SouthernGrove

Sydäntä kylmää todeta, että Ap:n ja miehensä kaltaisia ihmisiä on olemassa. Lapsi on menettänyt äitinsä, vieläpä itsemurhan kautta, todetakseen heti perään että isäkään ei häntä halua. Ja ap on eniten huolissaan siitä, ettei vain hänen oma elämänsä muuttuisi mitenkään. Sylettävää.

Istun keinutuolissa parvekkeella, mukissa mintulla maustettu vaahdotettu latte. Juniori heräilee pikapuoliin päiväunilta, muut lapset vielä koulussa ja mies töissä. Aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti, mutta alkava syksy on onneksi vienyt jo pahimman tuskakuumuuden pois.

Jos pitää pestä isompi määrä uusia perunoita, hoituu se näppärästi kun laittaa perunat ämpäriin, vettä reilusti ja sen jälkeen kirnuaa vessaharjalla (puhdas tähän tarkoitukseen varattu 😅) ylös-alas-ympäri. Homma kannattaa tosin hoitaa ulkona.

Kysymyksenasettelu on vähän monitulkintainen. Itse voisin hihkaista spontaanisti aloitukseen, että minä, ja kukaan muukaan vähänkään normaali ihminen EI pidä velvollisuuksista tai halua niitä ehdoin tahdoin elämäänsä. Itse asiassa vihaan kaikkia ylimääräisiä velvollisuuksia.

Mutta sitten toisaalta: olen tästä huolimatta hankkinut 5 lasta, omistanut 2 koiraa (samaan aikaan, ne olivat minulla koko elämänsä), asunut aina omakotitalossa tai rivarissa, ollut mukana yhdistystoiminnassa jne. Nuo kaikki ovat asioita, jotka tuovat mukanaan paljon velvollisuuksia, mutta myös valtavasti iloa. Siispä minulle noista jutuista koituvat velvollisuudet ovat niitä ehdottoman välttämättömiä velvollisuuksia, enkä välttämättä koe niitä ns ikävinä velvollisuuksina. Olenhan ne itse valinnut jonkun haluamani asian itsestäänselvänä "sivutuotteena". Sen sijaan kun kysytään pidänkö velvollisuuksista, vastaan epäröimättä "en". En missään tapauksessa halua elämääni yhtäkään ylimääräistä velvollisuutta, joka ei ole ehdottoman välttämätön. Miellän tähän luokkaan kuuluviksi esim vessapaperin myymisen luokkaretkirahastoa varten (maksan summan niin paljon mieluummin rahana) tai sitoutumisen johonkin pitkäkestoiseen vapaaehtoistyöhön, josta en saa itse juurikaan mielihyvää (esim vanhainkodin vanhusten ulkoilutus tai ns kaverikoiratoiminta).

Avainsanana on nimenomaan se, että joku asia tuntuu _ylimääräiseltä_ velvollisuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Aina on vaihtoehto,mennä foorumille mikä toimii,sitä en tiedä mikä se on,tämä on aika kuollut

Kuollut on ollut joo, tai ainakin vahvasti häiriintynyt. Mutta hyvällä suodattamisella ja sinnikkäällä selaamisella sieltä töryn seasta on löytynyt niitä hyviäkin, päivällä kirjoitettuja ketjuja. Toki niiden löytyminen on helpompaa näin, mutta olisi kyllä kiva pystyä kommentoimaankin joskus jotain 😒

Ja niinpä, ongelmana on mistä löytyy se toimiva palsta? Pitkän linjan av:laisena olen jotenkin jumiutunut tänne. Aloitin lähes 20 vuotta sitten silloisen vauva onlinen vakkarina, ja muutamien poissaolovuosien jälkeen löysin tieni takaisin enemmän tai vähemmän säännölliseksi vakkariksi.