shatteredslashK
Seuratut keskustelut
Kommentit
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:36"]
[quote author="shatteredslashK" time="29.04.2015 klo 23:16"]
Ei sellaisten asioiden miettiminen ole tosiaankaan mitään herkkua, mutta en onneksi ole joutunut olemaan yksin. Olen avoimesti pedofiili ystäväpiirissäni. En kyllä tunne muita pedofiileja ja vertaistuki olisi ihan kivaa, mutta olen enemmän kuin onnekas kun kaverini hyväksyvät minut vikoineni. Toisaalta minun käy vaan tuhottomasti sääliksi niitä kaltaisiani, joilla ei ole ketään kelle avautua... mutta minkäs teet, kun koko aihe on niin jäätävän stigmainen?
[/quote]
On kyllä hienoa, että pystyt olemaan ulkona kaapista! Itsekin haluaisin, mutten ole uskaltanut. Pelkään ihmisten reaktioita. Uskotko että lähipiirisi pitää asian omana tietonaan vai pelkäätkö että sana lähtee leviämään tuntemattomille? Vertaistukea kyllä löytyy netissä ihan vastuullisesti eläville pedofiileille, esim. Virped ja myös suomeksikin löytyy toisia jos pitää silmät auki.
[/quote]
Olen aika perinpohjaisesti selittänyt kaikille, että mistä on kysymys, niin en usko, että kenelläkään on aikomusta lähteä vuotamaan ja kaveriporukkani koostuu muutenkin seksuaali/sukupuolivähemmistöistä ja mielenterveysongelmaisista, niin en ole loppujen lopuksi niin kummallinen tapaus heidän silmissään. Eiköhän tieto pysy salassa. Oikeastaan elämäni on sen verran apaattista, etten hirveästi jaksa enää välittää, vaikka joku tuntematon saisikin tietää.
Oletko harkinnut avautumista Sexpossa? Sinne voi mennä ihan omana itsenään. Itse kävin siellä juttelemassa. Ja Virped on kyllä tuttu. En ole kyllä hakenut sieltä tukea, mutta tiedän mistä on kysymys.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:23"]
[quote author="shatteredslashK" time="29.04.2015 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:52"]
[quote author="shatteredslashK" time="29.04.2015 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:25"]
Eikö seksuaalikasvatuksessa pitäisi kertoa myös siitä, jos koululainen on itse pedofiili? Mitä se tarkoittaa ja miten siihen pitäisi suhtautua? Tämä ei ole niin marginaalinen asia kuin kuvitellaan.
[/quote]
Tätä olisin kovasti kaivannut. Ainoa asia, mitä koulussa opetettiin pedofiliasta oli, että sen konkreettinen toteuttaminen on väärin ja kyseessä on sairaus. Ei numeroita tai osoitteita auttaviin tahoihin, ei suurempia selityksiä, ei diagnosointimenetelmää, ei mitään.
Ymmärrän kyllä, että halutaan tuoda kirjoissa selkeästi esille, että hyväksikäyttö on väärin, mutta kirjojen tekijä (ja opettaja) voisi ottaa huomioon, että joku oppilaista saattaa olla tai huomata myöhemmin olevansa pedofiili. Pedofilia on vielä niin häpeällinen aihe, etteivät kaikki uskalla etsiä apua itse. Ihan oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että kun joutuu myöntämään itselleen olevansa pedofiili, niin se on nuorelle kova paikka.
[/quote]
yhteiskuntamme on joiltain osin vielä kovin kehittymätön, kun tätä ei ymmärretä. KETÄÄN ei saisi jättää yksin seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kanssa. Myös aseksuaaliselle nuorelle oli todella ahdistavaa miettiä saako koskaan parisuhdetta ja rakkautta, kun ei pysty seksiin sen takia ettei halua itselle tehtävän sellaista missä ei voi olla mukana. Kun luulin olevani viallinen ja aika lailla ainoa tai jos en ainoa, niin vääränlainen.
Voin vain kuvitella, miten monta kertaa kamalampi paikka on miettiä pedofiliatuntemuksia, yksin :((
[/quote]
Ikävää, että olet tuntenut noin. Itselläni on yksi aseksuaali kaveri ja hän kärsii äitinsä heteronormatiivisista oletuksista. On kuitenkin todella hienoa, jos olet nyt selvillä seksuaalisuudestasi (tai sen puutteesta? Anteeksi, en ole varma mitä termiä tässä tulisi käyttää...). Aseksuaalisuus nyt kuitenkin on ihan normaalia ja voit olla siitä ylpeä. :)
Ei sellaisten asioiden miettiminen ole tosiaankaan mitään herkkua, mutta en onneksi ole joutunut olemaan yksin. Olen avoimesti pedofiili ystäväpiirissäni. En kyllä tunne muita pedofiileja ja vertaistuki olisi ihan kivaa, mutta olen enemmän kuin onnekas kun kaverini hyväksyvät minut vikoineni. Toisaalta minun käy vaan tuhottomasti sääliksi niitä kaltaisiani, joilla ei ole ketään kelle avautua... mutta minkäs teet, kun koko aihe on niin jäätävän stigmainen?
[/quote]
Oho... Pystyt olemaan asiasta avoin. Kaikki kyseiset tuntemukset ei kai ole peruuttamatonta pedofiliaa, tosin aihe on itselleni kovin vieras, mutta paradoksaalista kyllä elämäni suurin rakkaus on hairahtunut juuri rikosvastuuiän kynnyksellä tekemään seksuaalisen teon lapselle ja katuu sitä loppuelämänsä. Meillä ei ole ollut suhdetta, vaikka hän on sittemmin ollut aikuissuhteessa eikä käsittääkseni ole teostaan huolimatta pedofiili. Tilanteen eskaloitumiseen oli liittynyt valtavia paineita ja kaikkea ikävää henk koht elämässä. Tuskin olet sama hlö, hän on nyt jo keski-ikäinen. Emme ole jutelleet asiasta tarkemmin, mutta oon hyväksynyt hänet tästä huolimatta, vaikka tekoa en.
[/quote]
Olen tuntenut viehtymystä 4-9 -vuotiaisiin tyttölapsiin 12-vuotiaasta alkaen ja noin vuosi sitten tämä vasta iski tajuntaani. Sanotaan, että olen yli 16 mutta alle 20. En minäkään ole mitään virallista diagnoosia saanut, mutta kun olen asiaan perehtynyt ja lukenut, niin uskaltaisin sanoa olevani pedofiili. Toki toivon, etten olisi.
Kaikki lapsia hyväksikäyttäneet eivät todellakaan ole pedofiileja, saati sitten päinvastoin, se on hyvä huomio. Itse en ole koskaan koskenut lapseen seksuaalisessa mielessä, enkä toisaalta ole alentunut katsomaan lapispornoakaan. Tai no, vähän olen piirtänyt ja kirjoittanut sitä, mutta oikeita lapsiuhreja en ole käyttänyt. Jos jostakin voin olla ylpeä, niin siitä, etten ole enkä halua satuttaa ketään, erityisesti lapsia.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:52"]
[quote author="shatteredslashK" time="29.04.2015 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:25"]
Eikö seksuaalikasvatuksessa pitäisi kertoa myös siitä, jos koululainen on itse pedofiili? Mitä se tarkoittaa ja miten siihen pitäisi suhtautua? Tämä ei ole niin marginaalinen asia kuin kuvitellaan.
[/quote]
Tätä olisin kovasti kaivannut. Ainoa asia, mitä koulussa opetettiin pedofiliasta oli, että sen konkreettinen toteuttaminen on väärin ja kyseessä on sairaus. Ei numeroita tai osoitteita auttaviin tahoihin, ei suurempia selityksiä, ei diagnosointimenetelmää, ei mitään.
Ymmärrän kyllä, että halutaan tuoda kirjoissa selkeästi esille, että hyväksikäyttö on väärin, mutta kirjojen tekijä (ja opettaja) voisi ottaa huomioon, että joku oppilaista saattaa olla tai huomata myöhemmin olevansa pedofiili. Pedofilia on vielä niin häpeällinen aihe, etteivät kaikki uskalla etsiä apua itse. Ihan oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että kun joutuu myöntämään itselleen olevansa pedofiili, niin se on nuorelle kova paikka.
[/quote]
yhteiskuntamme on joiltain osin vielä kovin kehittymätön, kun tätä ei ymmärretä. KETÄÄN ei saisi jättää yksin seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kanssa. Myös aseksuaaliselle nuorelle oli todella ahdistavaa miettiä saako koskaan parisuhdetta ja rakkautta, kun ei pysty seksiin sen takia ettei halua itselle tehtävän sellaista missä ei voi olla mukana. Kun luulin olevani viallinen ja aika lailla ainoa tai jos en ainoa, niin vääränlainen.
Voin vain kuvitella, miten monta kertaa kamalampi paikka on miettiä pedofiliatuntemuksia, yksin :((
[/quote]
Ikävää, että olet tuntenut noin. Itselläni on yksi aseksuaali kaveri ja hän kärsii äitinsä heteronormatiivisista oletuksista. On kuitenkin todella hienoa, jos olet nyt selvillä seksuaalisuudestasi (tai sen puutteesta? Anteeksi, en ole varma mitä termiä tässä tulisi käyttää...). Aseksuaalisuus nyt kuitenkin on ihan normaalia ja voit olla siitä ylpeä. :)
Ei sellaisten asioiden miettiminen ole tosiaankaan mitään herkkua, mutta en onneksi ole joutunut olemaan yksin. Olen avoimesti pedofiili ystäväpiirissäni. En kyllä tunne muita pedofiileja ja vertaistuki olisi ihan kivaa, mutta olen enemmän kuin onnekas kun kaverini hyväksyvät minut vikoineni. Toisaalta minun käy vaan tuhottomasti sääliksi niitä kaltaisiani, joilla ei ole ketään kelle avautua... mutta minkäs teet, kun koko aihe on niin jäätävän stigmainen?
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:25"]
Eikö seksuaalikasvatuksessa pitäisi kertoa myös siitä, jos koululainen on itse pedofiili? Mitä se tarkoittaa ja miten siihen pitäisi suhtautua? Tämä ei ole niin marginaalinen asia kuin kuvitellaan.
[/quote]
Tätä olisin kovasti kaivannut. Ainoa asia, mitä koulussa opetettiin pedofiliasta oli, että sen konkreettinen toteuttaminen on väärin ja kyseessä on sairaus. Ei numeroita tai osoitteita auttaviin tahoihin, ei suurempia selityksiä, ei diagnosointimenetelmää, ei mitään.
Ymmärrän kyllä, että halutaan tuoda kirjoissa selkeästi esille, että hyväksikäyttö on väärin, mutta kirjojen tekijä (ja opettaja) voisi ottaa huomioon, että joku oppilaista saattaa olla tai huomata myöhemmin olevansa pedofiili. Pedofilia on vielä niin häpeällinen aihe, etteivät kaikki uskalla etsiä apua itse. Ihan oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että kun joutuu myöntämään itselleen olevansa pedofiili, niin se on nuorelle kova paikka.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:58"]
[quote author="shatteredslashK" time="29.04.2015 klo 23:47"]
Oletko harkinnut avautumista Sexpossa? Sinne voi mennä ihan omana itsenään. Itse kävin siellä juttelemassa. Ja Virped on kyllä tuttu. En ole kyllä hakenut sieltä tukea, mutta tiedän mistä on kysymys.
[/quote]
Olen Sexpoon kyllä soitellut, ja tunnen kyllä monia toisia pedoja, eli sitä kautta pääsen kyllä avautumaan mielestäni ihan riittävästi.
Älä kuitenkaan apaattisuudesta huolimatta tee mitään harkitsematonta, koska käsittämättömän epärationaalisia ja mahdollisesti väkivaltaisia vihaajia löytyy kyllä.
[/quote]
Hienoa, jos olet päässyt avautumaan, sehän on aina iso askel, jopa toiselle vastaavasta tilanteesta kärsivälle.
Yritän olla tekemättä mitään typerää. Haluaisin vain, että kenenkään ei tarvitsisi peitellä tällaisia asioita. Siksi olen päättänyt olla niin avoin kuin vain suinkin uskallan ja jos se vie minulta terveyden tai hengen, olkoon sitten niin. Minun kuolemani ei kuitenkaan tätä maailmaa kaada. Kipua kyllä pelkään, mutta kuolemaa en.