Sande00

lähti täältäkin töihin. Eilen Urho kiukkusi illalla ihan hirveästi ja mulla paloi hermo siihen totaalisesti, mies oli pelaamassa. Kaukana oli Päkkänän rauhallisuus ("meillä ei kiroilla eikä huudeta), no onneksi en ihan hirveästi sopimattomia huudellut, ehkä vähän. Urho vaan vänisi kaksi tuntia putkeen, mikään ei kelvannut, mikään ei ollut hyvä. Koitin pitää sylissä, mutta ei. Koitin mennä toiseen huoneeseen rauhoittumaan, mutta ei. Tää yks roikkuja kanssa seuraa ja suu auki parkuu (kiukutteluitkua), välillä käy heittelemässä, levittelemässä ja rikkomassa tavaroita. Noh, yö sitten siihen perään aivan syvältä. Heräs ehkä kuusi kertaa, joista kaksi huusi puoli tuntia putkeen. Nyt nähtävästi sama meno jatkuu. Tekeeköhän hampaita.



Taidan soittaa mun iskälle, että vie ton ulos. Ehkä ottaa päähän myös se, että mun piti mennä yhteen ammattiin liittyvään seminaariin Lahteen, mutta en päässyt. Hei hei, oma elämä ja omat tarpeet. Olin ajatellut, että jos nyt yks seminaari puoleentoista vuoteen. Mutta ei. Miehellä just tärkeä koulutus, mun äidillä nivelet niin kipeinä, ettei oikein pysty/jaksa koko päivää hoitaa ja muita vaihtoehtoja ei nyt ollut. Äidin piti kuitenkin tulla Urholle hetkeksi seuraksi, että saisin edes työt tehtyä, mutta sille tulikin yrjis.



Sori taas valitus, kyllä tää tästä.



Tukholman reissu oli huippu. Niin huippu, että jätin puhelimenkin sinne nauttimaan vielä Tukholman hengestä. Se onkin mun henkinen koti, ja miehen kanssa suunnitellaan, jos jossain vaiheessa töihin.



Lyytille kivaa Berliiniä ja Satuilijalle tiedoksi, että kuvan voi laittaa.



Ihania kuvia!



Oli vielä miljoona asiaa, mutta täytyy mennä.



Illalla viisuja, viimeksi mulla olikin kaksi livemiestanssijaa täällä olkkarissa ;)



Sande

Mahtiskelit. Korkattiin jo Lintsikin! Lippuhinnat on melko suolaiset, mutta Urho onneksi tyytyi pariin euron liikkuvaan autoon. Sillä oli ihan superhauskaa, serkun kanssa istuivat ja ajelivat. Pyrki serkkujen perässä toki laitteisiin, mutta en päästänyt. Paluumatkalla käytiin ukin kanssa Hesellä, jossa oli pallomeri, sekin oli Urhon mieleen.



Olen myös ihastunut pikku kaupunkimökkiin. Varsinkin kun sisko on lapsiensa kanssa mukana, on tosi kiva ja helppo hengailla, kun lapset keksivät luonnossa tekemistä. Urholla on toki kumpareisella tontilla vähän kävelyhaastetta. Käytiin myös läheisellä rannalla meressä polskuttelemassa jalkoja, mikä niin ikään irrotti riemunaurut.



Sitten ollaan vain hengailtu, käyty torilta mansikoita ja herneitä (joille Urho sanoo yöks) ja istuttu Espalla.



Illalla aina tarkistetaan, että meillä on navat tallella. Urho sanoo ”napa” ja osoittaa sormella äidin napaa.



ELI. Meillä on kyllä ollut hirmu mukavaa.



MUTTA. On täällä huudettukin. Urho testailee ”vähän” omaa tahtoa. Jos asiat ei mene niin kuin herra haluaa, alkaa kiukuttelu. Joskus vielä dramaattisesti heittäydytään maahan. Kun näitä kiukkukohtauksia sattuu iltaan toistakymmentä, alkaa mun paukut olla vähissä (ja suoraan sanottuna tekisi mieli itse heittäytyä maahaan)



Ja niitä tihutöitä. Täytyis nyt tehdä Ikeaan reissu ja käydä ostamassa jotain lapsilukkoja yms. Urho on oppinut avaamaan meidän kaapinovet. Yhtenä päivänä oli oma-aloitteisesti sulattanut pakastimen. (Joutuu syksyllä metsään, että saa kerättyä sienet ja marjat takaisin), ja sillä välin kun mä korjasin sulaneita jäätelöitä yms. poika sai olohuoneen kaapillisen oven auki ja levitteli kaikki dvd:t kuorineen lattialla, cd:thän täällä jo pyörii. Monta kertaa ihmettelen, mikä täällä surisee, niin mankkahan se on tai stereot. Pääsee vääntämään meidän ”ei lapset saa tätä auki” oven takana olevia stereoita ja muita pelejä. Ja jos poika on johonkin hävinnyt, löytyy usein pesukoneesta, jalat toki ulkona. Ulos mennessä olen tarkistanut uunin nappulat, niitäkin vääntelee. Huoh.



Sitten kuulin ihania raskausuutisia. Mulla on taas 4 kaveria raskaana, syyslapsia tulossa. Kaikkein hauskinta on Urhon kummitäti, joka asuu tossa 400 metrin päässä eikä ”koskaan tee lapsia”. Meillä on lasketun ajan erokin vain 6 viikkoa. Täytyy järjestää elokuussa beachpartyt teemalla ”Valaat ovat rantautuneet”.



Eilen oli rakenneultra ja kaikki oli kuten piti. Vauvalla oli peukku pystyssä ”hyvin menee”. Näyttää siis erittäin todennäköiseltä, että Urho saa leikki- ja nahistelukaverin lokakuussa.



Hmm. Nyt 11 tunnin yöunien (oli vähän univelkaa) voin lähteä rentoutuneena Tukholmaan.



Muistakaa Kumpulan kyläjuhlat 29.5., tänä viikonloppuna taidetaan juhlia Käpylässä. Meillä on nyt kirppispöytä itsepalvelukirppiksellä, mutta tavaraa jää tuonnekin.



Lähetän täältä telle muutaman kourallisen hyvää oloa, humpsis!



Sande + Urho (+ "Iines")

sanoo Urho. Äiti heräsi isin partakoneen ääneen jo pari tuntia sitten. Olisi kotihommia (niitä talvitakkeja ja imuroimista), mutta en viittis tehdä mitään meluisaa. Eilen ja toissapäivänä jäi päiväunet lyhyeksi, joten nukkukoon nyt.



Meillä suihkussa leikitään kastelukannulla, se on Urhon mielestä ihan hilarious, kun äiti kaataa vettä päälle. Suihkusta ei oikein tykkää, jos menee vettä silmiin. Mutta pesen niin, että laitan aina käden otsalle, niin tietää että tulee vettä. Sitten hädissään räpsyttelee ripsiänsä ;) muuten ihan ok, ottaa polvista kiinni ja on jalkojen välissä, kun puhdistetaan kakkapyllyä.



Josta tulikin mieleen...(meillä on yleensä ihan mukavaa hiekkalaatikolla). Yksi ilkeä isojulli haukkui eilen Urhoa läskiperseeksi pihalla. Täytyy alkaa opettaa tenavalle kovuutta jo tässä vaiheessa :D



Viime viikolla käytiin Korkeasaaressa, tänään mennään Lintsille. Punapeppupaviaanit on muuten back!



Aurinkoa, aurinkoa!



Satu

Naureskelin illalla, kun muistelin, kun kolmikko painoi pitkin Flamingon käytäviä. Aamu oli jo niin iso ja taitava tyttö ja Saku aivan mahtava hurmuri. Lempeä, hyväntuulinen naureskelija.



Puhelinkin oli sit autossa. Ennen mietin aina kun lähdin, että 3 asiaa on muistettava (ja tarkastettava) puhelin, avaimet ja lompsa. No nyt on 4: Puhelin, avaimet, lompsa ja Urho.



Sekoilin kyllä koko rahan edestä, kun lähdettiinkin sieltä, u-käännöksiä ja vääriä ryhmittymisiä, kun en osannut päättä, mihin piti ajaa. Kotiin onneksi päästiin ehjänä.



Kävin väsyttämässä Urhoa vielä tossa naapurissa, sen kummitädin ja -sedän luon grillaamassa. Mutta kyllä se peijooni jaksoi 23.00 keikkua ja riehua.



Kuulostaa niin tutulta: Komppaan kanssa kyl tuota et 1v on täysin vahdittava tapaus.. Neuvolassa Nea vastasi jotain 1,5 vuotiasta, että.. Neaa ei voi jättää hetkeksikään yksin koska hyvä jos on kattoa pään päällä sen jälkeen enää :D .. Kaiken ehtii, kerkee ja liikaa osaa :D Ja perässä saa mennä koko ajan.. Huokaus..



Urhon vastaavuuksista en tiedä, mutta välillä on kyllä ihan hirveetä katella touhuja. Kummitkin oli ihan kauhuissaan, kun Urho sinkoili ja kaatuili, järjesteli ja pyöritteli milloin mitäkin. Eivät kuulemme ota hoitoon ihan vähään aikaan ;) Järki on vielä yksivuotiaan.



Kohta ulkoilemaan ja aurinkoa ihastelemaan. Ihan ylikivaa, kun ei tartte toppa-asuja. Nyt ehkä uskaltais laittaa jo talvivaatteet kesätolalle, jos jaksaa. Toisaalta tuollahan ne olis sitten syksyllä valmiina kaapissa... mistä tulikin mieleen Verticialle, että jos väsyttää, niin lakanat voi jättää silittämättä. Jos ei nyt aivan kunnianhimoinen kodinhoitaja ole.



Mitä ei ole

Sande

hiulihei ja kohti häähumua...

Tuli pikkuisen tyyris matka, kun koneella mennään ja ollaan hotellissa pari yötä. Mutta mutta, lähden siskon kanssa ja sillä tulee laivalla kuolemanpelkoa, joten mennään nyt näin.



Ollaan kyllä molemmat tingitty menoistamme, että ehkä me nyt voidaan tuhlata itseemme välillä. Käärinliinassa ei ole taskuja ja Visakin toimii vielä.



Saas nähdä, miten pojat pärjää perjantai-illasta sunnuntaiaamuun.



Urho nukkuu parvekkeella ja nauraa. Taitaa nähdä hyviä unia. Sillä on myös Saku-flunssa. Viikoksi parani, mutta sitten tuli räät ja yskät takaisin. Eilen veti siihen malliin lusikalla hiekkaa ja multaa suuhun, että jos flunssalla selvitään, niin hyvä.





Ihan kun mun pojalla rupeis olemaan ihan vähän tolkkua. Ei ihan koko ajan tölväile jotain, leikkii hetkiä itsekseenkin, lukee eläinkirjaa ja laulaa hiiaahiiaahoo. Suloinen pikku puuhastelija. Melkein kaikki tehdään kyllä yhdessä. On kova selittämään (juuh, sitä vauvaa) ja näyttelemään tavaroita.



Verticialle tsemppiä. Onks sulla kotiäidin hermoromahdus? Mulla ainakin on harva se päivä, mutta sitten on taas välillä balanssi universumin kanssa. Muista levätä aina kun voit.



Mä oon sitä mieltä, että etukäteen ei kannata pelätä, mutta eihän sille mitään voi, kun pelot on niin irrationaalisia. Yritä nyt kuitenkin tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa kaikki menee hyvin. Muuten, mun tiheästi sikiävästä ystäväpiiristä KAIKILLA, siis ihan kaikilla on ollut toinen synnytys jopa naurettavan helppo ekaan verrattuna.



Nea pissailut kuulostaa siltä, että sillä on vääränmallinen/vääränkokoinen vaippa. Ja sitten hei maalaisjärkeä. Ei kai nyt vauvaa kannata janoaan huudattaa. Maitoa, vettä naamaan vaan niin paljon kun menee, sanon minä. Ja jos oikeasti se pissaa niin hirveästi, niin sitten tuplavaippa. meillä käytetään ripuloidessa tuplia.



Mullekin koko ajan muistutetaan, että Urho on vielä niin pieni hänkin, vaikka musta tuntuu, että iso poika jo onkin. Toisaalta on niin rakas, että mahassa oleva on jo nyt jäänyt ihan melkein huomiotta.



Tuli tosta rähjäämisestä mieleen, että meillä mennään aika paljon Urho ehdoilla. ´Joskus väkisin puen, mutta se on sitten pikasta ja kaikki on vähän vinksin vonksin. Yleensä heti rauhottuu, kun vaipanvaihto/pukeminen loppuu. Joskus rähjää omaksi ilokseen. Sillon mä sanon, että nyt ei olla kavereita, äiti rakastaa sua, mutta nyt ei olla kavereita. Meen sitten toiseen huoneeseen, kauemmas. Urho yleensä lopettaa kiusariehan ja tulee jossan vaiheessa hieromaan ystävyyttä esim. kirjan kanssa. Sitten halitaan ja ollaan taas kavereita.



Olipa sekava selotus. Mutta juu, jos on tulijoita, laittakaa torstain miittiaika. Me ei ihan satavarmoja olla, katotaan ton räkätilannetta. Lisäksi mennään sinne Lahteen huomenna ja jos mulle tulee väsymys ultimatum (raskaupahoinvointikin muuten palasi muutamaksi päiväksi?!) enkä jaksa turvallisesti ajaa takaisin, jäädään yöksi.



Sande ja Urkki