa todetaankin että raskaus on keskeytynyt. Pelon aiheutti itsellänikin se, että sunnuntaina pahoinvointi oli vähäistä, maanantaina oikeastaan kokonaan poissa mutta nyt se on "onneksi" palannut niin mielikin on taas vähän rauhaisampi. Voi kunpa olisi tarkistusluukku, josta vilkaista että kaikki on hyvin!

Sunnuntaina pääsen kertomaan vanhemmilleni ilouutiset ja aattona tosiaan kerrotaan miehen vanhemmille. Ostimme ns. isovanhempien vauvakirjat tuleville isovanhemmille joululahjaksi, sellaiset muumiteemaiset. Vähän jännitti kun nettikaupasta tilasi eikä ollut havaintoakaan millaisia ovat sisällöltään, mutta onneksi olivat todella ihanat <3 Sinne pääsee siis isovanhemmat kirjoittamaan omasta lapsuudestaan, yhteisestä elämästään, muistoja omasta lapsestaan (eli meistä vanhemmista) ja sitten lopussa on vielä jotain ensimmäisiä yhteisiä muistoja lapsenlapsen kanssa.