Tara

Ompa ihanaa/surullista lukea samankaltaisia kohtaloita..

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä ja saman katon alla yhdeksän vuotta. Mieheni sanoi vusokausia ettei koskaan halua lapsia. Itse aloin vauvakuumeilemaan pakkomielteisen paljon kuusi vuotta sitten.

Suhteemme on upea. Riitelemme korkeintaan kerran vuodessa, jos sitäkään. Molemmilla on omat harrastukset ja ystävät, kotona riittä yhteistä tekemistä ja keskusteltavaa ja rakastamme! Kerromme ja näytämme sen. Arvostamme! Kerromme ja näytämme sen.

Löysin siis unelmieni miehen ja huikean, onnellisen, tasapainoisen parisuhteen, mutta mies ei halunnut lapsia...

Jokunen vuosi sitten, kärsittyäni ja itkettyäni vuosia lapsettomuutta kävimme rankan, keskustelun. Sanoin että rakastan miestäni valtavasti, enkä usko parempaa löytäväni, mutta en kertakaikkiaan voi luopua lapsihaaveesta. Päivän pohdiskeltuaan mieheni totesi että haluaa kyllä vielä tulevaisuudessa lapsia ja haluaa jatkaa kanssani matkaa.

Itkin huojennuksesta ja jatkoimme arkea. Olin helpottunut, kunnes aloin miettimään että milloinkohan se mahdollinen tulevaisuus on? Tuleeko sitä sittenkään koskaan? Jos se tulee, niin onko silloin jo liian myöhäistä, voinko tulla raskaaksi?

Nuorena kokemani keskenmeno ei myöskään ole lisännyt luottoa siihen että voisin joskus lapsen saada.

Nyt kuitenkin aikaa on kulunut ja pari viikkoa tiheämpään stressanneena otin asian arasti puheeksi. Sanoin että: "Meidän pitäisi puhua lapsiasioista.." johon mies tokaisi että: "Niin täytyy." Kerroin että minulla olisi suunnitelma: ensi keväänä olisi sopiva aika saada lapsi. Ensmmäinen oma asunto on ostettu ja lähenen kolmeakymppiä samaan aikaan kun mies lähenee neljääkymppiä. Mies on saanut opiskelut opiskeltua ja minä kylläkin opiskelen ammattikorkeassa, mutta laskeskeltuani aika alkaa pakostakin olla nyt, mutta lisäksi aika tuntuu hyvältä. Ihmetyksekseni/järkytyksekseni mieheni oli samaa mieltä, että nyt on aika alkaa perhettä perustamaan!

Sovimme, että kesällä jää pillerit pois ja yritys alkaa. Minua pelottaa vietävästi, että jos onnistutaankin niin se vie kauheasti aikaa ennen kuin tärppää! Mies on varma omasta roolistaan ja vakuuttunut että se on kerrasta siinä! :D

Olen vieraillut tämän kaltaisilla sivuilla jo vuosia aiemmin, mutta nyt saan luvan kanssa hihkua ja nauttia ja kärvistellä kesää odotellessa! Voi kumpa jo saisin jättää pillerit, mutta omapahan oli valintani odottaa kesään.. Odotusta odottavan aika vain on niiiiiiiiin pitkä ja kun ei läheisillekään halua vielä sanoa mitään, ettei paineet kasva... Huh...