Tiiushka

Nikseistä en tiedä, mutta voin sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu :)

Mulla itsellä on 2 poikaa, joita rakastan yli kaiken. Mutta myös mulla on tytön kaipuu, sitä aina jotenkin pienenä ajatteli, että sitten kun mulla on oma tytär jne...Mun äitisuhde on täydellinen ja voinkin sanoa olevani mammantyttö ;)

Olen vain tässä ihmetellytkin (vauvakuume palstallakin) että miksi mulla on se vauvakuume kun meillä on kaikki niin hyvin ja terveet lapset, ehkä se on tuo tytön kaipuu :D

Älä välitä tollasista idiooteista kun Pompuliini, niiden omassa elämässä ei varmastikkaan ole tarpeeksi onnea kun pitää tänne tulla aukomaan.

Mun mielestä sä et ole tyhmä vaan ihan normaali nainen joka tahtoisi tyttären :) hyvää kevättä sinne :)

Vastaanpa nyt minäkin vielä :)

Eli meillä esikoinen nukkui perhepedissä 2 vuotiaaksi asti. Yhtenä iltana vain laitettiin hänet omaan sänkyyn (tietysti normaalien iltasatujen jälkeen). Jäi sinne ihan mukisematta, meillä pahinta oli minulla kun oli niin outoa kun ei pikkunen tuhissut vieressä :)

Nyt puolivuotias kuopus nukkuu myös vieressä ja uskon että kun aika tulee niin hänkin mielellään nukkuu omassa sängyssä. Yöimetysten kannalta tämä on ihan mahtavaa kun havahdun pieneenkin yninään kun on poika tissiä vailla, sitten vaan tissi suuhun ja molemmat nukahdetaan (ennen kun oikeastaan kunnolla herätään).

Vauvan sängyltä kierähtämisen estämme samanlailla kun Emilyn, eli fyllaamme reunat, sillon kun rupeaa tosissaan liikkumaan niin kyllä siihen aikuinen havahtuu kun lapsi konttaa yli :)

Ja vielä tuosta puhutusta " äiti kierähtää lapsen päälle" voin vain sanoa että höpöhöpö!! Totta tosiaan kaikilla tuntuu olevan tutuntutun tuttu joka on tappanut lapsensa kierähtämällä unissaan tämän päälle, mutta jos äiti on tosiaan terve eikä minkään huumeen vaikutuksen alainen niin kierähtäminen on mahdotonta. Silloin kun kuopus syntyi ja maito oli juuri noussut ja rinnat oli isommat kuin vauvan pää, pysyin hereillä imetyksen ajan koska olin huolissani siitä että vauva tukehtuisi tissiin, vaikkakin sekin oli aika kaukaa haettua. Silloin oli myös uutta imettäminenkin kun esikoista en ikävä kyllä pystynyt imettämään.

Mutta tosiaan nukuta rauhassa vauva vieressä, kyllä hänellä on koko loppu elämä aikaa nukkua sitten yksin :)

Niin ja seksistä vielä se, että kyllä kaksi aikuista ihmistä voi käyttää mielikuvitustaan ;) meillä parisuhde kukoistaa (on aina kukoistanutkin) vaikka lapsi on perhepedissä. Myös meillä on mukava sohva, sauna, suihku.......................

Kannatta munkin mielestä viedä lääkäriin jos vielä jatkuu neljäntenä päivänä. Kannattaa myös riisua pelkälle vaipalle ja viilentää asuntoa. Onko lapsella ripulia? Meillä oli esikoisella vauvana adenovirus mikä aiheutti kovan kuumeen viikoksi, siinä kurkku oli tosi punanen ja vatsa kuralla :(

Voimia sairasteluun, on aina inhottavaa kun oma lapsi on kipeenä.

Eikös hedelmäsokerilla voi suht turvallisesti makeuttaa kiisseleitä? Tällaisissa ajatuksissa ainakin meillä oltu :) Myöskään minä en antaisi sokerittomia mehukeittoja. Meillä esikoinen rupesi syömään mustikkakeittoa kun oli n.2 vuotta, aikaisemminkin varmaan olisi voinut syödä.

Mulla kävi esikoisen kanssa niin että kun synnytys oli kestänyt jo 20 tuntia päädyttiin kiireelliseen sektioon. Olin päättänyt imettää ja olin siinä oletuksessa että vauva todellakin ryömii rinnalle ja rupeaa imemään, näin ei kuitenkaan käynyt (ylätys yllätys).

Tuli hurjana shokkina se, kuinka paljon imetystä joutui opettelemaan, neuvolassa tästä ei oltu puhuttu. No mulla sitten sektion takia pamahti kohtutulehdus ja katetrista rakko tulehdus joka levisi munuaisiin. Siitä seurasi kova kuume ja lääkekuurit. Jo synnytys sairaalassa pojalle annettiin pulloa ilman mun lupaa ja se tottu siihen, en myöskään jaksanut imettää öisin, joten maito rupesi loppumaan. Lääkekuurien takia maito varmaan maistuikin ihan hirveältä kun mulla oli itselläkin suussa sellainen lääkemaku.

Imetin 6 viikkoa rintakumilla ja se oli yhtä tuskaa! Imetyksestä puhutaan että se on äidin ja vauvan ihanaa yhdessä oloa, mutta meillä molemmat itki kun yritin väkisin tunkea tissiä suuhun. Lopulta tein päätöksen lopettaa imettämisen ja sen jälkeen todella meillä oli ihania ruokailu/hellimis hetkiä yhdessä :)

Muilta ei tullut pahaa kommenttia, oikeastaan päinvastoin, kaikki ymmärsivät miksi lopetin imettämisen. Pahin oli minä itse, jotenkin syytin itseäni " epäonnistuneesta" synnytyksestä ja imetyksen lopettamisesta vaikka järki sanoi ettei muuta vaihtoehtoa ollut.

Nyt meillä ihana 4 vuotias joka on kasvanu ja kehittynyt mitä mainioimmin :)

Kuopusta (5kk) olen nyt täysimettänyt tähän saakka ja kohta on kiinteiden vuoro, olen onnellinen että tämä imetys on onnistunut hyvin ja meillä on nyt niitä ihania imetyshetkiä joita niin kaipailin esikoisen kanssa. Nyt kun miettii niin esikoisen kanssa oli siinä mielessä helpompaa, että häntä pystyi ruokkimaan kuka vain ja meillä oli mahdollisuus käydä esim.leffassa, kun tämä pikkukakkonen ei huoli edes tuttia!

Hyvän äidin mitta ei ole imettäminen :) tärkeintä on laheisyys ja se että lapsi saa tarpeeksi ravintoa, oli se sitten pullo tai tissi tai vaikka molemmat:)

Tässäpä oli minun tarinani :)