Siriina
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ajatella ongelmana olen aina ollut suhteissa ainut ajokortillinen. Ei siis kokemusta mistään muusta.
Mistä oikein löydät pelkkiä luusereita? Kortittomuus on yhtä rajoittavaa suhteessa kuin invaliditeetti.
Aha.
Avokilla ei ollut ajokorttia, molemminpuolinen alaraaja-amputaatio. Kimppaannuttiin parikymmentä vuotta tapahtuman jälkeen.
Hyvää päästäistä sinulle.
Terveisin N57, dysmelia - eikä ole ollut rajoite parisuhteissa, ketään ei vielä ole kehunut invalidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä suuret äitiäsi. Menköön tämä viikko näin. Ensi viikolla alat vähitellen hoitaa omaa osuuttasi asioista. Käyt pesulla, menet ajoissa nukkumaan,ulkoilet, käyt töissä ja syöt, eikö niin? Maailma ja elämä jatkuu, suru muuttuu ajan kanssa. Sinä alat tekemään asioita ja suuret kun on surun aika. Kaiken ei tarvitse pysähtyä vaikka onkin paha olo välillä.
Kyllä mä sen ymmärrän, että elämän on jatkuttava. Olen palaamassa töihin maanantaina asiakaspalveluun ja se toki jännittää kuinka itku tulee siellä yms. Mutta toisaalta hyvä myös saada rytmiä elämään. Olen jutellut työpsykoligille ja se toki vähän auttoi. Ap
Todennäköisesti pärjäät töissä, ajatukset silloin pyörii töiden parissa. Näin ainakin mulla meni (avokki kuoli kotona).
Ei varmaan paha ole, mutta onko kenelläkään täällä tietoa, miksi valvotut tapaamiset???