pulu

Makunsa kullakin, mutta huomattavasti taiteellisemman ja vähemmän mauttoman maalauksen olisi saanut jostain tyylikkäämmästä asennosta ja asusta. Mihinköhän tuo laitetaan? Makkarissa se oikein huutaisi pervoutta, keittiöön se ei sovi ja olohuoneessa se saisi vieraat kiusaantuneiksi. Ehkä vaatekaappi? Sopisi teemaan kun paita on malliltakin unohtunut.

Vierailija kirjoitti:

Totta, rakastan pieniä ja siroja naisia. Kiinteät pyllyt ja pienet terhakat tisut. 

Sana "tisut" pitäisi kieltää lailla.

Kyllä se edelleen olisi se Richard Armitage. Illallisen päätteeksi hän voisi lukea minulle mitä tahansa kirjaa ääneen, vaikka puhelinluetteloa, sulisin yhtä aikaa pöytäkynttilöiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa pisteidenantojärjestelmässä on vähän huonoa se, ettei niistä yleisöpisteistä tiedä mitkä maat niitä ovat antaneet, paitsi jälkikäteen. Se juhlallinen osuus, jossa soitetaan maiden pääkaupungeista ja julistetaan pisteet, käsittää siis vain viiden raatilaisen musiikkimaun. Aika hölmöä, ei se kerro mitään siitä mitä kyseinen maa on mieltä.

Viisulähetyksessä ärsytti hieman se Silvennoisen selostus ja avoin homous jota se toi jatkuvasti esille. "Olin ton söpön viisuedustajamiehen kanssa eilen samaan aikaan hississä, se tuoksu tosi hyvälle." Tai jos Månsilla oli paita pois, niin: "Huh, huh, mun on nyt vaikee keskittyä.". Joo Mikko, me kaikki tiedetään että sä oot homo.

Ruotsille pitää kyllä antaa tunnustusta hienosti järjestetyistä viisuista.

Olisiko se ärsyttänyt, jos kyseessä olisi ollut heteronainen?

Puolisoni on myös kaksisuuntainen, mielenkiintoinen keskustelu tämä. Käytkö missään ao. ryhmissä juttelemassa ja oletko saanut mistään ystäviä jolla on sama sairaus? Puolisollani on pari tällaista kaveria, joilla tosin on lievempi sairaus kuin hänellä, heillä se rajoittuu onneksi masennukseen ja hypomaniaan eikä koskaan maniaan (kop kop), ja se luo kuitenkin sellaista tukea raskaimpina aikoina tuntea vastaavanlaisissa ongelmissa painivia ihmisiä. Käytkö muuten intervallijaksoilla yleensä sen parin kuukauden välein vai harvemmin/useammin? Jos sinulla on parisuhde, kuinka sairaus on vaikuttanut siihen ja onko puolisosi saanut tukea ja ohjausta esimerkiksi järjestöiltä, sairaalasta tai ylipäätään terveysalan työntekijöiltä siihen, miten kaksisuuntaisen kanssa tulee toimia tietyissä tilanteissa? Itse olisin kaivannut sellaisia ensimmäisinä vuosina, sillä sairaus ei ollut minulla tuttu ja sen raju voima pelästytti erityisesti ensimmäisten manioiden iskiessä, ja masennusaikaan taas se syyllisyys ja avuttomuuden tunne yllättivät. Silloin kun puolisollani puhkesi sairaus, hänen lähipiirilleen opastettiin todella yksityiskohtaisesti taudin ominaisuudet ja toimintatavat jne. mutta koska en itse siihen kuulunut tällöin, en ole jälkikäteen pyytämälläkään saanut ammattilaisen opastusta eri tilanteita varten.