Siriina

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Tampereen NNKY:n Itu-työ tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia.

Valtakunnallinen puhelinpäivystys 9-21

050 401 5567

http://ituprojekti.net/fi/

Tää on joku uskovaisjuttu, eli abortti nähdään pahana ja adoptio hyvänä? Ei jatkoon. On parempiakin paikkoja jonne soittaa. Esim. neuvola.

Neuvola tuli ensimmäisenä mieleen, mutta onko niillä tarjota keskusteluapua? Perheneuvola ehkä? Kenelle se on tarkoitettu?

Pomolle nämä oli ok ja ostinkin ne sitten bläck fridayna. Ajattelin, että minun kuvitellaan kajahtaneen kun istun työmaalla tötteröt korvilla.

Kiva kuulla, että näitä oikeasti käytetään muuallakin. Enkä yksin minä ole niin 'keskittymiskyvytön'.

Tampereen NNKY:n Itu-työ tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia.

Valtakunnallinen puhelinpäivystys 9-21

050 401 5567

http://ituprojekti.net/fi/

Vierailija kirjoitti:

Käänsikö ne vielä istuimenkin makuuasentoon sinun päällesi?

Ei, kun istuivat aloittajan takana.

Keväällä matkustettiin 2 ja 4-vuotiaitten kanssa Haniaan. Etukäteen hirvitti miten nuo saa pysymään aloillaan koneessa.

Pienemmällä oli molemmin päin päikkäriaika, mutta eihän se nukkunut :( Piirrettiin - katottiin puhelimelta kuvia - katseltiin ulos - kaivettiin kassista juotavaa - nosteltiin pudonneita tavaroita - käytiin vessassa - tämä ja montaa muuta x 30.

Isommalla oli joku elektroniikkapeli, jota sitten pelasi nuoruuden innolla puolet ajasta (äänet oli pienellä, en kuullut mitään viereisessä penkkirivissä).  Seurusteli mummun kanssa, katseli merta.

Viimeinen tunti oli aika levotonta. Molemmat seilasivat edestakaisin kenen vieressä seuraavaksi istuvat ja mitä kenenkin kanssa tekisivät. Aika kävi selvästi pitkäksi. Pienempi itki molemmat laskut, muuta isompaa meteliä lapsista ei lähtenyt. Toki meitä oli neljä aikuista, eli aina joku vahtimassa jos vaikka toiset oli vessajonossa.

Hitaammin kirjoittamalla tulee luettavampaa, tuskin paljon kauniimpaa. Tekstaten tai kokonaan isoilla kirjaimilla?

Kiireellä kirjoittelen muistilappuja, joista en tahdo itsekään saada selvää. Joskus en ole saanutkaan, joutunut heittämään lapun roskiin tietämättä mitä olen unohtanut.