SouthernGrove

Ei mitään, jos se on molemmille ok ja talous- ja muut asiat on sovittu oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.

Meillä minä olen kotona, hoidan lapset, heidän kuskaukset ym ja valtaosan kotitöistä, ruuanlaitosta ym. Mies käy töissä ja tienaa.



Raha-asiat ovat yhteiset, käyttötili on yhteinen, (isommista) hankinnoista sovitaan yhdessä, samoin työajan ulkopuolisesta ajankäytöstä. Molemmille järjestyy tasapuolisesti mahdollisuus pikku lomiin tai illanviettoihin esim omien kavereiden kanssa.

Miehen vastuulla on autojen siivous ja kunnossapito, keskimmäisen viikottainen läksyjen tarkistus (täällä vähän eri systeemi läksyissä kuin Suomessa), pihatyöt, sekä niiden tilojen imurointi, joissa on kokolattiamatto. Muuten minä hoidan (tai delegoin lapsille) jokseenkin kaiken kotiin liittyvän. Jos olen sairaana tai muuten on joku poikkeustila perheessä, mies hyppää remmiin paikkaamaan mun osuutta sen enempiä kyselemättä tai marisematta.



Hyvin tasa-arvoista ja toimivaa mielestäni, ja oikein mukava järjestely koko perhettä ajatellen.

Äkkiä ajatellen olishan se kiva jos joku toisi silloin tällöin jotain leivonnaisia töihin. Mutta jos se on aina yksi ja sama henkilö, ja vielä monta kertaa viikossa, niin taitaisi tulla vähän kiusallinen olo. Syistä että:

- Pitäisikö minunkin leipoa välillä jotain, etten ole aina vain vastaanottajana?

- En mä nyt voi enkä halua joka päivä mättää makeaa naamariin, se on ilman muuta pois muusta, terveellisemmästä syömisestä. Mutta loukkaantuukohan se, kun on kumminkin nähnyt vaivaa?

- Ai niin muuten, mitähän se odottaa tästä vastapalvelukseksi?

Kuulostaa siltä että sulle maksetaan kykyjäsi ja työpanostasi vastaavaa palkkaa. Mitä siis valitat?

Pidä huoli aikaeron täsmäävyydestä. Kello on täällä itärannikolla nyt 15.38, miten se mies ei ole töissä tähän aikaan? Vai onko saanut potkut?

Täältä vertaistukea.

Mun kolmevuotiaani juoksee olohuoneen pöydän ympäri kierros toisensa perään ja kailottaa "Little bus Tayo! Little bus Tayo! Little bus Tayo!" jne jne ikuisuuksia!