Tupuliini

Kun on katsonut tuota rikkaat ja rahattomat ohjelmaa, niin huomaa, että siinä järjestään kaikki ns. rahattomat ovat lihavia. Liikkuminen ei ainakaan ole jokapäiväistä eikä voi yksin syyttää halpaa ruokaa. Myös halpaa ruokaa pitää syödä kohtuudella. Tiedän mistä puhun, sillä olen ollut myös rahaton joskus.

Ei ole outo väite. Minä olen nuoruudessani nähnyt nälkää. Palkka oli pieni, siitä ei riittänyt vuokran jälkeen vaatteisiinkaan ja vain hiukan ruokaan. Kuinka jotkut ihmiset kuvittelevat, että, kun  itsellä on ollut ruokaa, niin kaikilla muillakin on täytynyt olla. Tämä nälässä olo on aiheuttanut minulle koko iän kestävän aineenvaihduntasairauden. Lihon pienestäkin määrästä ruokaa, vaikka syön vihannes- ja kalapainotteisesti. Edes tabletit eivät pysty auttamaan asiaa.

Vapulla on ihan suomalainen mies.

Tarkoitus ei ollutkaan säilyä hengissä.

Ei ole mikään sukupolvien kuilu. Kyllä me suuret ikäluokat olemme jokainen ihan yksilöitä, emmekä kaikki ajattele samalla tavoin. On väärin yleistää koko joukko jonkun yksittäisen ihmisen kirjoitusten perusteella. Ja voin kertoa, että kuulun siihen suureen ikäluokkaan, joka ei syntynyt kultalusikka suussa. En saanut käydä aikanaan koulua muuta kuin kansakoulun ja kauppakoulun. Vasta vanhana, liian vanhana opiskelin omilla rahoillani. Pienipalkkaisissa toimistotöissä ei suurta eläkettä kerrytetty ja lasten ollessa pieniä olin muutaman vuoden kotona. Ilman kotihoidon tukia, ilman mitään tuloja, elettiin miehen palkalla. Mutta minä en valita. Se vaan, että kun olisi saanut olla terveenä nyt vanhana.