Romanssi

On. Liikunnasta on aina hyötyä, vähintään välitöntä. Salitreenistä todennäköisesti jonkinlaista hyötyä "vain" kerran viikossa käytynäkin myös pitkällä tähtäimellä. 

Pari vuotta sitten silloinen ystäväni pyysi minulta apua amiksen matikantehtäviinsä. Opiskeli siis alaa, jossa matematiikka ei ole mitenkään kovin tärkeässä roolissa, mutta kuitenkin pakollisia opintoja, joten ajattelin, että miksipä en auttaisi. Jotenkin se kuitenkin meni siihen, että minä päädyin tekemään käytännössä koko hänen kurssinsa tehtävät. Tähän liittyi oleellisesti se, että hän oli kärsinyt pahasta alkoholiongelmasta, ja sanoi suoraan "kätevästi", että häntä tekee aina mieli sortua ottamaan viiniä, kun pähkäilee noita matikan tehtäviä. Lopuksi lupasi, että voisi antaa minulle palkkioksi jotain kosmetiikkaa, jota saisi työharjoittelupaikastaan. Ruhtinaallista, mutta näitäkään ei koskaan kuulunut. Tavallaan omaa tyhmyyttäni, että tuohon suostuin - olin tuolloin hyvin herkässä elämäntilanteessa ja minun oli vaikeaa pitää rajojani. Tämä oli vain yksi esimerkki tämän "ystäväni" harjoittamasta manipuloinnista, ja vähemmän yllättävästi emme ole enää tekemisissä. 

Tämä ei ole sattunut suoraan itselleni, vaan parille ystävälleni. Yhteinen ystävämme tapasi yhteen aikaan "käskeä" näitä ystäviä viikonloppuna useaksi tunniksi vahtimaan kolmea villiä lastaan ILMAISEKSI. Ainoa vaivan palkka oli, että saavat syödä yhdessä lasten kanssa pitsaa, johon antoi rahat. Taustatietona, niin nämä vahtijat olivat köyhiä opiskelijoita, joilla todella olisi ollut käyttöä lisätienesteille, ystäväni puolestaan suht. varakas ihminen. Ja tämä siis useita kertoja ja aina useita tunteja. Ystävät suostuivat kiltteyttään - nykyään enää eivät. 

Kyllä. Elämä on pitkäveteistä. Mikään ei oikein innosta, kun oikein mitään, mistä on pitänyt, ei voi tehdä. Ei ole omaa autoa, ei lemmikkiä, eikä rahaa moisiin. Urheilemaankaan ei pääse - ja ennen kuin joku sanoo, että ulkona voi liikkua, niin en ensinnäkään ole samaa mieltä, koska kelit ovat tällä hetkellä niin liukkaita, että ei oikeasti kannata lähteä lenkille. Lonkkamurtuma voi pilata loppuelämän. Lisäksi se käpyttely ei korvaa salitreeniä. Jotenkin viime keväällä tämä oli kuitenkin helpompi sietää, koska ulkona oli paljon kauniimpaa ja lämpimämpää. Lisäksi nyt tässä on enemmän sellaista "loppuuko tämä ikinä", soutamis-huopaamis-meininkiä.

Kunpa tämä olisi jo ohi. Pääsisi elämään normaalia sosiaalista elämää ja normaalia epäsosiaalistakin elämää. Haluan liikkua, tavata ihmisiä, elää. 

Kyllä. 

 

Kaksi kertaa elämäni aikana on käynyt niin, että olen nähnyt ihastukseni näköisen ihmisen jossain. Tämä on tavallaan mielestäni erikoista, koska yleensä mielestäni ihastuksen kohde on ihan "omaa luokkaansa", eli ei intuitiivisesti tunnu järkevältä, että joku muu näyttää häneltä. Toisaalta asia voisi selittyä sillä, että mieltyneenä ihastukseni kasvonpiirteisiini tiedostamattani etsin samankaltaisia kasvonpiirteitä. No, tämä keittiöpsykologiasta. 

Toisella kerralla kyse oli samankaltaisesta ulkonäöstä, joka oli vieläpä aika erikoinen - mutta meni siis jalat ihan veteläksi, koska niin yllättäen ja oudossa kontekstissa sattui tämä kohtaaminen. Kuitenkin tiesin heti, että kyseessä on eri ihminen.

Toinen kävi pari päivää sitten. Törmäsin tähän tyyppiin somessa, ja hetken aikaa todella mietin, voisiko kyseessä OLLA eräs toinen ihminen. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Mietin edelleen, ovatkohan nämä jotain sukua toisilleen.