pulu

Aina kun kehotetaan syömään marjoja, niin tarkoitatteko niitä pakastettuja marjoja joita sitten sulatatte ja napsitte menemään vetisinä vai tuoreita marjoja, jotka lähinnä maksavat sen 6 euroa litra?

Kauheaa ajatella että tänä päivänä pitäisi miettiä kirjaimellisesti joka ikistä suupalaa, ja että tietyt ns. terveellisiksi mielletyt ruoka-aineet ovatkin epäterveellisiä, kuten banaanit, ruisleipä ja puuro. Ja se suuri hämmennys, kun puolet väittävät kuitenkin noita ja satoja muita terveellisiksi ja puolet eivät, toinen puolisko vannoo liikunnan nimeen ja toinen ruokavalion, jotkut kehottavat dieettiin ja nälkälakkoon, jotkut suosivat vain herkkujen tauolle jättämistä. Osa hiilihydraateista on huonoja, osa hyviä, tämän verran on tässä ja tuossa on tuon verran mutta jos otat niitä tämän verran niin se on liikaa ja jos syöt näitä niin ei kannata syödä noita, syö kerran viikossa herkkuja, älä enää koskaan syö herkkuja, liikut liian vähän, liiku eri tavalla, punnitse ruokasi, syö viisi kiloa kasviksia päivässä mutta ei punaisia ja oransseja vaan vihreitä ja keltaisia, väärin, väärin, väärin, ruokavaliossasi ei ole mitään hyvää, pelkkää paskaa, syö protskua perkele.

Ihmekään kun menee pienen ihmisen pää sekaisin.

Täällä moni ihmettelee että miksi ihmiset tuijottavat ja jotkut ylpeilevät sillä että eivät edes vilkaisisi tuohon naiseen päinkään, mutta tuokaan asenne ei ole välttämättä oikea. Tuijottaminen ei ole mikään suomalaisten ominaisuus vaan ihmiselle luontainen tapa nähdessään jotain kiinnostavaa. Aika harva tuijottaa siksi että haluaisi viestittää vihamielisiä ajatuksia sitä kautta kohteelleen, vaan esimerkiksi juuri sen takia että kohde on katsomisen arvoinen, vaikkapa kaunis, erikoinen, uhkaava, hassu, avun tarpeessa, pelottava jne tai sitten vahingossa on vain katse jäänyt jonnekin kiinni, bussissa huomaan usein väsyneenä vain tuijottavani johonkin suuntaan, joskus myös ihmisen lähelle, jolloin tämä saattaa luulla että tuijotan häntä. Ja tuosta vielä tuli mieleeni että usein luulee ihmisten katsovan itseään, vaikka näin ei olisikaan, monesti se on kuin ketjureaktio, ensin luulen jonkun tuijottavan, sitten katselen ihmisten silmiin että tuijottavatko he minua, jolloin he katsovat että mitä minä tuijotan.

Vähän hassu argumentti tuo "iho kestää sen vartin", koska jos aurinko paistaa ja menen ulos, luultavasti olen siellä kauemmin kuin sen 15 minuuttia. Eikä iho ja aurinko tiedä, otatko sitä aurinkoa nyt ihan tosissaan vai oletko vain lasten kanssa Särkänniemessä, koska samalla tavalla se porottaa päin näköä. Minä palan aina, jos en ole muistanut laittaa rasvaa, ja vaikka nyt jollain ihmeen kaupalla todistettaisiin, että palaminen ei aiheuta syöpää, niin onhan se hirveä kutina, kesiminen, kipu ja possunpunainen iho ihan kamalaa. Eikä sitä aurinkoa vältellä tarvitse, hattu päähän, aurinkorasvaa iholle ja/tai kevyet mutta herkästi palavat kohdat peittävät vaatteet ylle niin hienosti menee.

Pokemon kuuluu lapsuuteeni ja siksi on ihanan nostalgista törmätä näihin hahmoihin ihmisten keskusteluissa, se on myös hyvä että väki liikkuu enemmän pelin ansiosta. Silti iso osa minusta pitää tätä huononakin asiana koska nyt ihmiset toljottavat sitä puhelimen näyttöä entistäkin enemmän. Olin eilen kolmen ystäväni kanssa Särkänniemessä, ja oikeasti iso aika meni siihen kun kävellessä paikasta A paikkaan B, jouduimme kahden heistä pelatessa tätä Pokemonia pysähtelemään koko ajan pitkäksikin aikaa, kun löysivät jonkun gymin tms. ja lisää Pokemoneja.



Luulen että väki kuitenkin kyllästyy tähän melko pian, ellei peli kehity nopeasti.