pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tässä ei kyllä voi enää muuta sanoa, kuin että helvetin tyhmä nainen ja helvetin selkärangaton poika.
Anoppini haukkui kovaan ääneen poikansa ja miehensä edessä minua tunnekylmäksi, appi syytti samassa tilanteessa minua opettajaäitini jakamisesta(?) muiden lasten kanssa traumatisoituneeksi, epänormaaliksi naiseksi. Syynä lapsettomuusvalintamme, jonka olin omalta osaltani tehnyt jo aikoja sitten ja heidän poikansakin kanssa teimme sen yhdessä ensimmäisenä seurusteluvuotena sekä suhtautumiseni lapsiin, joka on neutraali ja henkilökohtainen, eli en voi sanoa pitäväni tietystä ikäryhmästä vaan pidän tai olen pitämättä lapsista heidän itsensä perusteella, en siksi että he ovat tietyn ikäisiä. Lisäksi anoppi oli valehdellut tyttärelleen, että olisin haukkunut tämän tyttären lapsia suoraan päin heidän naamaansa, mikä ei missään nimessä ole totta. Olen saanut myös kuulla, että kiristän heidän poikaansa sillä, että hän ei saisi tulla sänkyymme nukkumaan yöllä, valhe tuokin ja älyttömän räikeä sellainen.
Tästä on nyt puoli vuotta, kirjoitin kuukausi sitten pitkän kirjeen heille, koska minua todella ahdistaa olla riidoissa kenenkään kanssa, luetutin tekstini monella puolueettomalla taholla ennen kuin lähetin sen, ja sain pelkkiä positiivisia kommentteja. Avasin siinä koko typerän riidan (se ei ollut oikeasti edes riita, pikemminkin täyslaidallinen täysin hatusta vedettyä roskaa niskaani, johon en osannut varautua laisinkaan) syyn, selitin väärinymmärrykset vielä kertaalleen ja avauduin, miten pahalta tuntuu olla huonoissa väleissä, mutta että tämä aihe on minun henkilökohtainen asiani, jonka ei pitäisi loukata ketään ja joka on täysin mutkattomasti sovittu heidän poikansa kanssa. En syytellyt ketään, vaikka mieleni tekikin, kerroin mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin (esim. lähteä pois tilanteesta eikä jäädä jankkaamaan) jotta he eivät kokisi minua hyökkääväksi. Kerroin myös periaatteessa ymmärtäväni syyt, miksi he suuttuivat, sillä heidän ikäpolvelleen vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla todella erikoinen, negatiivinen ja uusi asia, mutta se on minun sukupolvelleni täysin normaalia. Kirjoitin myös, että rehellisesti sanottuna minua loukkasi kovasti tunnekylmäksi ja traumatisoituneeksi haukkuminen, etenkin, kun olen ihmisläheisessä ammatissa, jossa kohtaan kaiken ikäisiä ihmisiä eri elämäntilanteissa. Vastaus tuohon kahden sivun kirjeeseeni oli lopulta mieheni välityksellä lähetetty lause, että "No, sellainenhan se Puluparka on, tunnekylmä. Mutta ei täällä lautoja ovessa ole hänen takiaan, eli tulkoot vaan jos haluaa".
En ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
puluparka kirjoitti:
Lievästi katkerana luen näitä. En tiedä, onko kilpirauhasen vajaatoiminnallani jotain osuutta asiaan, mutta jos minä söisin jugurttia, leipää, perunaa, kastiketta jms. joka päivä, olisin melkoinen valas, kun nyt varsin "oikealla" ruokavaliolla olen jo ylipainoinen.
Mulla itelläni auttoi pyöreyteen eläinperäisten tuotteiden raju pudottaminen tai poistaminen ruokavaliosta kokonaan ja kasvisten sekä hedelmien selkeä lisääminen. Pastaa ja perunaa vedän myös varmaan hieman enemmän kuin ennen. Vettä juon toki paljon.
Eipä siitä takeita ole että kaikilla toimisi, en minä tiedä. Paino putosi vuoden-parin sisään tasaista tahtia noin 10-15 kg, ja olo on paljon energisempi joten tekee oikeasti mieli liikkuakin, ei ole mistään tahdonvoimasta kiinni. Tällaisena on olotila pysynyt nyt muutaman vuoden. Eikä oo takaspaluuta.
Kiitos asiallisesta neuvosta! Syön tällä hetkellä paljon kasviksia, noin 500-600 g päivässä ja on muutenkin varsin kasvispainoitteinen ruokavalio, hedelmiä syön vähemmän, yleensä yhden banaanin ja yhden omenan päivässä, enempää ei ole opiskelijan budjetilla varaa. Sen sijaan vettä en muista juoda kovin paljoa, melkeinpä vain litra menee, usein vähemmänkin.
Lievästi katkerana luen näitä. En tiedä, onko kilpirauhasen vajaatoiminnallani jotain osuutta asiaan, mutta jos minä söisin jugurttia, leipää, perunaa, kastiketta jms. joka päivä, olisin melkoinen valas, kun nyt varsin "oikealla" ruokavaliolla olen jo ylipainoinen.
Minä uskon että tapettien poistaminen ja pinnan paikkaaminen/maalaaminen valkoiseksi kannattaa, sillä se olisi silloin helpompi esitellä ostajalle ikään kuin tyhjänä tauluna, jolloin kokonaisuus on todella selkeä. Silloin myydään tavallaan tilaa, ei jonkun vanhaa kotia.