Siriina

Saiskohan extra-huomiota noilta kouluikäisiltä koko viikonlopun ja sitten reagoi kun palataan arkeen?

En osaa neuvoa, mennee ajan kanssa ohi.

Kyllä se varmaan on jossain lähempänä kolmea vuotta kun lapset ylipäätään alkaa leikkimään keskenään. Tuon ikäisillä pitäisi vanhemmilla olla silmät selässäkin ja vaikka olisi niin siltikin sattuu ja tapahtuu..

Osaako joku valistaa minua tuosta tavaroiden viemisestä kun kyseessä on taaperot? Tietysti on hyvä opettaa, että kädestä ei saa ottaa, mutta missä iässä tää pitäisi aloittaa?

Itse torjun törkeästi jos

-  kaverille ei mene jakeluun, että kiitos mutta ei kiitos (jatkaa kivitystä vaikka sanon, että juttelen nyt Minnan kanssa)

-  just heittänyt jonkun mukahauskan kommentin tyyliin tykkään pitkähiuksista huorista tai dissaa vammaisia (mulla on pitkät hiukset ja dysmelia)

Ja vielä pitää kertoa, mitä 5-vuotias tyttöni sanoi uusioperhessä kun puhuimme hänen velipuolesta: mulla ei ole mitään puolikasta.

Tämän herätti meidätkin ja sen jälkeen ei puhuttu puolikkaista. Jos muuten ei saatu kierryttä niin sanottiin etunimellä.

Vierailija kirjoitti:

Isän kuoltua perinnönjako täydellistä hornaa, minunkin välini katkesivat velipuoleen, vaikka lapsina olimmekin läheisiä. Samalla meni äidin välit koko isän sukuun ja nyt olemmekin sitten edelleen ns suvuttomia..

Näitä ahneita on maailma täynnä. Mummu katkaisi välit osaan miehensä sukulaisista miehen kuoleman jälkeen. Heilläkin uusioperhe jossa tuffa oli adoptoinut (tai mitä se nyt sitten on nimeltään) äitini 40-luvulla. Miehen sisko oli soitellut ja kysellyt tuffan ja äitini 'väleistä' ja mummu sanonut vain, että hyvät välithän niillä oli. Niin kuin olikin, tuffa oli 9-lapsisesta perheestä ja sillä oli kastemadon hermot. Siskon kysymys olikin tarkoittanut, että periikö he puolet omaisuudesta kun isovanhemmilla ei ollut yhteisiä lapsia.