nauravamäyrä

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella ihmisellä ei ole käsitystä rajoista, ja itse sietää ja yliymmärtää tätä huonoa käytöstä, niin se tulee pahenemaan. Jossain vaiheessa räjähdät, kun homma menee liian pitkälle.

Olet kiltti ihminen, muista että jos annat hänen käyttäytyä noin niin et kohtele itseäsi hyvin. Sanot silloin itsellesi ei, jos tuollaiselle (käytökselle) sanot kyllä sen hyväksyessäsi.

Olen itse samassa tilanteessa ja minulle kävi niin että menetin hermoni. Ja nyt olen tutkaillut itseäni ja rajojani, vielä täytyy opetella käytännössä niitä asettamaan.

Kiitos tästä❤️ tällästa tarvitsinkin just nyt. oon saanu nyt tosi paljon itsevarmuutta täältä ja kerroin tästä jo mun hyvälle ystävälle. Itkuhan siinä pääsi.

On monia muitakin asioita. Hän ei esim. Ollut iloinen kun mun tosi kovasti toivoma asia tuli toteen sittenkin. Hän toivoi oikein että mulla ois paska fiilis ja naureskeli ja ylpeili että hänelläpäs on paremmin asiat. Kaivelee vanhoja, jo sovittuja asioita. Lisää löytyy, mutta tuskin ketään täällä niin paljoa kiinnostaa.

Millä tavalla ihminen, joka tekee sinusta naurun aiheen seurassa sekä kertoilee yksityisiä asioitasi kuultesi (luultavasti siis myös silloin kun et ole paikalla), on sinulle niin tärkeä, että saa sietämään mokomaa?[/quote]

Mä en tiedä. Mulla on vaan muutama ystävä, niin tuntuisi vaikeeta päästää irti. Lisäksi hän ei siis aina ole ollut tuollainen (tai sitten en ole ennen sitä älynnyt, koska oon liiankin kiltti)

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Itse olen myös laittanut välit poikki, kun en enää jaksanut. Ehdottaisin kyllä, että aluksi voisit ihan tyynesti ja rauhallisesti todeta ikävän kommentin perään ettei ollut ihan asiallista. Siis tyyliin "no, oho, toi ei ollut kovin kauniisti sanottu".  Ilman sen isompaa draamaa. Jos toinen pillastuu tästä (niin kuin tällaiset tyypit usein tekevät, koska eivät halua nähdä itsessään vikaa, saati myöntää virheitään) voit suosiolla vähentää yhteydenpitoa. Jos sen sijaan hiljenee/pyytää anteeksi tai näyttää edes jollain tapaa reagoivan asiallisesti, voi tilanne olla vielä korjattavissa. 

Välttäisin tosiaan suoraa voimakasta konfrontaatiota, koska tuo ihmistyyppi ei sitä kestä.

Jos taas asiaan ei lainkaan puutu ja nauraa vain lampaana mukana vaikka kärsii, oman kokemukseni mukaan tilanne vain pahenee, kun toinen ikäänkuin testaa kuinka pitkälle voi mennä, eikä itse osaa lopettaa käytöstään vaikka haluaisi. 

Kiitos todella hyvästä vastauksesta ja vinkeistä. Aijon kokeilla nyt että en vaan naura ikään kuin lampaana kiltisti vieressä. Mutta tosiaan en haluaisi luopua ystävästä kovin kevein perustein, hän on mulle kuitenkin tosi tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että ystäväsi lapsuus on ollut jollain tapaa poikkeava. Se, että hän ei ole päässyt käsittelemään niitä vääristyneitä malleja mitä on kotoa oppinut.

Voi sitten purkautua ton tapaisena käytöksenä.

Hän ei ehkä itsekkään huomaa ajatella.. ymmärrä miltä hänen käytöksensä tuntuu toisista.

Joo. Musta tuntuu että hänellä on ollut ihan normaali lapsuus, mutta asiahan on tosiaan niin ettei hän itse ajattele miltä sen käytös tuntuu muista ihmisistä. Kiitos viestistä.