suvilintu

Täältä tullaan mukaan elokuisiin.. hieman sekavalla ja apealla mielellä kun olin niin varma, että viime kierrosta olis tärpännyt.

Mulla oli niin outoja oireita, mitkä kai sitten oli pms-oireita tai jotain, vaikken oo ikinä semmosista ennen kärsinyt. Rinnat oli kipeet, eto ja närästi, itketti, väsytti ja pissatti, ja tuhruvuoto alko tavallista myöhemmin eikä ollu vaaleenpunasta niinku yleensä vaan ruskeeta.. Mies oli ihan varma, että oon raskaana ja itekin olin 90% varma.  Mutta testi eilen nega ja menkat alkoikin sitten viime yönä oikeen kunnolla kipuineen. :( Kai sitä on vaan itteään psyykannut ihan liikaa, että alkoi jo kuvittelemaan noita oireita. 

Mutta uuteen yritykseen siis, ja palstalle mukaan vertaistuen toivossa. Olin palstalla keväällä yhen kierron, mutta alko stressata liikaa ja laitettiinkin koko homma jäihin kesäks ja nyt syksyllä vasta aloteltiin uudestaan. 

Olen siis 27, mies muutaman vuoden vanhempi, ja ensimmäistä yritetään. Eiköhän tää mieli tästä paremmaks muutu pikkuhiljaa kun päästään nyt ensin menkkojen yli. :)

Ihan tavallinen veteen sekotettava monivitamiinipore täällä nyt vaan käytössä, ja lisäks maitohappobakteerit ja välillä lisä b12 kun sitä sattuu olemaan kaapissa. Täytyy kattoo, jos pitäis noi jossain vaiheessa päivittää. 

suvilintu kp1/26-29  yk4.

Täällä toinen vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen tosin jo 27-vuotias ja naimisissakin. Vauvakuume alkoi pikkuhiljaa vuonna 2009 ja on siitä vaan voimistunut ja voimistunut. Nyt vuoden ajan ei päähän ole paljon muuta mahtunutkaan. Päätimme mieheni kanssa viimein aloittaa yrityksen viime maaliskuussa ja yhden kierron ajan yritettiinkin. Olin silloin mukana yhdessä noista kuukausiketjuista. Menkat alkoivat siinä kuussa koko viikon kestävällä tuhruvuodolla, joka huoletti ja muutenkaan en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin vauva-ajatuksiin siinä kuussa. Testien teko ja odottelu oli semmoista vuoristorataa ja kun sitten ei tärpännyt päädyimme mieheni kanssa vielä lykkäämään vauvantekopuuhia. 

Itselläni on myös opiskelut pahasti kesken ja ajattelin, että haluan suorittaa mahdollisimman paljon opintopisteitä ennen vauvaa. Vauvakuume hellitti ehkä kuukaudeksi ja sain onneksi paremmin keskityttyä kevään lopputentteihin. Nyt kesällä vauvakuume on kuitenkin taas voimistunut, viimeisten viikkojen aikana etenkin aivan järkyttävästi. En pysty ajattelemaan mitään muuta ja kaikki vapaa-aikani menee vauvasivujen surffailuun. Kuvittelen itselleni oireitakin vaikka ehkäisykin on ollut käytössä. Tai no käytämme keskeytettyä yhdyntää mikä on siis hienosti toiminut yli kaksi ja puoli vuotta, mutta joka kuukausi sitä salaa toivoo, että se ei olisikaan toiminut. Järki tietty sanoo tällä hetkellä, että odota ainakin muutama kuukausi, mutta hormonit ei kuuntele järkeä ja siksi sitä tuskastellaan. Viimeiset kolme yötä olen nähnyt untakin, että olen raskaana. Aamulla on tyhjä olo ja yritän nukahtaa uudelleen.

Emme ole mieheni kanssa taas puhuneet näistä vauva-asioista muuten kuin että sanoin että olisi kiva jos ensi kesänä saataisiin vauva. Hän naureskeli ja sanoi, että sitten pitää alkaa syyskuussa yrittää. Hänestä koko aihe on jotenkin huvittava, vaikkakin hän jo lapsia haluaisikin, ja hän leikillään kiusoittelee minua, että onko minulla vauvakuumetta. Itse en pysty suhtautumaan tähän enää huumorilla ja erilainen suhtautumisemme asiaan saakin minut suurimmaksi osaksi aikaa pitämään suuni supussa ja haaveilemaan yksinäni. 

Jostain syystä minusta tuntuu siltä, että en ole oikeutettu saamaan vielä lapsia. En ikinä puhu ystävilleni näistä vauvahaaveista, vaikka heilläkin jo lapsia on. Tiedän, että he olisivat iloisia jos olisin raskaana, mutta jotenkin vaan hävettää hirveästi myöntää, että minulla on vauvakuume ja haluan jo lapsia. Vanhempani eivät koskaan ole kysyneet aiheesta. Tiedän, että olisimme mieheni kanssa hyviä vanhempia, mutta silti en saa päästäni sitä ajatusta, että en ansaitse vielä lasta kun en ole saavuttanut tarpeeksi muita asioita elämässäni. Meillä ei ole tarjota omakotitaloa eikä vakaata taloutta, itse siis vasta lähdin takaisin opiskelemaan ja miehenikin on työtön ja lähtee varmaan jossain vaiheessa uudellen opiskelemaan.

Haluamme kuitenkin enemmän kuin yhden lapsen, joten ikäkin alkaa jo vähän mietityttää. En minä voi enää odottaa, että saan koulun loppuun kolmen vuoden päästä, silloinhan olen jo 30-vuotias. Myös työllisyys mietityttää.. kuka minut palkkaisi vastavalmistuneena kolmekymppisenä, jos ei vielä ole lapsia? Kyllähän työnantajat tajuavat mikä on homman nimi. Siksi ajattelenkin nyt että koulun on vaan pakko joustaa ainakin puolella vuodella. Jos saisimme ensi kesänä vauvan, voisin olla kotona ainakin koko kesän ja syksyn, ja sitten ehkä mennä takaisin kun vauva on reilu puolivuotias. Näin tietenkin, jos aloittaisimme nyt syksyllä yrityksen ja heti tärppäisi. En halua yrittää vielä, koska jos saisin huhti-tai toukokuussa vauvan niin en varmaan saisi mennä kouluun koko kevätlukukaudella kun se jäisi kuitenkin kesken. 

Huh, tällainen vuodatus... On nämä naisen hormonit ja vauvakuume aika vahvoja juttuja. 

Ihan ekaksi, iso hali tarrasukalle! Voin kuvitella, että on aivan kauhea olo. Jaksamista sinne!

Ja pahoittelut kaikille menkoista ja negoista!!! Samassa veneessä taidetaan olla. Mulla on tiputtelu vahvistunut normaaliksi tiputteluksi ennen menkkoja, vielä ei oo kunnolla alkanut, mutta varmasti vaan ajan kysymys. Tänään aamulla aivan selkeä nega, ja jos olisin raskautunut, niin kyllä sieltä pitäisi jo varmasti edes haamu tulla. Eli ei onnannut ekasta kierrosta!

Mutta tällä hetkellä enemmän harmittaa tai huolettaa tää tiputteluvuoto. Oonkohan voinut omalla stressaamisellani tän aiheuttaa? Siksi mietinkin, että ehkä pitää seuraava kierto ottaa vähän iisimmin, jos pystyn. Siks en ihan heti hyppääkään tammikuisiin. Ja jos tää viikon kestävä tiputtelu jatkuu taas ens kierrossa ennen menkkoja, niin on varmaan parempi käydä lääkärissä tutkituttamassa mikä vialla. 

Joulukuiset (18.4.2013)

Suvilintu kp 24/27-28 yk1

Elli_73 kp 28/28-29 yk 1

Johanna81 30/? yk1

Tiinu89 kp 31/26-28 yk3

Plussanneet:

Taika82

Jonsei

Meltsu12

Sude

Sabriina

Tarrasukka

Tiinu mikä tilanne? 

Mä oon Elli kanssa ettinyt tietoa siitä millon pitäis näkyy testeissä ja joidenkin lähteiden mukaan veritesti näyttää plussan vasta 3-4 päivää kiinnittymisen jälkeen ja virtsatesti vielä siitäkin 2-3 päivän päästä! (esim. http://www.babymed.com/early-positive-pregnancy-test-after-implantation) Eli siis jos ovulaatio kp18 ja vaikka kiinnittyminen vaikka tapahtuis vasta dpo12, niin siitä voisi mennä vielä pahimmassa tapauksessa 7 päivää, eli kp37 asti ennen kun plussa näkyis! Menkat ois kyllä useimmilla jo aika selvästi myöhässä tossa tapauksessa. Toivotaan ettei kukaan meistä joudu olemaan epätietonen noin pitkään! Oon kyllä lukenut kokemuksia laidasta laitaan ja joillain tulee vaan positiivinen nopeemmin esiin ja joillain hitaammin. 

Mutta niin, toi vaaleanpunanen valkkari, mitä on nyt tullut siis todella pieninä määrinä pyyhkiessä nyt neljänä päivänä voi tietty olla kiinnittymisvuotoa. Mulla on ollut tiputtelua aikasemmin maks 4, yleensä 2-3 päivää ennen ku menkat alkaa, mutta ei yleensä tommosta vaaleenpunasta vaan useimmiten (punasen)ruskeeta. Ja nyt alkoi siis 8-9 päivää ennen ku oottelin menkkoja. Toivoa siis on, mutta voihan olla, että tää onkin vaan jotain tavallista tiputtelua ennen menkkoja, jos ne onkin tulossa etuajoissa tässä kierrossa. Tai sitten voihan viitata vaikka johonkin tulehdukseen tai sairauteen... mutta en lähde niin pitkälle spekuloimaan, katsotaan nyt tässä ensin mitä käy tän raskaustoiveen kohdalla. 

Epätietoisuus on kaikkein kauheinta. Kaikki oireet on sillon niin syynissä, ja olotila vaihtuu toiveikkaasta epätoivoiseen useita kertoja päivässä. Jos vaan jo tietäis varmasti, olis se sitten plussa tai nega, niin vois jo suunnata katseet tulevaan. Plaah!

Tsemppiä Johanna! Toivotaan, ettei menkat ala! Tämä tsemppihuuto myös Ellille ja Tiinulle!

Täällä nukuttu 11 tuntia ja huomaa kyllä siinä, että mieliala on positiivisempi kuin eilen illalla. Mulla kyllä aina heittelee mielialat niin monta kertaa viikossa, että se on semmosta vuoristorataa. Onneksi nyt hyvä mieli vaihteeks. 

Ite aattelen sen nyt niin että jos ne menkat alkaa, niin sitten vaan tammikuisiin. Toisaalta se ois itselle varmasti helpompi, koska jos synnyttäisin joulukuun lopussa, niin saattaisi tulla koulun kanssa hieman ongelmaa, jos en jaksaisikaan ihan lukukauden loppuun. Eli jos la oiskin vasta vaikka tammikuussa niin sais viimeisen kuukauden ihan vaan lepäillä. (Ja tietenkin ymmärrän, että raskaus voi olla myös muutenkin niin vaativa, että opiskelut ei välttämättä onnistuis ollenkaan syksyllä.)

Tietty toi tiputtelu ihmetyttää. Eilen illalla oli siis niin menkkatuntemukset vatsassa, ja nyt ei sitten enää ollenkaan. Tänä aamuna ei tuntunut enää tulevan mitään vuotoa pyyhkiessä... täytyy kattoo päivän mittaan loppuko jo vai tiputtaako aina vaan. Jos tää ei oo ollut kiinnittymisvuotoa, niin onhan se kyllä huolestuttavaa, että tiputtelu alkais jo viikkoa aikasemmin kun menkkojen pitäis alkaa. 

Suvilintu kp 24