pulu

Asun kauempana enkä pääse paikalle :(

Minä en pidä Siaa kauniina, vaikka hänellä onkin kauniin väriset silmät ja sievä hymy, mutta luulen että juuri siinä on sen ydin; on aivan ok olla tavallisen näköinen, eikä häntä tule arvostaa ulkoisten ominaisuuksien vuoksi vaan siksi että on erinomainen lauluntekijä ja laulaja. Eikä myöskään väkisin ylistää kauneuttaan siksi, että hän sen piilottaa.

Epärealistisista, vähän hupsuista haaveista suurin olisi saada kirjallisuuden Finlandia-palkinto sekä saada nähdä omasta kirjasta käsikirjoitettu elokuva. Upeaa olisi myös saada tavata suuri ihailuni kohde eli brittinäyttelijä Richard Armitage ja jutella hänen kanssaan synneistä ja syvistä.

Vähän realistisemmista haaveista suurin on oman kirjan julkaisu sekä menestyvän toimintaterapiayrityksen ja tuntemattomia taiteilijoita tukevan taidegallerian perustaminen.

Realistisia haaveita taas on hirsitalon rakennuttaminen miehen kanssa ja siellä eläminen yhdessä loppuun saakka kanojen, aukkojen, koirien, kanojen ja papukaijan kanssa. Haluaisin matkustella hyvin paljon, mutta sitä ennen pääsisin toimintaterapiaa opiskelemaan Helsinkiin tai Turkuun ja valmistuisin sieltä töihin.

Ihmettelin jo viime vuonna kun tuo paketti uudistui että kaikessa mentiin pieleen samalla kun esim. Pandan konvehtirasia teki ison harppauksen eteenpäin. Verratkaa jo pelkästään ulkonäköä, kumpi on houkuttelevampi ja tyylikkäämpi; http://www.panda.fi/media/orklacs-kuvapankki/panda/7-sesonki/joulu/cach… vai http://www.fazershop.com/globalassets/inriver/resources/0e5de4ce-8610-4…. Toki kyseessä on eri grammamäärä, mutta silti. Pandan vastaava on silti kauniimpi ja todella outoja suklaavalintoja Fazerilta tuohon heidän rasiaansa.

Minä näen lasten kanssa työskennellessäni selkeästi sen, miten paljon enemmän teknologia kiinnostaa ja viehättää lapsia verrattuna johonkin konkreettisempaan, esim. kirjoihin ja yksinkertaisiin leluihin, ja se on varmaa että niitä käyttämällä lapsien kärsivällisyyden taso laskee. Kaiken pitäisi nykylapsien mukaan tapahtua heti ja nyt, odottaminen on mahdottoman tuskallista ja virikkeitä ei enää keksitä itse, vaan kaivataan sitä valmista mallia. Motoriset taidot tulevat tätä menoa heikentymään, yhdessä ryhmässä on viisivuotias lapsi joka ei osaa kääntää yhtä sivua kirjassa mutta osaa vaihtaa sivua tabletilla, kummatkin hienomotorisesti melko samaa tasoa. Yksittäistapaus, toki, mutta kiteyttää mielestäni surullisen hyvin koko tämän nykytilanteen.



Se ei ole lasten vika, he ovat vain tottuneet siihen, mutta huolestuttavaa tämä todellakin on.