pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tuo leffa oli oikeasti todella hauska, yleensä katson draama- ja sotaelokuvia, tämä oli ihanaa vaihtelua enkä ole koskaan nauranut elokuvateatterissa niin kovaa kuin eilen Angry Birdsia katsellessa, harmi vain kun oli niin lyhyt leffa, mutta toki ymmärrän että kyseessä on pääasiassa lastenelokuva ja raja on johonkin vedettävä. The Bomb ja Terrence veivät sydämeni ❤ Kohtaus, jossa Red, The Bomb ja Chuck nousevat saaren korkeimmalle vuorelle missä mahti-Kotkan pitäisi asua ja huomaavat vasta huipulla kiivenneensä väärälle vuorelle, osui suoraan nauruhermoon, samoin muita mahtavia kohtauksia riitti koko leffan ajan.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kaikki downin synroomaa sairastavat jotka mä itse tunnen ovat todella iloisia ja positiivisia persoonia. Ja ihan positiivisena huomiona tarkoitan tän. Tarkoitus ei ole haukkua ketään. Ap
En tiedä, montako downia tunnet, mutta minä työskentelen kehitysvammaisten ohjaajana ja voin sanoa että sitä positiivisuutta ei sen enempää heissä mielestäni näy kuin tavallisissakaan ihmisillä.
Nyt oli kyllä niin hämmentävä argumentti etten osaa koota ajatuksiani kokoon. Suupielien asento = Taudin nimi.
Aika lempeitä elokuvia te katsotte jos Nälkäpelin raa'aksi miellätte.
Mielenkiintoista. Minä en voi allekirjoittaa tätä.