Tillikka88

Rosamainen, miulla ihan sama ton vainoharhan kanssa! :D Mies kielsi jo lukemasta kaikenmaailman tuulimuna juttuja, kun vähän väliä huokailin sohvalla että "mitä jos" :D Eli samoilla linjoilla ollaan, ehkä niitä ei kannata lukea :D

Sitruunakookos, meillä oli sama meininki, että tulee jos on tullakseen mutta jotenkin kummasti mie aina vaan tuijottelin kalenteria ja laskeskelin :D 
Miekin päätin, että kerron läheisimmille ystäville sekä omalle äitille juurikin samasta syystä, että jos jotain sattuu, niin on sitten sitä tukiverkostoa ympärillä ketkä on ajantasalla asioista :)

Ensin meinasin että myö ei mennä varhaisultraan, mutta näitä teidän juttuja kun täällä lukee, niin tulee kyllä hurja hinku sinne. Että kiitosta vaan ;D
Miun mies sanoi tänää, että eihän myö kauaa enää pystytä tätä piilottelemaan jos miun tissit kasvaa tätä vauhtia. Iha itteeäki kauhistuttaa! :D

Ootteko muuten huomanneet, että oisitte alkaneet kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä syötte? Itse syön kyllä normaalistikkin suht monipuolisesti ja terveellisesti, mutta kyllä sitä silti tarkemmin on alkanut seuraamaan, että tuleehan joka päivä syötyä tarpeeksi kasviksia ja hedelmiä jne. :) Se miuta kyllä vähän huolestuttaa, kun en voi käyttää maitotuotteita, että saanko kalsiumia tarpeeks, mutta siitä varmaan keskustellaan sitten neuvolassa :)

Onko teillä muuten ollut "vaikeuksia" ymmärtää/käsittää olevansa raskaana? 
Miusta tuntuu etten jotenkin yhtään osaa ymmärtää vaikka tässä on ollut päiviä aikaa sulatella. Aika monesti unohdan koko asian ennen kun yhtäkkiä taas havahdun, että hetkinen. Miun mies tuli eilen olkkariin ja totes yhtäkkiä "Siis.. Meillehän tulee lapsi.." Nii-in.. Vähän vaikea vissiin sisäistää hänelläkin :D Jotenkin on koko ajan sellanen olo, että voiko tämä olla tottakaan. Ja kun selvin oire miulla ainakin on tuo rintojen kipu, niin vähän väliä painelen niitä ja totean että "Joo-o, kyllä ne vieläkin on kipeät." :D Missähän vaiheessa tämän oikeen edes ymmärtää. Voi ettien että <3 Iltaisin en meinaa saada millään unta, kun mietin vaan hymy korvissa miun äitin ilmettä sitten kun kerromme hänelle :D

Nii :( Miulle pari päivää plussan jälkeen tuli menttämisen pelko, mut sit mietin vaan, et kaikelle on aina syynsä ja ite en pysty kuitenkaan mitään sellasta tekemää mikä aiheuttais moista, niin pitää vaan elää normaalia arkea (ja omassa mielessä miettiä jo lastenhuoneen sisustusta. Tiedän, oon aina vähän innokas menemään asioiden edelle :D ) ja toivoa että mini pysyy mukana menossa :)
Kyllä se siitä, yritä olla turhia stressaamatta ja mieti mukavia asioita :)

Miun kaveri meni vatsakipujen takia aikoinaan lääkäriin ja lääkäri totesi heti, että on mahdollista että on raskaana ja niin olikin. Samoiten toinen kaveri osasi ruveta epäilemään, että on raskaana juuri sen takia että oli alavatsakipuja. Joten ei se mitenkään epätavallista pitäisi olla :)

http://www.terve.fi/raskaus-ja-odotus/mista-alkuraskauden-alavatsakivut-ja-nipistely-johtuvat 

Pia87, kiva juttu :) Tiiä vaikka viereisiin huoneisiin satutaan sitten aikanaan ;D