TätiKeltainen
Seuratut keskustelut
Kommentit
Heippa!
No ompa mimmu tylsiä uutisia, toivottavasti kuitenkin hormonitoiminta ja kierto paaa nopsempaa normaaliksi kuin lääkäri varoitteli! Niin ja ei se aivan turhaa ole ilman ovista olla ilman ehkäisyä, on nimittäin todettu että siittiöillä on positiivinen vaikutus jo ennen raskautumistakin! Se meni jotenkin niin että munasolun on helpompi kiinnittyä kohtuun, kun sinne tasaisin välein saadaan muutakin vierasta (siis siittiöitä), eikä ole niin suuri riski että elimistö alkaa "hylkiä" kiinnittynyttä munasolua! Oli ehkä myös jotain apua munasolujen kypsyttelyllekin! Äh, anteeksi hatara muistini, mutta siis hyötyä on seksistä ilman ehkäisyä vaikka raskautuminen sillä hetkellä ei olisi mahdollista!
Nita, voi harmi ettei menkat vielä alkaneetkaan, tai jos vaan alkavat heman hitaamman kautta. Pidetään peukkuja!
Itsellä vuoto jatkuu edelleen, cytoteceistä aikaa nyt yli kansi viikkoa, loppuisi jo! Taitaa jäädä joulusaunatkin nyt väliin. Ihan kiva olisi jo pitkästä aikaa jonkinlainen läheisyyskin miehen kanssa. Ensimmäinen kaksosen taka kun alkoi vuodella 8viikkoa sitten, eli eipä ole pariin kuukauteen voinut mitään puuhailla. Alkaisi muutenkin riittää jo tämä siteiden kanssa venkslaaminen.
Ainiin ihosta, itsellä iho mennyt nyt tyhjennyksen jälkeen aivan kauheaksi, kasvoihin tulee kokoajan uusia isoja näppyjä, rintakehä ja yläselkäkin ihottumalla/näpyillä ja otsassa iho ihan tulehtui, ei näppyjä, mutta meni niin kipeäksi ja tulehtuneen kuivaksi, ettei edes rasvaaminen tai öljyäminen helpottanut, kiristi vaan ja tuntui ihan korpulta ja polttelevalta, laitoin muutaman päivän kortisonikuurin otsaniholle, mikä hieman helpotti pahinta. En tiedä onko se tämä hormoniheittelyt ja muutokset, stressi vai nuo lääkkeet mikä aiheuttaa iho-ongelmia, tylsää kuitenkin.
Rauhallista joulunaikaa kaikille!
Heippa!
Tiikerikuu, pahoittelut menetyksestä! Kauan sinullakin on mennyt tuon asian kanssa, on niin kurjaa tuo kun muutenkin surullinen asia ja sitten tuo loppuunsaataminen vaan ottaa aikaa. Niin ja vielä tuo kaksiosainen kohtukin, toivottavasti ei kuitenkaan vaikeuta vauvansaantia pahemmin!
Tosi hieno juttu Nita että hcg laskenut kunnolla!
Ja Vaimomammalle positiivisia :)
Niin ja tuosta omasta epäselvyydestä lääkärin ultratessa, sanoi siis vaan että kun istukka on juuri irronnut ja vuotoa runsaasti, sekä kohdun limakalvo niin paksu, että on vaikea sanoa onko kohdussa vielä jotain rippeitä raskausmateriaalia, muttei ainakaan kuulemma mitään nyrkinkokoisia enää. No empä niin olettanutkaan kun sikiö pusseineen tuli cytotecien jälkeen ja sitten tuo oletettavasti istukka myöhemmin ja kaksonen oli tyhjentynyt jo aiemmin niin mitäpä isompaa siellä nyt enää olisi. Mutta edelleen epäselvyydessä. Vuodot on nyt olleet todella vähäisiä, vaikka jatkuvatkin. Yhden vähän haaleamman plussan sain eilen ja huomen aamulla ajattelin testata että onko haalea, kun tuon haalean sain eri testeillä kuin ne kirkkaat plussat. Toivoisin vaan että jo selkeästi laskisi nuo hormonit!
Suru tulee edelleen aalloissa, välillä hetkittäin jo voi olla ajattelematta asiaa, vaan sitten se jostain taas palaa. Kauhea epätoivo ja ahdistus iski kun ultra-ajat tuli postissa pari päivää sitten, olin niin toivonut että niitä ei edes lähetettäisi, vaan tieto olisi löytynyt koneelta. Muutenkin outoa, raskausviikot ultrien aikaan olisi olleet 15 ja 22. En tiedä minkä mukaan ne on sitten annettu, toki tässä tuo joulu joka sotkee, mutta myöhään nuo silti olisi olleet.
Sekin surettaa kun jouluna olisi ollut jo 14viikko, jolloin olen aiemmissa raskauksissa tuntenut vauvan liikkeet. Nyt ollaan niin kaukana koko vauvasta, oikeastaan miinuksen puolella, kun uutta yritystä ei voi vielä edes aloittaa. Ja vaikka kuinka yritän ajatella että jotain on ollut vialla minkä vuoksi näin on tapahtunut, silti jostain aina vänkää ääni että miksei olisi voinut olla hyvin.
Äh.
Kiitos kaikille!
Ja juu toki on ihmisiä joille puhua, mies tietysti ja pari läheistä ystävää. Kaikesta tuesta ja myötätunnosta huolimatta silti tuntuu että ihan kaikkien kanssa ei jaksa aiheesta puhua. Yksi hyvä ystäväni odottaa juuri vauvaa vähän aiemmaksi syntymään kuin meidän olisi pitänyt, ja vaikka hän kaikella rakkaudella on pahoillaan puolestamme, silti koen ettei ihminen jolla jokainen raskaus on alkanut helposti ja sujunut ongelmitta loppuun asti, voi täysin ymmärtää. Ja ärsyttää itseänikin omat tunteet. Toki toivon heille kaikkea hyvää, enkä kenellekään haluaisi samaa surua kuin itsellä, mutta jotenkin oman pään sisällä ääni kiukkuaa että et voi tietää mitään siitä kivusta mikä itsellä on! Äh, turhauttavaa. No ehkä tämä tästä. Ja tosiaan pahaa ei tee toisten vauvaonni, tai vastasyntyneet, ennemminkin raskausuutiset tai odottavien äitien kanssa juttelu heidän odotuksistaan :/
Sirppana, aika urhea olit, itse en pystyisi pienistä vaatteista luopumaan!
Sitäkin mietin samaa että kuinka kauan se tulehdusriski on olemassa, kun eihän noista vuodoista oikein pysty sanoa, ennen ensimmäisiä kuukautisia km jälkeen. Kun tuppaavat tulevan ja menevän.
Itsellä pari päivää sitten illalla oli taas enempi kipuja ja menin kuumaan suihkuun, jos helpottaisi oloa, tuli sitten kumma olo ja hetken päästä nyrkin kokoinen kudosmöykky, ilmeisesti istukka, sekä muutama pienempi möhkäle. Soittelin päivystykseen ja kävin verikokeissa, sekä ultrassa, tulehdsarvot ei olleet ihmeemmin koholla eikä lääkäri osannut sanoa varmaksi, onko kohtu tyhjentynyt kokonaan. Kohdun limakalvo tosi paksu, joten ei voi sanoa oliko siinä myös jotain muuta. Kaavintaa ei kuitenkaan suositellut, eikä uusia lääkkeitä vielä, niistä aiheutuneiden erittäin kovien kipujen vuoksi. Joten nyt ei auta kuin seurata tilannetta ja toivoa parasta, ja erittäin matalalla kynnyksellä takaisin päivystykseen. Turhauttavaa kun ei voi varmasti tietää. Vuodot on nyt nämä pari päivää olleet ihmeen niukat, sekin jännittää. Ekan testinkin tein eilen ja oli niin kirkuvan punainen plussa ettei toista, olisin jo toivonut että edes hieman olisi lähtenyt vaalenemaan. No pitänee tehdä muutaman päivän päästä uusi. Ehkä kaksosraskaus on alkuun nostanut hcg.n niin korkealle, että kestää laskea. Raskausoireet on ainakin vihdoin loppuneet!
Uskaltaako kukaan ottaa uutta yritystä heti ennen ensimmäistä kiertoa?
Aurinkoisempia päiviä kaikille!
Heippa!
Minäkin voisin tuntojani tulla tänne purkamaan, saman kokeneiden seuraan, kun tuntuu niin kurjalta itsekseen surra.
Minulla nyt neljä päivää lääkkeellisestä tyhjennyksestä :(
Surettaa niin kovasti ja meinaa iskeä epätoivo asian suhteen ja vielä jotenkin niin epäreilulta tuntuu ettei vauvaa tulekkaan vaikka sitä on jo niin kovasti odotettu! Tuntuu että on alkanut ihan uusi aika keskenmenon jälkeen, on aika ennen sitä ja sen jälkeen.
Me odotettiin vauvaa kesäkuulle, 11viikolla ultrassa todettiin että kasvu loppunut muutama päivä aiemmin :(
Alussa oli kaksoset, sitten raskausviikolla 6 alkoi vuodot, rv8 näkyi syke vain toisella vauvalla, vuodot jatkui ja huoli myös, mutta toivo yksien sydänäänien vuoksi korkealla ja joka kerta esittäessäni huolta vuodosta ja kivuista, sanottiin vain että ihan normaalia että toinen menehtynyt vuotaa pois. No ei sitten kestänyt matkassa toinenkaan :(
Vuodettuani viisi viikkoa paljon verta oli hemoglobiini jo sen verran alhaalla että lääkärin kanssa päädyttiin tyhjennykseen sairaalassa, pe aamu menin osastolle saamaan lääkkeet, jotain kohtalon ivaa kuitenkin, kun viiden viikon supistusten ja verenvuodon jälkeen käynnistyspäivänä ei mitään. Iltapäivällä laittoivat kotiin ja illalla synnytys käynnistyikin, kivut ihan hirveät ja verta ja hyytymiä tuli viiden tunnin ajan paljon. Sitten pahin helpotti, nyt kolme päivää vuotoja ollut paljon, muttei hyytymiä enää, kippuja välillä enemmän, välillä vähemmän. Kuitenkin jännittää onko kohtu tyhjentynyt, aikaisemmin lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen jouduin vielä kaavintaan. Ja nyt mitään jälkitarkastusta tai verikokeita ei ole, pitäisi vain raskaustestillä tarkistaa että ei näy plussaa. Turhauttavaa sekin!
Surettaa kun tämä on niin tätä, itse ei voi tehdä mitään mikä takaisi kaiken sujumisen hyvin! Tämä oli itselleni nyt kuudes raskaus ja kolmas keskenmeno, joten huonot on omat onnistumisprosentit, kun puolet vauvoista kuolleet! Ensimmäinen raskaus päättyi spontaaniin keskenmenoon 13.viikolla, toinen raskaus 6viikolla, sitten kolme onnistunutta raskautta ja nyt taas tämä keskenmeno.
välillä niin kovaa tämä elämä!
niin ja pahoittelut kaikille muillekin surun kokeneille!
Heippa pitkästä aikaa kaikille!
Tulipa taukoa, varmaan ihan paikallaan, etukäteen kun pelkäsi joulua summuuta oman surkean mielialan kanssa, niin nyt kuitenkin huomaa että aika alkaa helpottaa ja joulut sekä uudenvuodenjutut summuut on tehneet sopivan irtioton omaan arkeen ja kurjuuteen!
Elowenalle tsemppiä uusiin työkuvioihin! Tuo onkin haastava juttu, se kun tsiaan on jokaisen oma asia ja oikeus, raskautua tai ei, mutta onko siltikään kiva heti ilmoittaa uudessa paikassa mahdollisesta raskaudesta. Toivottavasti asiat loksahtavat parhain päin!
Iästä, itse täytän 32, tajusin juuri että kesällä aloitettua yritystä on jo useampi kuukausi, toki raskaus ja keskenmeno otti välistä melkein 5kk, mutta silti alkaa olla monta kiertoa ilman tulosta. Aiemmin kun raskaudet onnistuneet 1-2kk yrittämällä. Kai se ikäkin vaikuttaa. Lisäksi miehen ikä. Omani nyt 33, ei enää ihan nuorimmasta päästä. Pah.
Sirppana, jaksamisia sinulle! Toivottavasi aurinko alkaa kevääntulon myötä paistaa myös elämääsi!
Mimmu, toivottavasti tärppää!
Itsellä vähän tylsää, menkat alkoi eilen, pari viikkoa keskenmenojälkivuotohässäkän loputtua. Olin jotenkin niin positiivisesti yrittänyt ajatella että onnistuisi heti ensiyrittämällä, mutta mitä vielä. Ärsyttää myös että lokakuulta lähtien tuota parin viikon taukoa lukuunottamatta ollut kokoajan vuotoa.
Vaikka tosiaan olikin aateltu että uusi raskaus saisi alkaa heti vaan kun onnistuu, näiden menkkojen myötä taas mietityttää jaksaako odottaa odotusta sittenkään vai olisiko muutaman kuukauden tauko paikallaan. Järkevääkin se osittain olisi, meillä kun ensi kuussa oletettavasti muutto, niin pahoinvoivana ja väsyneenä ei mitään herkkua viikkotolkulla pakata, kantaa ja purkaa tavaroita, jos siis sattuisi hyvin käymään tässä kierrossa. Ja lisäksi kun joudun maalailla uudessa talossa aika paljon, niin ei houkuttaisi altistaa mahdollista vauvaa kaikille huuruille.
Toisaalta taas tuntuisi tyhmältä pitää taukoa kun ei tietoa kauanko joutuu joka tapauksessa yrittää, jos edes onnistuisi. Ja lisäksi (tiedän, tää on älyttömän turhaa) mutta joulukuu on ehkä vuoden ainoa kuukausi johon en ehdoin tahdoin vauvatoiveita tähtäisi. Mutta tosiaan , lahjojahan nämä lapset ovat, että tavallaan tylsältä tuntuu miettiä milloin yrittää ja milloin ei.
Aurinkoisia päiviä kaikille!