pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ihanalta tyttäreltä. Äitisi on varmasti ylpeä ja onnellinen sinusta ja voi olla tyytyväinen myös itseensä onnistuneen kasvatustyön vuoksi. Mukavaa reissua teille molemmille tai mihin lahjaratkaisuun sitten päädytkään. T: Kuumailmapallolennätystä ehdottanut
Voi kiitos, olipa kauniisti sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50-v pari vuotta sitten ja ja nimenomaan toivoin jotain vain itselleni, en mitään yhteisiä juttuja. Ilmapallolennätykset näyttävät nyt olevan muotia - tuollaisesta olisin ollut aika harmissani, vaikka en olisikaan harmistustani näyttänyt.
Onneksi sain 500e lahjakortin, jolla sain ostaa mitä itse halusin (lahjan antajatkin vannottivat, että lahjakortilla ostan vain itselleni :).
Matkailen mielelläni lasten kanssa, mutta synttäreillä saa olla itsekäs.
Totta tuokin, mutta tuo matkaidea tuli sitä kautta mieleeni kun juttelimme 8 vuotta sitten tehdystä Ranskan matkastamme, niin äitini sanoi että haluaisi kovasti tehdä kesällä jonkin matkan kanssani. Tavaraa hänellä on niin paljon että yrittää päästä niistä mieluummin eroon, eikä hänellä ole mitään sellaista tiettyä suosikkiliikettäkään mistä voisin ostaa lahjakortin, ja tosiaan kun miellän sen lahjakortin vähän liian "helpoksi" lahjaksi, niin jätän ne tällä kertaa väliin.
Hyviä ehdotuksia on tullut, erityisesti tuo "muuttumisleikki" ja kuumailmapallo ovat olleet juuri sellaisia erilaisia, sykähdyttäviä ideoita, lisää saa heittää!
Ja teille jotka ajattelette että kannattaako opiskelijan ostaa äidilleen mitään kallista, niin aikaisempina lahjoina olen aina antanut jotain 30-60 € arvoista, joten halusin säästää tätä varten jo kunnolla ennakkoon. 50-vuotissyntymäpäivä on mielestäni niin merkittävä tapahtuma, että ihminen, joka on aina tehnyt kaikkensa muiden vuoksi ja jonka sydän on kultaa, ansaitsee sellaisena päivänä jotain hienoa ja johon olen panostanut. Lisäksi haluan yllättää hänet täysin, siksi en haluaisi kysyä että mitä hän haluaa, koska hän vastaa että kukat ovat aina ihana lahja, jokin sievä koru olisi mukavaa saada tms.
Vierailija kirjoitti:
Koska tykkäätte tehdä asioita yhdessä ja äitisi on sinulle rakas, miten olisi yhteinen "muuttumisleikki"? Käynti stylistillä, joka opastaisi uuden tai oman tyylin löytymisessä? Siinä olisi kummallekin hauskaa ajankulua, kun katselisitte, millaisia toisistanne tulee...
Tämä voisikin olla hauska, vaikka jossain ihan toisessa kaupungissakin niin tulisi samalla vähän maisemanvaihtoakin!
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teatteri-hotelli-lippua sinulle ja äidillesi. Käytte katsomassa näytöksen, ravintolassa syömässä, hotellissa nukkumassa, seuraavana aamupäivänä ehkä jossain nähtävyydellä. Suomi on täynnä mukavia teatterikaupunkeja.
Kiitos paljon taas kaikille ehdotuksista, teatteria oli muutama ehdottanut ja sekin olisi todella hyvä, mutta äitini kun on teatterituottaja ja itse harrastan näyttelemistä niin tulee noita näytelmiä katsottua vuoden aikana sen 12-15 kpl niin se ei olisi niin erityistä, tuosta tuli mieleeni että äitini rakastaa oopperaa ja jos olisin tajunnut viime vuonna että sellainen olisi kiva lahja niin olisin varannut liput ja hotellin Savonlinnan oopperajuhliin. Ensi vuonna menisi hänen suosikkioopperansa, mutta onko se vähän tyhmää sanoa vain että hyvää synttäriä, vuoden päästä mennään oopperaan? :D
Varmaan isoin juttu oli se, että tulin uskoon, sitä ei minusta todellakaan uskoisi tällä hetkelläkään, mutta niin pääsi käymään vaikka vannoin kyllä muuta. Olisin ollut tyytyväinen niin ateistina kuin uskovaisenakin. Kauheasti muita asioita ei tule mieleen, ehkä se, että luovuin näyttelijäksi kouluttautumisen haaveesta, tein sen eteen paljon surutyötä ja joskus vieläkin minun täytyy käydä itsekseni se keskustelu että miksi joidenkin unelmien eteen ei kannata uhrata kaikkea elämässään sillä ne voivat viedä sen kaiken ja antaa takaisin prosentin verran, eikä niiden kannata aina edes toteutua. Vannoin vielä 20-vuotiaana että minä pääsen Nätyyn ja näytän kaikille epäilijöille, mutta sitten realismi iski; koulutus ei ole hääppöinen vaikka sieltä tutkinnon saakin, työttömyys on järkyttävissä lukemissa, ja voin tehdä näyttelijänhommia siellä sun täällä ilman tutkintoakin, JOS kerran olen niin hyvä että voisin tehdä niitä sen tutkinnon kanssakin. Sen sijaan kohtalo vei minut toisen, visuaalisuutta, toimintaa, ihmisiä, ilmaisutaitoja ja intohimoa vaativan ammatin äärelle, ja nyt opiskelen ammattikoulussa viittomakielen ohjaajaksi josta saan loistavan ponnahduslaudan kohti toimintaterapeutin ammattikorkeakoulutusta! Teatteri on yhä ensirakkauteni, mutta se oli ikään kuin nuori hulivilipoika joka karkasi maailmalle ja palasi tyhjin taskuin kotiin, toimintaterapia taas mies jonka kanssa mennä naimisiin, rakentaa talo ja mennä yhdessä sinne maailmalle.