TTA

Pääasiassa kaupankäynti Torissa ja Huudossa sujuu kyllä mutkattomasti puolin ja toisin, alla tosin muutama erikoisempi tapaus.

Tärkein on muistaa, ettei tavaraa koskaan kannata etukäteen lähettää, jos maksua ei ole kuulunut tai mikäli maksaminen postiennakolla tai käteisellä ei onnistu mitenkään. Ei myöskään kannata uskoa lupauksiin, että maksan huomenna/ensi vuonna/ensi vuosikymmenellä. Kerran olin tyhmä ja lähetin etukäteen pari dvd-leffaa eikä rahoja koskaan tullut. Mitään kontaktia ostajaan ei saanut myöskään mitään kautta koskaan. No, muutaman euron menetin, joten ihan sama rahallisessa mielessä, mutta periaatteessa toki harmitti tämä silloinen luottavaisuuteni vuosia sitten.

Tinkaaminen ja hinnasta neuvottelu on ok mielestäni kaikessa kaupankäynnissä, olipa sitten kyseessä tonttikaupat tai vanhan fillarin myynti, mutta joku raja tinkaamisessakin on:

Jotkut tosiaan koittavat kepillä jäätä, että josko esimerkiksi n. 100 euron arvoinen, uutta vastaava modeemi, josta pyysin 50€, lähtisi kuitenkin vaikka hintaan 10€. Turha luulo. Sitten vastailevat neg. vastauksiin esim. "pidäpä itelläs". Erittäin harva myy ilmaiseksi tai melkein ilmaiseksi tavaraa, josta ei välttämättä ole ihan pakko edes eroon päästä juuri nyt. Kotimaisista nettikauppapaikoista on myös helppo todeta nopealla vilkaisulla, ettei kukaan myy uutta vastaavaa tuotetta missään kategoriassa pilkkahintaan, ellei tuote ole piraatti, rikki tai viallinen muuten. Ihmiset ovat myös näin nettiaikakaudella erittäin usein hintatietoisia, mikäli henkilö on vähänkin joskus netin kautta kauppaa tehnyt ostajana/myyjänä.

Vanhoja kalastusvälineitä myydessäni eräskin herra tuli paikalle pyörittelemään kapineita naapurikunnasta, muttei ostanutkaan sitten mitään, koska olivat aivan liian kalliita. Etkö myisi esim. 20 euron kelaa hintaan 5 euroa? En myy, mukavaa päivänjatkoa. Kummallista, että viitsii edes tulla paikalle tollasen naurettavan polkuhintatarjouksen kanssa. Sain kelasta seuraavana päivänä pyydetyt 20€ toiselta ostajalta, as simple as that.

Kerran myin vanhoja mattoja pois. Kyselyitä näihin tuli runsaasti ja matot nopealla tahdilla menivätkin kaupaksi viimeistä myöden. Yksi ostaja, nuori nainen, oli sellainen, ettei sitten ostanutkaan yhtään mattoa, halusi ilmeisesti vain nähdä matot livenä ja harmitteli, miten hänellä meni aikaa ja bensaa tähän(?). Olin vain että "ok, aha". Sitä en viitsinyt kysyä, että niin, "Millä lailla asia oli minun syytäni, että tulit paikalle "turhaan" etkä mitään ostanut? Puhtaasti oma valintasi! Daa!".

Erän matonostajanainen oli sellainen, että tuli n. tunnin myöhässä suurella ja kalliilla tila-autollaan. Ei viestiä tai ilmoitusta myöhästymisestä. Olin juuri lähdössä jo muualle enkä viitsinyt odottaa tai kontaktoida ostajaa - kunnes tämä tulikin paikalle ja kaupat onneksi tulivat sovitusti. Ihmeellistä kuitenkin tollanen, ettei voi ilmoittaa, jos on tuntuvasti myöhässä, mutta kuitenkin tulossa pelipaikalle, ei voi ymmärtää. Vastaavasti en koe velvollisuudekseni soitella perään, että tuletko vaiko et tai koska tulet. Ei maksa vaivaa.

Hyviä ja varsin kuvaavia pointteja mieskirjoittajilta Tinder-aiheesta ja yleisesti tasoista! Kurjaa, jos joku on eri mieltä, ettei tasoja muka ole. On niitä. Miksi ei olisi? Tehkää vaikka miehenä profiili ja voíla! PS. Netissä kukaan ei tiedä, että olet oikeasti koira.

Tinder ja vastaavat deittiapit sekä nettideittailu ovat raadollisia alustoja useimmille perusmiehille. Matcheja eikä sitä myöden viestinvaihtoakaan vain tule, jos miehen naamataulu on epäviehättävä tai pituutta liian vähän. Toisaalta pienikin ”virhe” miehen profiilitekstissä kaataa homman jo välittömästi. Naisilla taas profiilitekstiä ei ole kuin harvoin; tai sitten teksti on vain jokin aforismi tai jotain muuta diibadaabaa muutamalla rivillä, kuten pelkkä hymiö, englanninkielinen paikkamerkintä, emoji tms.

Matchikaan ei ole tae keskustelulle, sillä erittäin harva nainen vastaa mitään viestiin koskaan. Tai vastaa joo, mutta vastaus tulee päivien tai viikkojen päästä. Tai sitten vastauksena on vain ”joo/ei” tai pelkkä hymiö. Ehkä osa matcheista on ns. vahinkolaukauksia? Yleensä tosin tällaiset edellä kuvatut viestittelijät poistavat ihan itse itsensä matcheista, niin ei tarvii turhaan haaskata aikaa ja energiaa tuollaiseen pelleilyyn. Jollain lailla tietysti outoa, että ollaan deittaamassa, mutta sitten ei mihinkään vastata tai ole selkärankaa sanoa, että ”sorry, et oo tarpeeksi kiinnostava”. Usein ihmiset kuitenkin arvostavat selkärankaisuutta, rehellisyyttä ja avoimuutta korkealle. Tuntemattomalle pakkien antaminen ei myöskään pitäisi olla erityisen haastavaa viestin muodossa.

Usein lähtöasetelma on sellainen, että miehet menevät näihin deittiplatformeihin hakemaan naista, kun taas vastaavasti naiset ovat deittailuskenessä vain huvin vuoksi tai uteliaisuuttaan. Ihan sama yöelämässä: miehet tulevat vetämään torven täyteen (ja etsimään daamia), vastaavasti naiset menevät baariin tanssimaan ja pitääkseen hauskaa toisten naisten kanssa. Toki joku voi miestäkin hakea, mutta harva.

Tinderissä on ylitarjontaa mm. seuraavan tyyppisistä naisista (osa pätee taatusti miesprofiileihinkin, en sitä sano):

•      Alle 30-vuotiaat pienten lasten YH-äidit (on epätodennäköistä, että lapseton alle 30-v. mies kiinnostuisi vakavasti)

•      Tyhjä profiili (varmaan n. 90% on tällaisia naisten profiileista)

•      Nainen asuu oikeasti muualla toisessa kaupungissa tai maassa (tosi yleinen!)

•      Yli 100 Instagram-kuvaa ja seuraajaa yms. turhaa (mikä lisäarvo tällaisella on miehelle?)

•      Koiranomistajat (=miehen on syytä pitää esim. koirista tai muista nelijalkaisista, muuten ei tule mitään hommasta)

•      Travellerit (kuvia ulkomailta, kuten Australia, Oseania tai kehitysmaat; miehen oltava samanlainen travelleri ja ”itsensä etsijä”)

•      Extreme-harrastuksia ulkoilmassa (miehen on syytä olla samanhenkinen!)

•      Tatuoidut (kuva tatuoinneista; mikä lisäarvo tällä on? erittäin harva mies haluaa tatuoidun naisen)

•      Venäläiset tai aasialaiset (jos ulkomaalainen nainen kiinnostaa, useimmiten ei)

•      Botit ja spämmerit & maksullista seuraa tarjoavat (kai näillekin on matchinsa?)

Muitakin tyypillisiä ryhmiä ovat, kuten hipit, jupit, hipsterit, jupsterit ja niin edelleen.

Jollain lailla näen niin, että vakka kantensa valitsee, vaikka sananlaskuihin ja tämmösiin onkin hassua vedota, mutta jollain lailla se deittailuskenessä pätee.

Minusta vastaamattomuus kertoo vain aina henkilöstä, joka ei viestiin vastaa. On selkärangatonta käytöstä olla vastaamatta asiallisiin viesteihin mitään. Voihan sitä vastata vaikka kohteliaasti, ettei kiinnosta tai sorry, ei tällä kertaa tms. Sitten jos joku alkaa tivata jotain syytä, niin blokkaa käyttäjän, jos ei halua enempää kertoa syytä pakeille. Yksinkertaista? Niin onkin! Mikäli siis on kyse palvelusta, jossa ei ole viestirajoituksia. Toki ymmärrän, että naisille viestejä tulee kymmeniä päivässä, ainakin, jos on kuva esillä eikä ole ihan susiruma, sairaalloista ylipainoa tai profiili pelkästään tyhjää täynnä.

Tämä on faktaa, koska olen tehnyt joskus naisena profiilin. Kokeilu oli avartava! Miehenä viestejä ei juuri tule koskaan millään alustalla oma-aloitteisesti naisilta, mutta naisena viestejä tuli runsaasti jo päivässä. Ymmärrän, ettei loputtomasta viestivolyymista jaksa enää tietyn pisteen jälkeen välttämättä vastata yhtään mitään kellekään – olipa mies kuinka kiinnostava tahansa. Siinä voi tulla kyllästymispiste deittailuun (ja kaksilahkeisiin).

Yleisesti nettideittikonsepti on miehelle lähtökohtaisesti kurjaa, koska lähes jokaisella sivustolla on miesprofiileita 2-3 yhtä naisprofiilia kohden. Tämä pätee ikäluokasta riippumatta. Tällaisella ratiolla on siis kovan työn takana löytää itselleen kumppani nettideitin kautta. Ylitarjontaa on myös mm. alle 30-vuotiaista yh-äideistä, koiranaisista, psyykkisesti ”puolivaloilla” käyvistä naisista sekä kuvattomista ja tyhjistä profiileista naisten osalta. Harva lapseton alle 30-vuotias mies haluaa vakavan suhteen saman ikäisen kolmen lapsen yh-äidin kanssa, jolla on tatuointeja ja vielä koirakin. Usein koiraharrastus ja mm. hevoset ovat myös kaikki kaikessa niiden omistajilla, ei siihen mikään mies mahdu ellei mies ole samanlainen eli eläimet ovat miehelle myös numero uno. Tämä siis vain kuriositeettina.

Naisten tavoitteet nettideittipokalle voivat olla epärealistisia. Erittäin harvoin saiteilla pyörii 190cm:n tummia ja salskeita lentokapteeni/lääkärimiehiä jotka tienaavat vähintään 100k€/vuosi, ja jotka ovat iältään siinä kolmenkympin hujakoilla. Toisaalta, jos tällainen pyörisi, niin kyseinen kolli on arvatenkin haluttu monen ikäisten ja monen tasoisten naisten keskuudessa foorumeilla, kuten missä tahansa muuallakin liikkuessaan.

Reaktio kokeneena pakkien saajalla uusiin pakkeihin on lähinnä ajatuksentasolla tapahtuva ”aha”, muttei muuta tunnetasolla tai muutenkaan. Sillä lailla tietysti liikutaan vaarallisilla vesillä, ettei enää edes jaksa tehdä aloitteita, koska tietää, että 99,99% varmuudella tulee aina hylsy välittömästi. Toisaalta taas käy niin, että aloitteita on todella vaivatonta tehdä jopa kaikkein tasokkaimmille naisille, koska tavallaan jää koukkuun siihen, että ”vain saa pakit” eikä odota mitään enää koko deittihommasta missään. Vastaavasti baarin kaunein nainen antaa takuuvarmasti pakit 99% miehistä. Toisaalta on n. 1 prosentin mahis, ettei pakkeja tulekaan, joten miksikäs ei? 1% on mahis kuitenkin.

Ei ole merkitystä, onko miehen rustaama nettideittiviesti pitkä, lyhyt, asiaton tai asiallinen. Vastausta ei yleensä kuulu. Tietenkin hyvällä säkällä vastaus tulee esim. vuorokauden sisällä. Tällöin on hyvät mahikset päästä treffeille asti, mutta jos vastausta joutuu odottelemaan muutaman päivän tai pidempään joka kerta viestinvaihdossa, niin kannattaa unohtaa koko homma. Kannattaa muutenkin pitää kirjeenvaihto lyhyenä, pyytää nopeasti numero ja sopia tapaaminen. Mikäli numeronsaanti ei muutaman päivän perästä luonaa, unohda koko homma. Turha jäädä tivaamaan numeroa tai tapaamista, jos nainen ei oikeasti edes haluakaan tavata, vaan haluaa hyvä päivän tuttu -tasoista juttuseuraa kirjoittelemalla nettideittipalstalla.

On naurettava veruke, että on muka liian ”kiire” vastata viesteihin. Mikäli uusi keskustelukumppani on riittävän kiinnostavan oloinen/näköinen, niin aikaa löytyy kyllä vastaamiseen ihan milloin vain 24/7. Kiire on vain hölmö veruke, joka lyödään tiskiin, kun ei muutakaan veruketta keksitä ja vastapuoli usein haluaa ennen pitkää selityksen odotuttamiselle ellei sitten jo itse lähde paremmille apajille. Harvoin kukaan kehtaa päin naamaa sanoa tai kirjoittaa, että sorry, seurasi tai naamataulusi ei vain napostele, joten ala laputtaa siitä mun aikaani ja huomiotani kerjäämästä. Toki näitäkin tulee ja yleensä tuo edellinen sanotaan haistatellen. No, jätän tuollaiset haistattelut omaan arvoonsa. Naisella oli vain todella paha olo jostakin, ja päätti sen jostain syystä purkaa minuun, tuntemattomaan henkilöön.

Tyypillistä on, että miehen profiili käydään kyllä kyttäämässä heti, jos mies viestin on laittanut, mutta itse viestiin ei vastata. Nämä profiilit ovat online 24/7. Ehkä takana on ylläpidon oma feikkiprofiili tai botteja, sitä on mahdoton tietää.

Joissain tapauksissa vastaus viesteihin voi tulla viikkojen kuluttuja. Usein tällainen vastaus on ”joo” tai jokin muu yhdentekevä yhden sanan vastaus, joten se siitä. Toisinaan myös viestinvaihto on yksipuolista eli mies juttelee paljon ja nainen vastaa ehkä yhdellä sanalla, muttei koskaan kysy mitään miehestä tai jaa mitään itsestään. Viestittelyn yksipuolisuudesta voi mies nopeasti tehdä omat johtopäätöksensä ja lähteä paremmille apajille. Sekin on kurjaa, jos viestinvaihto toistaa itseään lakkaamatta: esim. kysytään vain päivän kuulumiset tai puhutaan säästä. Jotkut ovat myös sellaisia, etteivät jaa itsestään mitään ylivarovaisuuden takia. Miksi sitten olla nettideittisivustolla, jos ei jo ihan periaatteesta ole valmis keskustelemaan kenenkään kanssa?

Kaverini pieraisi kerran niin kovaa, että yläkerrassa jo nukkumassa ollut isäpappa heräsi tähän pieraisuun. Tästä suuttuneena tuli huutamaan, että nyt pojat perkele nukkumaan! Tähän ei voinut muuta todeta kaverilleni kuin etten ole kuullut ikinä noin kovaa pierua. Välillä tuntuu, että itekin kotosalla on joskus tullut piertyä niin paljon ja kovaa, että kuuluu naapureille asti. Kerran myös lohta ja olutta ottaessani pieraisin lähes 20 sekuntia kestävän yhtäjaksoisen ja kuuluvan pierun. Tähän kaverini isä totesi vain juhlallisesti, että olipa komeasti pierty!

Bussikuskina kaverille kävi kerran niin, että ajovuoron loppu alkoi lähestyä, samoin kuljettajan rakon kapasiteetti. No, vuoro loppui ja kaverini vilkaisi taustapeileistä, että bussi on jo tyhjä asiakkaista. Niinpä hän ajoi pikkutien poskeen, avasi vetskarin sekä etuoven ja heitti kepillisen. Samalla alkoi laulaa itsekseen kovalla äänellä rumia lauluja kusemisen lomassa. Kustuaan hän katsoi olkansa yli. Etummaisella istuinpaikalla siinä kuljettajan takana istui vanhempi mies ja oli istunut koko toimituksen ajan. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Tämä mies kuitenkin räjähti nauramaan ja sanoi, että hänellä meinasi kyllä pokka pettää heti alussa, mutta katseli kusemista ja kuunteli laulamista eikä viitsinytkään tuoda ilmi läsnäoloaan.

Postityössä aamuisin sekä yöjakelussa näkee ihmisiä, jotka lähtevät kotoaan töihin. Tavallista oli myös se, että korkeissa hissitaloissa yksin töihin lähtevät saattoivat jättää hissiin nk. salaisen agentin pakoputkestaan eli äänettömän ja erittäin haisevaisen pommin.

Oli hieman kiusallista kohdata näitä pierijöitä seuraavana aamuna, jos taas osuttiin samaan aikaan porraspäähän ja eilen oli jätetty haiseva yllätys jakajalle. Itsehän siis en ammattipostinjakajana koskaan hisseihin pierryt, hah hah. Yritysosoitteissa saattoi käydä niin, että näpsäköitä sihteereitä pöllähti yllättäen hissi täyteen jostakin kerroksesta ja olin itse vastaavasti yksin hissiä käyttäneenä vääntänyt hirveän kaniksen 5 sekuntia aiemmin. Joskus saattoi itsekin kuolla häpeään – ja toiset pierulaskeumaan.

Hienossa ravintolassa sisäänheittäjänä en osannut todellakaan sanoa enää mitään, kun rafla on täynnä ja yhtäkkiä ikkunapaikalla, lasin toisella puolella kadulla, puliämmä vetää housut alas ja alkaa vääntää paksua tunkkia kadulle. Lähimpien pöytäseurueiden ilmeet ovat siinä kohtaa tasoa priceless.

Palolaitokselle oli tullut hälytys, että ”eloton” eli joltain on henki menossa. No, palokunta ehti ennen lanssikuskeja tehtävään. Yhdelle brankkareista tuli kuitenkin kunnon kakkahätä, akuutti sellainen. Ei auttanut kuin mennä vessaan vaikka oltiinkin kohteessa. Muut jatkoivat papparaisen elvytystä. Pappa kuitenkin menehtyi.

Vessan puolella paloesimies huomasi kauhukseen, ettei kunnon tuubakeitos tahdo mennä millään pytystä alas vaan vedenpinta vain nousee nousemistaan. Järkyttyneille omaisille piti tietysti kertoa suru-uutinen kuolemantapauksesta. Samalla paloesimiehen täytyi lisätä, että ”…muuten paskoin teidän pöntön tukkoon”.

Lakanavalsseissa kävi niin, että jonkin typyn konehuone pärisi ja pieri siihen malliin aktissa, ettei homma luonaa, kun alkoi naurattaa niin paljon.

Sukupuolitautien poliklinikalla kävi niin, että hoitajaksi sattuikin aika stidi mimmi. No, tästähän oma 9 tuuman joystick jysähti play modeen automaattisesti. Toimenpiteiden ja tutkimusten alkaessa, kun oli housut puolitangossa ja bileet pystyssä sananmukaiseesti, niin oli myös hoitsumimmeillä Neuvostoliiton punaiset posket. Hommasta ei tahtonut tulla mitään, kunnes vanhempi hoitaja nippasi joystickiä ja tokaisi, että menes nyt siitä. Menihän se.