serpentiini

Ei muuten puolesta tai vastaan, mutta omakohtaisesta kokemuksesta viisastuneena:



Jos aikoo vakuutuksen hankkia syntymättömälle lapselle, kannattaa hankkia vakuutus ennen kuin käy missään rakenneultrissa yms. jos mahdollista. Jos siellä löytyy jotain ihmeteltävää (vaikka ei vaarallista), saattaa olla, että vakuutusta ei äkkiä saakkaan samoilla ehdoilla kuin ennen.

Tämän olisin halunnut itse tietää aiemmin.

Olen lukenut ko. kirjoja kyllä, ja osin soveltanut meille sopivaksi. Yksi asia minua mietityttää aina kun kuulen, että syöttökerralla vauva syö jopa mainitsemasi 240 ml. Paljonko se oli esim. 3,5 kk ikäisenä? Meidän vauveli (juurikin 3,5 kk) ei millään jaksa kuin keskimäärin 140 ml per ateria. Sitten alkaa tulla suusta jo ulos maito jos yrittää syöttää enempi ku jaksaa. Tämän takia pitkät syöttövälit eivät vaan meillä onnistu päivisin (max 2,5 h), öisin nukkuu kyllä hyvin, joskus 9 tuntiakin putkeen. Onko näissä kirjoissa jotain mainintaa tästä "ongelmasta"? Itse en näe asiaa niinkään ongelmana, mutta kiinnostaisi vaan tietää mitä silloin ohjeistetaan tekemään jos syöttövälit on lyhyitä ja syöttömäärä "vähäinen" :)

Moi...



Meillä ei vielä ainakaan kuumetta ole, mutta "huuto" on jatkunut melkeen siitä asti kun rokotukset annettiin päivällä, välillä nukutaan tovi ja taas herätään itkemään. 2 kertaa jo panadolia laittanut, kerran vielä tänään voi laittaa. Piti käydä asioita hoitamassa tänään illalla, mutta jäivät nyt kaikki hoitamatta :(



62,5 cm ja 6,7 kg. En yhtään tiedä mitä kaikkea se terkka siellä neuvolassa jutteli, kun koko aika meni vaan niitten rokotteiden pelossa ja pojasta huolehtiessa sen jälkeen. Pitää kai myöhemmin soitella ja kysellä oliko sillä jotain tärkeääkin sanottavaa.



Meillä myös nyt tullut ongelmaksi nukahtaminen. Ilman huutoa onnistuu ainoastaan yöunille meno (eikä sekään ihan aina). Muuten aina huutaa vähintään 5 minuuttia, ennen ku rauhottuu päikkäreille/torkuille. En tiä mikä tehois. Nukkuu sitte kans kyllä hyvin. Ja yösyöttö samoin kuin mollukalla, kuuden aikaan aamulla (iltakympin jälkeen).



Kyllä on kiireistä aikaa tää joulunalus ainakin itselle, mutta Rauhallista joulukuuta toivon muille!

Kiva, ettei tämä ketju vielä loppunut. Ihana lukea muiden elokuisten kuulumisia.



Meillä on syntynyt jo ihan melkeen kellontarkka rytmi päivälle. Herätään 9:30 – 10:30 aikoihin ja syödään, 1,5 h jälkeen puolen tunnin torkut, sit taas 1,5 h virkuinen jona aikana syödään. Kahden aikoihin laitan vaunuihin terassille, nukahtaa melkeen heti sinne kun vähän hytkyttelen vaunuja. Kolmen tunnin jälkeen ylös ja syömään ja 1,5h virkeä jonka jälkeen puolen tunnin torkut. Taas 1,5 tuntia virkuinen (ruokaa tässä välissä) ja taas torkut, sitte vielä hetki ylhäällä, päivän viimenen syöttö ja nukkumaan joskus 22-23 välillä. Herää syömään vasta viiden aikoihin ja seuraavaksi kasilta. Kyllä voi kellon kanssa laittaa torkuille, niin samanlaisia nää päivät on. Kiva että tietää missä välissä ehtii tekeen mitäkin kotitöitä tai käydä suihkussa tai syödä tms.



Valveillaoloaikana on erittäin ”vaativa” poitsu, seurustella tahtoo koko ajan ja tylsistyy erittäin helposti. Sirkushuveja yritetään keksiä ja lauleskella ja tanssia ja loruja ja hassuttelua ilmeillä kun ei vielä ole kiinnostunut kuin muutamista ”leluista”. Libero kassissa ollut mehiläinen on lempilelu. Nyt alkaa jo hamuamaan sitä suuhunsa.



Torkut nukutaan vaunukopassa sisällä, päikkärit vaunuissa terassilla ja yöt omassa pinnasängyssä. Mä nukun samassa huoneessa, kun oon tottunut nukkuun pienempien ähinöitten yli. Mies nukkuu toisessa huoneessa korvatulppien kanssa kun on niin herkkä heräämään. Ei olla samassa sängyssä nukuttu sitte synnytyksen jälkeen, vähän ikävä sitäkin.



Ruokailuväliä olen yrittänyt saada pidemmäksi. Pulloruokinta meillä enää ainoostaan. Poika pulautteli niin paljon aiemmin, ja huomasin, että syötettiin aika tiheään. Nyt se väli on vähintään 2 tuntia ja mieluiten 2 ja puol. Harvemmin jaksaa 3 tuntia olla ilman ruokaa. Mitenköhän tuotakin sitten lähdetään vähentämään tuota ruokailujen määrää. Enempi sitten vaan kerralla? Nyt on mennyt 110 – 140 ml per syöttökerta.



Meillä ei päivässä kyllä itketä kuin varmaan alle puoli tuntia. Silleen tunnen itseni tosi onnekkaaksi, vaikka kyllä tässä töitäkin tehdään, että se silleen pysyy. Gefilusta ja disflatylia meilläkin annetaan ja D-vitamiinia. Veikkaisin kaveria n.6,3 kilon painoiseksi ja kyllä se 61 cm varmaan jo on. 3 kk neuvola meillä vasta kahden viikon päästä. Jänskättää etukäteen paljonko huutoa tulee niistä piikeistä. Meillä neuvolatäti tarkistelee aina kanssa muutakin kuin nuo mitat. Pään aukileitten ja muitten tilannetta, niskaa ja jalkoja ja ihon kuntoa tolleen ulkoisesti. Heijasteita ei viimeks paljonkaan tarkkaillu. Sitte katsetta ja ääntelyä ja sitä, että ”jutteleeko” takas.



Tosiaan tilasin sen yhden Gina Fordin kirjan (The new contended little baby book) ja musta siellä oli ihan hyviä juttuja ja vinkkejä. Esim. vettä ohjeistettiin antamaan erikoistilanteissa (yösyötön tilalla huonoille nukkujille) (ja sokerivettä koliikista kärsiville). Jos on ongelmia, kannattaa kaikkia tuollasia opuksia lueskella.



Haettiin johonkin vauvauintiryhmään, mutta se alkaa vasta tammikuussa, eikä sinne välttämättä pääse kun hakijoita on niin paljon. Itse oon käyny pari kertaa niska-hartia-selkä kuntosaliryhmässä ja se tuntuu olevan tosi tehokas ja pari päivää on aina parempi olo. Olis kiva päästä myös oman harrastuksen pariin tunniksi tai pariksi viikottain, mutta katsotaan nyt paljonko mies jaksaa olla kaksin vauvan kanssa. Vauvan kummit ja mun vanhemmat hoitaisi mielellään, mutta matkaa on 1,5 tuntia per suunta, joten…. Miehen vanhemmat, jotka asuu aika lähellä, eivät ole edelleenkään halukkaita hoitamaan päivisin vaikka ovat molemmat kotona. Minäkään en ole enää kovin halukas käymään heillä jatkuvasti näyttämässä poikaa. Tilanne harmittaa ihan älyttömästi.



Jaksamisia kaikille!



Serpentiini ja Vilpuri n. 2,5 kk

Kuulostaapa ikävältä tuo tihentynyt yöheräily. Itse pidän sormia ristissä, että meillä ei samaa tapahtuis (meillä nyt 2,5 kk vanha).



En ikävä kyllä osaa kokemuksen syvällä rintaäänellä antaa neuvoja vaikka haluaisin. Olen kuitenkin lueskellut kaikennäköisiä opuksia yms, ja aattelin nyt kuitenkin laittaa tänne ylös mahdollisia tarkistuksen kohteita. Eihän se kai haittaakaan jos vaikka joku juttu yhtään antais ideaa ratkaisun keksimiseen. Nää on siis koottu hajanaisesti eri artikkeleista. Osa näistä ”ohjenuorista” ei varmaan liity teihin mitenkään. En siis ole tuputtamassa, mutta itse kuitenkin pyrin näihin:



-Joka päivä yritetään pitää suht samanlaisena (=rutiinit)

-Eniten ruokaa aamulla ja illalla, päivällä saa tankattua niin paljon, että yön jaksaisi vähemmällä (jossakin vaiheessa yösyömisen määrää voi yrittää vähentää ja lisätä aamun ja illan osuutta?)

-Unta vuorokaudessa yhteensä n. 15 tuntia (sis. 2-3 päikkäriä/torkkua). Toki osa lapsista tarvitsee enemmän unta kuin toiset, oman vauvan mukaan mukautettava.

-Hieman ennen unia (n.20 min) rauhoitetaan tilanne (ei aktiivista leikkimistä yms). Muutenkin vältetään ylistimulointia (missä se raja sitten kulkeekin).

-Unilta heräily mieluiten luonnollisesti (ei rajua herättelyä)



Nukkumisympäristö:

-Lämpötila mahdollisuuksien mukaan 20 astetta tai alle, ei liikaa vaatteita/peittoja

-Tarpeeksi hämärää ja ettei mikään valo kajasta niin, että unisyklien välillä heräisi siihen. Unisykli kun on se 45 min(?).



Joillakin vauvoilla on vaikeuksia siirtyä yhdestä unesta toiseen (en nyt muista oliko kyse syklistä vai esim. syväunesta kevyempään tms.) ja he aina heräävät tässä välissä. Ratkaisua en oo vielä löytänyt tähän ongelmaan. En tiedä jos on jo valmiiksi pinnasängyn vieressä ja heti kun alkaa huomata heräämisen merkkejä laittais sen tutin (jos käyttää) suuhun, että rauhottuu.



En tiedä nukutteko samassa tilassa, mutta jos on levoton nukkuja itse, on aika mahdotonta nukkua samassa tilassa vauvan kanssa ennen kuin siihen tottuu, vauva kun on kova ääntelemään ja vehtaamaan öisin. Meidän neuvolassa sanottiin, että ehdottomasti eri tilaan nukkumaan, ettei jokaiseen äännähdykseen herää itse.



Itse perhepedistä vajaa 2kk iässä siirsin vauvani nukkumaan pinnasänkyyn hämärään huoneeseensa ja mitään ylimääräisiä juttuja en tehnyt vaan asetin vaan sänkyynsä peiton alle ja tutti suuhun ja valot pois ja itse menin omaan sänkyyni (sama huone). Toisinaan vaikkei tunnu olevan väsynyt, rauhoittuu aika nopeesti ja alkaa nukkua (paitsi joitakin kertoja pitää käydä sitä tuttia sieltä nostamassa takaisin suuhun ennen kuin nukahtaa). Jos kovasti ääntelee ja on heräämisen rajamailla yöllä ja herään siihen, käyn sen tutin nostamassa suuhun. Jos alkaa enemmänkin itkeä, otan syliin ja hieman hyssyttelen siellä hämärässä (ei katsekontaktia/puhetta) ja takaisin sänkyyn. Joskus tuntuu, et itkee unissaan ihan vähän aikaa(?)



Mutta voihan se tosiaan olla mahdotonta vaikuttaa tähän uneen ja pitää vaan odottaa, että kausi menee ohi.



Jospa joku kommentoisi kellä on omakohtaisia

kokemuksia.



Onneksi sulla on miehesi auttamassa!

Paljon tsemppiä teille ja yrittäkää jaksaa !