Siriina

Vierailija kirjoitti:

Olin pari kuukautta työttömänä yli 20 vuoden työuran jälkeen. Ilmoittauduin aikuisopiston atk-kurssille, joka kesti pari tuntia kahtena sunnuntaina. Työkkäriin piti tehdä kirjalliset selvitykset siitä, ettei kurssi ole este työllistymiselle ja uhkasivat lakkauttaa työttömyyskorvauksen maksamisen. Tuossa tilanteessa luulisi olevan vain järkevämpää, että työtön on aktiivinen ja opettelee uusia taitoja samalla kun etsii työpaikkaa. Opin sen, että työttömän pitää olla mahdollisimman passiivinen, mikäli haluaa saada leipää suuhunsa. Täysin järjetöntä touhua.

Ei, vaan ei pidä työkkärissä hölöttää kaikista parin tunnin kursseista.

Gmail blokkaa aika hyvin roakapostikansioon.

Mulla on useampi meiliosoite. Yhtä käytän yhteystietona 'oikeille' postittajille (pankki, verottaja, lääkäri, ytk ym). Sitten on toinen osoite, jonka laitan ei-niin-tärkeille posteille (ostossivut, arvonnat, mitä näitä onkaan). Jos posti alkaa pullistelemaan späämistä, teen uuden osoitteen. Problem 99% solved.

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

9-kymppinen mummuni oli about viikon osastolla jonkun sydänvaivan jälkiseurannassa.

Lääkelistalle oli lisätty unilääke ja jotain rauhoittavaa, koska hoitaijen mukaan mummu käveli ympäri osastoa ruokkimassa kissanpentuja ja etsimässä kadonneita villasukkiaan.

Kysyin hoitajilta tuosta häritsevästä kulkemisesta, että onko nyt varmasti kyse samasta ihmisestä, kun kotioloissa kulkeminen on toistakymmentä vuotta ollut kivuliasta. Kuulemma oli ja sujuvasti käveli.

Ennen sairaalaviikkoa (eikä sen jälkeen) mummulla ei ollut sukat hukassa eikä nähnyt nälkäisiä lemmikkejä.

Sairaalaympäristö tekee monista vanhuksista "muistisairaita" vaikka nämä muuten ei dementiaa sairastaisikaan.

Mutta miksi?

Vierailija kirjoitti:

Meidän hoivakodissa on ainakin asukkaita jotka hälyyttävät sitä kutsua n. 50 x vuoro. Joka kerta ei näitä hälyytyksiä voi tarkistaa kun muitakin pitää ehtiä hoitamaan.

T: Lähihoitaja

= Liian vähän henkilökuntaa.

9-kymppinen mummuni oli about viikon osastolla jonkun sydänvaivan jälkiseurannassa.

Lääkelistalle oli lisätty unilääke ja jotain rauhoittavaa, koska hoitaijen mukaan mummu käveli ympäri osastoa ruokkimassa kissanpentuja ja etsimässä kadonneita villasukkiaan.

Kysyin hoitajilta tuosta häritsevästä kulkemisesta, että onko nyt varmasti kyse samasta ihmisestä, kun kotioloissa kulkeminen on toistakymmentä vuotta ollut kivuliasta. Kuulemma oli ja sujuvasti käveli.

Ennen sairaalaviikkoa (eikä sen jälkeen) mummulla ei ollut sukat hukassa eikä nähnyt nälkäisiä lemmikkejä.