pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla on ei-mustasukkainen mies. Tiedetään molemmat että ollaan täydelliset toisillemme, joten muista ihmisistä ei ole minkäänlaista uhkaa. Mun mies saa vaikka nukkua naiskaverinsa kanssa samassa sängyssä, samoin minä mieskaverisi, eikä mustasukkaisuutta tarvita.
Eli teillä kummallakin on normaali, terve itsetunto ja ette nää uhkia kaikkialla ympärillänne. Tällaisen suhteen minäkin haluan. -Ap
Niin. Koska kummallakaan heistä ei ole oletettavasti mitään vastakkaista sukupuolta olevaa "bestistä" perskärpäsenä pyörimässä ympärillä. Ihan vinkkinä teille joilla on puoliso ja sitten joku maailman paras vastakkaista sukupuolta oleva ystävä tai vastaava. Heivatkaa se puoliso helvettiin ja seurustelkaa sen bestiksen kanssa. Parisuhteessa sen puolison kuulu olla se läheisin ihminen koko maailmassa, eikä siihen ympärille tosiaankaan kaivata mitään lapsuuden aikaisia ihastuksia jotka ovat nykyään ihan vain kavereita, tai homomiehiä tai mitään muitakaan kummajaisia.
Puoliso ei ole sama asia kuin ystävät, eivätkä ystävät ole sama asia kuin puoliso, ja vaikka minunkin tärkeysjärjestyksessä puolisoni tulee ykkösenä, ei se tarkoita, että ystävistä tulee luopua. Se katkeroittaa.
Minä kävin ensimmäisinä seurusteluvuosina appivanhemmillani monta kertaa viikossa, koska he asuivat kilometrin päässä meistä (apua...) ja puolisoni kävi heillä yhtenään. En kuitenkaan pitänyt vierailuista, vaikka nuorena ja naiivina esitin iloista, etenkin ruokailutilanteet olivat kamalia; appivanhemmilla syödään usein hyvin perinteisiä suomalaisruokia, on läskisoosia, maksaa, sydäntä, kaikkea sellaista, mistä en yksinkertaisesti pidä. Söin silti kohteliaasti, ja kuitenkin sain aina kuulla moitteita siitä, miten en santsaa ja miten en arvosta kunnon ruokaa (ikinä en pahaa sanaa niistä sanonut) ja loppuvaiheessa samalla sitten arvosteltiin aina minun ja puolisoni päätökset koko elämässä. Oli vääränlainen auto, lapsettomuus oli vain minun päätökseni johon heidän lapsensa pakotin, annoin liikaa arvoa opiskelulle enkä rehdille työnteolle, käytän hyväksi puolisoni rahoja (hah!) ja vaikka mitä.
Nyt olen sitten hieman vähentänyt käyntejä. Edellinen kerta oli kaksi vuotta sitten.
Noup. En ole mustasukkainen ihminen, tosin asiaan saattaa vaikuttaa sekin että mielestäni olen vetävämmän näköinen nainen kuin puolisoni ex-vaimo, enkä koe häntä minkäänlaisena uhkana. Uskon, että siihen mustasukkaisuus juuri perustuu, jonkun kokemiseksi uhkana.
En usko, että äiti ottaisi neuvojasi vastaan, vaan vain suuttuisi. Tuo vuorovaikutuksen sivuuttaminen on huolestuttava ja vakava asia, mutta en usko, että muuten kuin omalla esimerkilläsi, voisit mitenkään vaikuttaa siihen.
On hieman eri asia tanssia klubilla kuin omassa asunnossa kännykästä musaa soittaen. Äly hoi. Minäkin menen toisinaan yksin tanssimaan, nauttimaan musiikista ja tunnelmasta. Teen myös selväksi, että olen varattu, kun kiinnostuneita tulee kohdattua.