Tia

Lapsettomuushoitoja valitettavasti jotkut joutuu käymään läpi. Enpä itsekkään mahda asialle mitään ettei kroppani toimi niin kuin sen kuuluisi toimia. Olin itse samanlainen ennen. Kun joutuu kyseiseen tilanteeseen ja oikeasti rakastaa toista. On helvetin vaikeata vaan sanoa pakkaa kamas ja painu helvettiin täältä! Noin olisin varmasti sanonut 4 vuotta sitten mutta asiat muuttuu. kaikki haluaa onnellisen elämän mutta joillekin tulee vastoin käymisiä ja jotkut pääsee niistä yli. jos emme tee töitä suhteemme eteen niin turha katua jälkeen päin.

Pakko myöntää mutta koen osittain itsekkin tehneeni pahan virheen kun menin kertomaan perheelleni. Pelkään etteivät he koskaan pysty pääsemään asiasta yli Ja se rasittaa sitten meidän suhteen parantumista.

Ite nyt olen vähän sillä kannalla että menemme pariterapiaan ja jatkamme lapsettomuushoitoja. Vahva tunne kumminkin että pääsisimme asiasta yli pariterapian avulla.

Meillä menee paremmin, mutten luota mieheeni vaikka haluaisin. Käänsin asian hänelle " miltä sinusta tuntuisi jos saisit minut kiinni samanlaisesta tilanteesta" tästä mieheni tajusi tekonsa. Hän katuu sitä, Hyvä!. Haluaisin pystyväni unohtamaan vastoinkäymisemme ja aloittaa alusta. Haluan rakentaa hyvän elämän tämän miehen kanssa mutten ole vielä varma onnistuuko se. Hän haluaa myös. Valitettavasti vasta tulevaisuudeessa sen tietää onnistuimmeko siinä. Aikakone olisi todella hyvä tähän tilanteeseen.

Olemme puhuneet pariterapiasta ja mieheni on täysillä asiassa mukana. Olen sanonutkin miehelleni, että pääni tulee räjähtämään ellen saa asiaa puhuttua ja koen erittäin tärkeäksi puhua jollekkin toiselle ( perheelle ja ystäville ei asioita pysty samalla tavalla puhumaan).

Mietin täysin tuota samaa asiaa. Kannattaako jäädä kattelemaan ja huomata olevan liian myöhäistä saada enää lapsia. En tahtoisi ottaa riskiä. Tiedän mieheni ottavan täyden vastuun lapsesta. Kävi miten kävi.