Sande00
Seuratut keskustelut
Kommentit
seurata noita teidän oireiluja ja menoja! Mahtavaa, että huhtivauvoja ropisee kuin sieniä sateella.
Onnittelut taas niihin koteihin, joissa haikara on jo vieraillut ja kärsivällisyyttä ja voimia niihin koteihin, joihin haikara vielä etsii reittiä.
Täällä voidaan ihan hyvin, imetystaistelussa on nyt tulitauko ja koko perhe voi vähän pirteämmin. Vaan on tuo niin ihana pikkumies.
Muutamaan kyssään vastaus.
- tuntemuksista. Mulla meni sit vissiin se limatulppa pari yötä aikaisemmin, kun kerta sängyssä oli jotain märkää. Ja sittenhän meni ne lapsivedet, jolloin kyllä tiesi, että lähtö lähenee. Supistuksia oli ollu pidemmän aikaa.
- Protskuista: mulla oli pissa plussalla, mutta verenpaine ok. Ei tehty mitään silloin, itse piti tarkkailla muita mahdollisia oireita. Kontrolli oli seuraavalla viikolla.
- Suihku. Ei kukaan pakottanu suihkuun sairaalassa. Suppareiden aikaan kävin kaksi kertaa suihkuttelemassa kuumalla masua ihan vapaaehtoisesti - ja sitten synnytyksen jälkeen (mullakin 18 tunnin puristus) menin kyllä todella mielelläni suihkuun, kun vihdoin pääsin.
- Sydämenlyönnistä. Pienen sydämenlyöntejä seurattiin sairaalassa ennen synnytystä ja tietty sen aikana. Kaikki 100-200 välillä on ok. Vaihtelut kuuluvat asiaan. Itse asiassa synnytyksessä meiän vauvan sydänlyönnit oli liian tasaiset, jolloin mulle annettiin mehukeittoa, että saadaan vauva virkeämmäksi. Eli siis vaihtelut kuuluu asiaan.
Toivottavasti saatte roimat veronpalautukset, meillä odotellaan lappusia vielä.
Peukutan kaikille hienoa synnytyskokemusta
Aurinkoista pääsiäistä!
Sande ja "Santeri" 9 pv
sitten poikia pussailemaan
29.3 Numerokolme, KOKS
30.3 Jo-hanna, ekks
1.4 Amelia tyks
1.4 Magda83 tyks
2.4 Sirppu hyvinkää
2.4 Omenaunelma jorvi
2.4 Pikkuäiti K-S ks
3.4 Maaly Jorvi
3.4 Helmielina PHKS
3.4 Colatoffee Kättäri
3.4 Sonja80 Kättäri
4.4 hunaja kättäri
4.4 Hentsu 86 jyväskylän ks
4.4 Toukka 80 Jorvi
5.4 Hanica NKL?
5.4 karasan Satks
6.4. Adelia NKL
6.4 Mikumamma Kättäri(haikara)
6.4 Kristiina PKKS
6.4 Silmu OYS
6.4 Orvokki1 HYS
7.4 Satuilija NKL
7.4 kmk74 PKKS
7.4 Emminen tyks
8.4 Nokilintu Jorvi
8.4 Mimmu Kättäri
8.4 Tirppana2 mks
8.4 Kolmonen 3 VKS
10.4 Kevätperhonen Oys
10.4 Shinon LKS
10.4 Prinsessanäiti TYKS
10.4 pö, seks
11.4 Lexington SAKS
11.4 Sivri PKKS
11.4 Pigu TAYS
11.4 Paaru NKL
11.4 Heli1975 ?
12.4 Bisguit K-MKS
13.4 Emoko2009 Kättäri
13.4 Pötsipamela LUS tammisaari
13.4 Bäxter ?
14.4 lokamamma NKL
14.4 Vuffi TYKS
14.4 Muruz TAYS
15.4 Paik TYKS
16.4 Päkkänä NKL
16.4 Naperotx4 TYKS
17.4 Verticia TYKS
17.4 Pikku-Tiuhti NKL
18.4 Mire82 TAYS
18.4 Papu-78 ?
19.4.Amanda 82 PHKS
19.4 Candelafi NKL, Kättäri tai Jorvi
19.4 Sihteeri KSKS
21.4 Miia56 Jorvi
20.4 Mirru OYS
22.4 Ange TYKS
24.4 tuuti, jorvi
24.4 Aurora SATKS
24.4 Tuulikello Seks
24.4. Barbamama, Hyvinkää
24.4 Hipsu81, VKS
26.4 Mirulii KOKS
28.4 Sailori TYKS
29.4 Tuiskutuuli TAYS
29.4 Iza80 NKL
29.4 Lumikide TAYS
29.4 Santra79 Kättäri
29.4 PikkuKeiju KOS
29.4 Nasu89 Kaks
29.4 Ullika K-s
30.4 Eetujaellu Porvoo
1.5 jbaby
SYNTYNEET:
TYTTÖJÄ: 3
POIKIA: 6
18.3.2009 (38+2) Tsili, TYTTÖ 2800 g, 46 cm
23.3.2009 (38+3) Taapero82, POIKA 3620 g, 51cm
24.3.2009 (38+1) Revyy, POIKA 3410 g, 48 cm
24.3.2009 (38+4) Aaku, POIKA 3670 g, 51 cm
27.3.2009 (39+1) Sirppu, TYTTÖ, 3440 g, 50 cm
28.3.2009 (38+5) Orvokki1, TYTTÖ, 3800 g, 50 cm
29.3.2009 Juliaana, POIKA, 3380g, 50cm
30.3.2009 (38+5) Sonja80, POIKA, 4225g, 51 cm
31.3.2009 (39+0) Sande75, POIKA, 3430 g, 51 cm
Ensimmäinen kätilö ja -harjoittelija lähtivät (Onneksi oli harkka, koska kätilö oli mukana kahdessa muussakin synnytyksessä samaan aikaan). Tuli uusi, sekin oli kiva. Epiduraalin vaikutus loppui joskus puoli neljältä ja olin sitten 1,5 tuntia ilokaasulla ja lämminvesipulloilla keinutuolissa kärvistelemässä.
Viideltä sain toisen annoksen epiduraalia, se vei supparikivut, mutta ei "selkä"kipuja. Jossain vaiheessa kätilö pyysi ponnistamaan, mutta en suostunut, kun ei kerta ponnistuttanut. Oli todella väsynyt ja hankala olo, mutta vaikea ponnistaa, vaikka kohdunsuu oli auki, koska en tuntenut, milloin supistukset tulee.
Sitten sen toisen epiduraalin vaikutus loppui ja loppu mentiin luomulla. Varsinainen ponnistusvaihe kesti 48 minuuttia ja olin yltäpäältäpoikkihiessäuupunut. Jossain vaiheessa on nähtävästi katetroitukin pissaa. Onneksi mies oli mukana ja laittoi pään, mihin piti. Kätilö lähti hakemaan lääkäriä, lisäapua ja imukuppia, kun Santeri jumitti vaan (ja taisi siinä muutamat vittuperkeleet lentää, kun 15:ttä kertaa sanotaan, että nyt tulee ja sitten oli millistä kiinni). No siinä vaiheessa kun lääkäri ja kaksi muutakin kätilöä tms. tuli paikalle, olin saanu miehen kanssa (auktoriteettikammo vissiin) Santsun jotenkin äherrettyä edemmäksi ja sitten kaikki vaan huusi, että ponnista vielä, kyllä se nyt sieltä tulee ja sisulla sitten sain jotenkin vielä sen viimeisen puserruksen, että pää saatiin ulos. Sitten luulin jo saavani huilata, mutta piti vielä vähän ponnistella kroppaa ulos ja sitten istukkaa. Kun se oli loppu, olin ihan tillintallin ja lähinnä vaan helpottunu. Mutta sitten katsoin mun poikaa ja mun miestä, joka oli ihan kyynelsilmin rakkaushuuruissa meitä molempia kohtaan - ja jotenkin palasin planeetalle, vaikka olo oli vielä todella epätodellinen. Santeri syntyi sitten 20.33.
Kävin suihkussa, kun mies kylvetti ja kampasi pojan, laittoi vaipan. Olin sitten sen ja seuraavan yön sairaalassa. Päästivät onneksi jo eilen kotiin, vaikka oli esikoinen kyseessä. Mutta meille ei riittänyt perhehuonetta ja halusin jo miehen pääsevän kunnolla osalliseksi vauvasta. Lisäksi sieltä tulee vielä niitä juhannusvauvoja, joten oli melko ruuhkaistakin.
Nyt ollaan kotona onnesta ymmyrkäisinä. Kaikki periaatteessa ok, mutta Santeri haluaisi vaan nukkua - syöminen ei kiinnosta ;( Soitetaan sit Kättärille tai vaikka mennään sinne uudestaan, jos tuo pikku laiskiainen ei reipastu. Ja odottelen, josko nämä jälkisupparit (miksi kukaan ei maininnut niitä) loppuvat ja jos jonain päivänä pystyisi taas istumaan...
Sande
Tsemppistä teille vielä koossaoleville, käyn kyllä täällä lukemassa tilanteitanne.
Onnittelut muille vauvautuneille ja uudelle vaimolle!
Ja halaus alko- ja rahahuolten painamille.
ekaa päivää Santerin kanssa kaksin kotona. Ollaan siivoiltu, käyty kävelyllä ja kaupassa. Olin kyllä jotenkin paniikissa, että tuo meidän niin rakas kiljukaula järjestää kohtauksen kaupassa, mutta onneksi nukkui. Niitä kohtauksia kyllä tulee varmasti.
Ekat päivät kotona oli kyllä sellaista tunnemylläkkää, etten etukäteen arvannut, kuinka paljon itkua, huolta, iloa, rakkautta, hämmennystä yms. vuorokauteen mahtuu. Sitten pari päivää itkeskelin baby bluesissa, kun rinnat oli superkipeät (maidonnousuun kannattaa kokeilla kaalinlehtiä - kuulosta hullulta, mutta toimii), istuminen oli mahdotonta, jälkisupparit koski ja niskassa viikon univelat. Eikös se neuvolantäti sitten just pärähtänyt paikalle neuvomaan imetyksessä tms (olin kyllä kokeillut jo kaikkea). Meinasin sanoa sille kyllä tosi rumasti, mutta aloinkin sitten vaan spiidaamaan ;)
Nyt kun on saanut edes 2 tuntia unta putkeen, on ihan ok olo. Toki sitten useampaa pätkää pitää yrittää nukkua, oli päivä tai yö.
Santeri on hurmannut kaikki, erityisesti tietty vanhempansa. Tissi ei edelleenkään ole hyvä juttu, vaikka välillä suostuukin imemään. Hörppyä ottaa ja mulla kädet rakoilla pumppaamisesta ;) lisäksi sillä on vatsavaivoja, joita huutaa lähinnä yöllä 22-04. Jos pitkään jatkuu, vien vyöhyketerapiaan pikku raasun. Ahnehtii maitoa ja sitten puklailee. Huomenna toinen painokontrolli, toivottavasti päästään jo syntymäpainoon, ettei tarvi alvariinsa ravata neuvolassa tuntemassa syyllisyyttä. Ekassa kontrollissa oli tullut 100 g /3 pv.
Haasteista huolimatta se on ihana, meille rakas äkäpussi. Aikaa menee vaan tuijotellessa ja ihmetellessä pienokaista.
Kirjoitellaan juu vauvapuolella myös, mä ajattelin odotella jännityksellä loput huhtikuiset maailmaan tälläkin puolella.
Onnea vauvansa saaneille ja kärsivällisyyttä odottajille, kyllä ne sieltä tulevat, kun ovat valmiita maailmaan.
Sande ja Santeri 2 vko