SiruLiina

Eläkkeellä oleva äitini herää viiden aikaan aamulla ja tekee aamiaisen kerralla koko kesävierasporukalle. Ihanaa ja huomaavaista. Kun uneliaimmat sitten heräävät yhdentoista aikaan, niin voivat mikrossa lämmittää kaurapuuron ja kahvinsa. Samalla vaivalla ja energialla tekisi mikropuuron, vaan ei ole lupa.

Sama juttu kun hän käy kylässä aikuisten lapsiensa luona. Itse heitän kylmän puuron menemään ja keitän uuden, mistä tuhlauksesta äitini motkottaa. Siihen vastaan vaan iloisesti, että omat on ryynit ja sähköt :)

Vanhempani piheilevät ihan joka asiassa: ostokset, sähköt, vedenkulutus, vessapaperit, ravintolakäynnit (kaksi kertaa vuodessa ja halvinta listalta); ihan mistä vaan voi pari centtiä nipistää niin siitä nipistetään.

Eläkeläisvanhempani omistavat kiinteistöjä ja nauttivat suurempaa eläkettä kuin kuukausipalkkani, että ei pitäisi olla rahasta kiinni. Elämäntapa tuokin.

Heräsin yöllä äärettömään kauhun tunteeseen. En voinut liikkua. Sydän hakkasi. Makuuhuoneen ovella oli tumma hahmo, jolla hame tai mekko. Tytär kujerteli tälle pinnasängystään. Luulin kiljuvani, mutta ääntä ei kuulunut. Se kauhu oli kylmää, jäätävää, hirveää! Sitten hahmo katosi ja pystyin liikkumaan. Kävin hakemassa tytön viereeni sänkyyn ja torkahtelin lopputyön. Ainoa unihalvaukaeni ikinä. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun ajattelen sitä.

Todellakin! Raesokeri tuntuu ja maistuu ällöltä!

Vierailija kirjoitti:

Seinänaapurilla välillä tapana huudella omiaan jokusen tunnin putkeen, en ole keksinyt mitähän mahtaa tehdä niinä aikoina.

Paras laukaisu jota käyttää on suomiaksentilla huudettu unbelievable, "AN BEELIIVABUL! “

Hauska tapaus entisen kämpän naapureihin verrattuna, tulee välillä naureskeltua noita hänen huudahduksiaan oikein olan takaa.

Kerran kävi tällainen asunnonkatselija. Kun näki punaiset keittiökaappini, niin kuului ANBELIIIIVABULL!!! Hätkähdin ja huusin melkein OU MAI GAAD Frendien Janice-tyylillä 😳. Olis ehkä pitänyt 😂

Olimme kerran menossa kaveripariskunnan kanssa viikonlopuksi mökille viettämään aikuisten viikonloppua (saunomista ja ryyppäämistä). Miehen veli sai kuulla tästä ja päätti myös lähteä tälle yhteiselle mökille. Vaimon ja kahden alle kouluikäisen kanssa.

No viikonloppu meni vielä huonommin kuin arvaatte. Miehen veli ja vaimo saivat viettää laatuaikaa veneretkillään, saunomassa ja millon missäkin, kun vaan häipyivät sanomatta mitään kellekään ja jättivät lapset meidän hoteisiimme. Kruununa se, että kun olimme valmistaneet päivällisen meille neljälle, ei tätä pariskuntaa näkynyt missään eikä myöskään heidän ruokiaan. Lapet juoksivat pöytään kun muut olivat makkaransa ja perunansa saaneet. Mainitsin muille, että voisivat antaa omistaan vähän lapsille kuten itsekin, niin "ei ole mun ongelma". No päädyin osittamaan oman annokseni kolmeen osaan ja jakamaan sen lasten kanssa. Nälkä jäi.

Koska miehen veli ja vaimo ovat minulle lähes tuntemattomia, pyysin miestäni avautumaan heille. Ei voinut, kun ei hänellä ollut ollut mitään ongelmaa. No niiinpä! Ei ne (tuntemattomat) kakarat hänen jaloissaan pyörineetkään koko viikonlopun! No mies on kuullut palautetta tästä kyllä ja jos näin vielä käy, niin tasan tarkkaan se en ole minä, jota käytetään hyväksi.