Sanna.R

ainakin minun mielestani ja loppu puhdasta "valkoista"

ja psykologiaa lukeneena rinnastat jaksamisen taydellisyyteen?



En tajua miksi ihmiset niita lapsia sitten hankkii jos eivat jaksa,henkisesti tai fyysisesti? "ei tan tallasta pitanyt olla" asenteita.



enka usko, etta taydellista ihmista aitina on edes olemassa, tiedan etten ainakaan itse ole.



Miten minun lapsuuteni on yhteydessa minun jaksamiseeni aitina ja minun asenteeseeni olla aiti?



taalla ei muuta saakkaan lukea kuin "vaikeista lapsista"...jotka ei nuku,syo tai viihdy missaan. sitten yleensa "no nyt se nukahti" ja mita aiti tekeekaan, on taalla kirjoittamassa ja jauhamassa paskoo...sitten pari viestia alempana "vittu nyt se saatana heras taas!!!". eiko ihmisille ole tullut mieleen vaikka menna sohvalla lepaamaan ja sulkea silmat, jos ei nukkua pysty (vanhempi lapsi hereilla).jo se, etta saa pitaa silmat kiinni vaikka sen 20min antaa kummasti lisaa potkua. ehka kyse onkin siita, etta ihmisilla on liian kova tahto olla juuri se taydellinen aiti, touhuta ja viipottaa ja olla menossa.



ja mina en hapea sita, etta mina olen jaksanut, miksi pitaisi? eiko ihmiset kesta sita et toisilla mennyt hyvin ja no problemo...nakojaan.

ja kolmas tuloillaan :)

Meilla lapsilla ikaero 1v6kk? ei tuo minusta raskasta ollut vaikka kakkonen oli todella vaikea, ei nukkunut paikkareita, eika viihtynyt oikein muualla kuin sylissa. tuolloin jo ihmettelin, kuinka vanhemmat valittavat ja valittavat ja kertovat olevansa vasyneita sellaisiin asioihin joita meillakin aina oli. Kuten joku jo tokaisi "asennekysymys", olen aina ollut samaa mielta, etta omasta asenteesta se on kiinni ei muusta.



Vielakin joskus joudun aidiltani ja ystaviltani kysymaan, etta enko oikeasti koskaan valittanut, koska se kuulostaa nykyaan niin hullulta, kun kaikki valittavat. aitini vielakin nauraa asialle, etta oli jopa hieman peloissaan, kun en koskaan valittanut...luuli etta peittelen ongelmia hymynalle :) minulla on aikaa nukkua ja rentoutua sitten kun lapset vanhempia.

Minakin vietan aikaa exan serkkujen kanssa :D just kesalla oltiin viikko kahen sen serkun kanssa mokilla, ja toisilla kayn kahvilla jne. Olemme kuitenkin olleet se "suku" ja ystavystyneet jne, joten miksi jonkun eron pitaisi katkaista valimme ystavina?! Muistan kun tatini erosi miehestaan, hanen miehensa oli minulle seta (ainoa oikea setani on kuollut nuorena).. muistan kun han itki vanhemmilleni, kuinka han pelkaa, etta koko sukumme kaantaa hanelle selkansa...olimme hanelle yhtalailla sukua kuin hanen omansakkin!pidamme vielakin yhteytta :) ja onhan han veljeni kummitus setakin.



MUTTA, ymmarran kantasi asiassaja varmasti tuntuu pahalta, kun kyseessa pettaminen...kuinka sukulaisesi laittaa hanet sinun "edellesi", mielestani olet oikeutettu tuntemaan mita tunnet, minakin tuntisin noin jos exani heiluisi sukulaisteni kanssa koska petti minua...tosin meidan suvulta ei sympatiaa herunut hanelle, lahinna tappotuomioita "astukkin tontille niin.." :P