Siriina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. Onneksi ei ole lapsia ja vanhemmillani on varaa maksaa hoito itselleen.

Noin kaverinikin luuli.

Kun vanhemmat menee niin huonoon kuntoon, etteivät osaa toimia henkisesti, alkaa se hoito vaatia sinua hoitokokouksiin yms. Viemään vaatetta, hankkimaan kalusteita. Hoitamaan pankkiasioita, laskuja ym.

Näin se menee.  On äärimmäisen vaikeata kieltäytyäkään, vaikka tietenkin niinkin voi tehdä.  Voi tietenkin sanoutua irti ihan kaikesta, mutta miltä se näistä vanhemmista sitten tuntuu, kun heille kerrotaan, että lapsesi ei halua huolehtia teistä yhtään.

Sitten vanhemmille hankitaan edunvalvoja, joka tekee kaikki päätökset aivan oikeutetusti ilman että kysyy yhtään mitään keneltäkään.  Mitään tietoa vanhemmastasi et saa.  Et mistään asiasta.   Et välttämättä edes tiedä, missä he ovat.

Edunvalvoja päättää pääasiassa rahapuolesta.

https://www.suomi.fi/oppaat/edunvalvonta/tutustu-eri-vaiheisiin/jos-min…

Vierailija kirjoitti:

Olen itse neljäkymppinen työtön sinkku ja vela ja joudun asumaan tällaisen vanhan ja sairaan vanhempani luona ja joudun hoitamaan yhä enemmän vanhempani asioita ja tekemään paljon kotitöitä. Vanhempani sotkee paljon ja kodissa on muutenkin liikaa tavaraa. Lisäksi välimme ovat huonot ja vuosien kuluessa on tapahtunut paljon ikävää. En pysty oikein edes hoitamaan omia asioitani, sillä olen itse autismikirjolla. Tämän diagnoosin sain vasta aikuisena. Kärsin myös mm. lähes ympärivuorokautisesta ahdistuksesta ja pahoista ahdistuskohtauksista, traumoista, aistiyliherkkyyksistä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kuormitukseni on valtavaa. Selkeästi myös fyysinen terveys alkaa jo pettämään ja muistini ja keskittymiskykynikin alkaa olla jo mennyttä.

Vanhempani, jolla on itsellään sitten varmaan kaikki muut diagnoosit paitsi tätä ei ymmärrä ja vain huutaa, haukkuu, valittaa ja syyllistää. Olen kuulemma vain laiska ja keksin tekosyitä. Varmasti näin onkin, mutta oireena ovat kyllä todellisia. Se ei todellakaan ole helppoa esim. mennä pakotettuna apteekkiin hakemaan vanhempani lääkkeitä kun lukuisten syystä tai toisesta pieleen menneiden käyntien jälkeen päällä on ahdistuskohtaus kaikkine oireineen, keho tappelee viimeiseen asti vastaan ja sitä vain miettii, mikä tällä kertaa menee pieleen. Vastaava toistuu sitten kaikessa. Itse en on ensi käytä mitään lääkkeitä. Täällä oli hyvä vertaistukikeskustelu autismikirjolla olleille, mutta en löytänyt sitä enää.

Ikävä tilanne sinulla. Mietin pitkään, mikä taho tuohon voisi auttaa.

Aikuissosiaalityöhön huoli-ilmoitus teidän tilanteesta?

Mieli ry chat https://mieli.fi/tukea-ja-apua/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tällä hetkellä leukemiaa sairastava äiti, Alzheimer isä, 2 kpl autistista lasta 8v ja 11v sekä 17v keskivaikeaa masennusta poteva lähes aikuinen nuori mies. Jos näistä pitäisi valita kenen hoito on vaikeinta niin sanoisin, että fifty-sixty menee Alzheimer isän ja väkivaltaisen autistisen välillä.

Juoksen viikon aikana vähintään 8 kertaa lääkärissä/terapeutilla jonkun kanssa. Teen ruuat, hoidan kaiken. Eipähän tarvitse harrastaa mitään.

Osittain sama tilanne. Minulla erittäin haastava keva/ aut lapsi, joka on jo täysi-ikäinen ja asuu palvelutalossa. Olin hänen omaishoitajansa n.16 vuotta. Kun hän muutti palveluasuntoon, luulin, että elämä rauhoittuisi. Eipä rauhoitu, kun nyt on muisti/sairaiden vanhempien asioita hoidettavana, ja lapsi soittaa monta kertaa päivässä, ja haluaa mun luo. Olen itsekin fyysisesti sairas, pitkällä sairaslomalla. Alan ajatella, että kuolema on ainoa, joka vapauttaa, olen niin uupunut.

Vaikka toinen vanhempi sai hoitokotipaikan ja edunvalvojan, hoidettavia asioita on todella paljon. Sisarukseni tekee enemmän kuin minä, mutta olemme molemmat aivan väsyksissä.

Jos olisi rahaa, voisi ostaa apua, mutta kun ei ole.

En tiedä auttaisiko tämä linkki mihinkään sinulla - jos ei, niin ehkä täällä joku osaisi ohjata eteenpäin?

https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/omaishoito-ja-jaksaminen/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Höpö höpö. Ap:lla on liian tunnistettava tyyli, jotta hänen juttunsa menisivät vähänkään enemmän palstalla oleville enää läpi. Oikeat vanhemmat olisivat olleet iltatoimia puuhailemassa jo klo 19, kun tämä ketju tehtiin. [/quote

Ehkä olisivat . Oma lapsi nukkumaan meno tod hanurista. Ei puhetakaan, että olisi kasilta ollut nukkumassa. Yleensä  kello oli tyyliin 22.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Satakunnassa.