SouthernGrove

Poika 11v:

kirkkaanvihreä t-paita, jossa musta tekstiprintti edessä, tummansiniset verkkarishortsit, mustat sukat, mustat lenkkarit.

Poika 2,5v:

Mustat trikooshortsit, vihreä-valkoraidallinen t-paita, harmaat tennarit.

Vierailija kirjoitti:

Jep, täysin suomalaisuuteen liittyvä sivuilmiö. Heti kun pääsee rajan toiselle puolelle niin ai ai niitä ihanan tyylikkäitä ihmisiä ja upeita uniikkikoteja... 

Tätä minäkin tulin sanomaan.

Lisäksi mua kummastuttaa että mikä ihmeen maalaisromantiikka sisustuksessa? Mun ymmärtääkseni Suomessa kaikilla "kuuluu" olla valkoinen, minimalistinen koti, jossa väriläiskänä vähän harmaata ja tehosteena ripaus mustaa.

Perustiedot olis kivoja. Esim. Montako henkeä asunnossa asuu? Onko alkovia? Mikä on asunnon huonekorkeus? Millainen elämäntyyli asukka(i)lla on? Käykö sinulla paljon vieraita? Teetkö mielelläsi ruokaa kotona vai lämmitätkö lähinnä eineksiä joita syöt sohvalla telkkarin edessä? Myös asunnon pohjapiirros olis näppärä apu.

Nyrkkisääntönä:

Karsi kaikesta turhasta roinasta, säilytä tarpeellinen eli se, mitä käytät säännöllisesti.

Panosta toimiviin säilytyskalusteisiin, jotka syövät sisäänsä paljon tavaraa ja joista tavarat ovat myös helposti löydettävissä.

Muista, että asunnossa on kuutioita neliöiden lisäksi. Käytä seinätila hyödyksesi.

Panosta myös nukkumiseen. Olkoon nukkumisratkaisusi sänky, joka muuttuu päivällä istumapaikaksi päiväpeiton ja tyynyjen avulla, tai vuodesohva tai parvi, niin huolehdi että siinä on hyvä nukkua. Jos pitää tehdä kompromissi esim vuodesohvan kanssa ulkonäön, istumamukavuuden ja nukkumamukavuuden välillä, niin nukkumiselle isoin painoarvo.

Vierailija kirjoitti:

SouthernGrove kirjoitti:

Kyllä mun mielestä miehesi on oikeassa.

Joo, parisuhteen molemmat osapuolet tarvitsevat välillä aikaa omien kavereidensa kanssa, ilman puolisoa ja varsinkin ilman lapsia. Mutta ei kai nyt väen vängällä just juhlapyhinä? Eikö voi kerätä porukkaa kasaan ihan tavallisena viikonloppuna ja pitää ne mökkibileet silloin?

Itseäni ottaisi aika rankasti päähän, jos mies keksisi muutama päivä ennen juhannusta/joulua/uutta vuotta/vappua tms että hei hänpä viettääkin kyseisen pyhän kavereiden kanssa ja mun osaksi jäisi viettää pyhiä yksin lasten kanssa. Morjens. Kun niitä yhteisiä lapsia on ja elämä on päätetty viettää yhdessä niin myötä- kuin vastamäessä, niin silloin mun mielestä asevelihenkeen kuuluu, ettei kaveria jätetä, varsinkaan niinä juhlapyhinä. Silloin tehdään pyhistä paras mahdollinen, yhdessä. Omaa napaa hoidetaan kavereiden kanssa joskus muulloin.

Joulu on minusta ihan eri asia kyllä kuin juhannus, vappu, pääsiäinen.. Mutta niin, harvemmimpa mekään kavereiden kanssa yhtäaikaa satutaan olemaan kotikaupungissamme, minä ainut joka täällä vielä asuu, yhdellä kaverilla on mökki täällä ja kaikkien vanhemmat siis asuvat täällä.

Nämä kaverinikin viettävät muun juhannuksen puolisoidensa ja/tai lastensa kanssa, vain mun miehelle on ongelma että olisin sen yhden illan/yön/aamupäivän pois.

Ap

Sen verran oot laittanut "lieventäviä asianhaaroja" edellisen viestini jälkeen, että pyörrän vähän puheitani. Tuolta pohjalta ymmärrän kyllä sinunkin kantasi. Omaan suhteeseeni peilaten; kyllä meillä kumpi tahansa saisi noilla spekseillä mennä hyvillä mielin yhdeksi yöksi kaveriporukan kanssa mökille. Olettaen toki, ettei oman perheen kesken ole tehty muita juhannussuunnitelmia, jotka kaatuisivat tuon mökkireissun takia.

Kyllä mun mielestä miehesi on oikeassa.

Joo, parisuhteen molemmat osapuolet tarvitsevat välillä aikaa omien kavereidensa kanssa, ilman puolisoa ja varsinkin ilman lapsia. Mutta ei kai nyt väen vängällä just juhlapyhinä? Eikö voi kerätä porukkaa kasaan ihan tavallisena viikonloppuna ja pitää ne mökkibileet silloin?

Itseäni ottaisi aika rankasti päähän, jos mies keksisi muutama päivä ennen juhannusta/joulua/uutta vuotta/vappua tms että hei hänpä viettääkin kyseisen pyhän kavereiden kanssa ja mun osaksi jäisi viettää pyhiä yksin lasten kanssa. Morjens. Kun niitä yhteisiä lapsia on ja elämä on päätetty viettää yhdessä niin myötä- kuin vastamäessä, niin silloin mun mielestä asevelihenkeen kuuluu, ettei kaveria jätetä, varsinkaan niinä juhlapyhinä. Silloin tehdään pyhistä paras mahdollinen, yhdessä. Omaa napaa hoidetaan kavereiden kanssa joskus muulloin.