pulu
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Jösses miten epäromanttinen suomalainen mies tosiaan on.
Voiko ihmetellä, jos ulkkarimiehet saavat suomalaisten naisten polvet veteläksi kun lukee tätäkin ketjua. Muutama hyvä kosinta tässäkin ketjussa ja loput on kuin sovittaisi mitä tänään syödään päivälliseksi.
Joo, kakkaa tulee niskaan, sateenvarjo on jo auki. Olen aidosti todellakin tätä mieltä.
Jos on muutama traditio olemassa, jossa miehen pitäisi minuutin tai kaksi liehitellä naista, niin sori NO CAN DO, liikaa pyydetty, tasa-arvo ja blaablaa. Naiset, voisitte edes anonyyminä keskustelupalstalla myöntää että olisi se voinut olla romanttisempikin kosinta...
Minun mielestäni jotkin polvistumiset, sormukset ynnämuu tilpehööri kosimisessa ja ylipäätään kihloissa olemisessa on minulle henk. koht. turhanpäiväistä enkä arvosta sitä sen enempää kuin suoraa kysymistä. En olisi sen kummempia eleitä kaivannut mieheltäni. Hän liehitteli minua aikoinaan ennen seurustelua ja se riittää hyvin kun silloin tällöin tekee sitä vieläkin, mutta kosimista en näe tärkeänä hetkenä. :) Ehkä se johtuu siitä että en ole itse kovin romanttinen vaan arvostan käytännönläheisyyttä.
Minä haluaisin kaikenlaisia elämyksiä, tyyliin benjihyppy, helikopterilento, käsiaseella ampumaradalla ampuminen, illallinen pimeässä tai korkeuksissa, ralli- tai kartingautolla ajelua tms. Myös makeat parfyymit, vaatelahjakortit, hopeakorut, kodinkoneet (uuni olisi mahtava saada uusi, samoin imuri) ja akkuporakone, rintaliivilahjakortti sekä kuviosaha olisivat listassani korkealla jos miehelläni olisi varallisuutta ja kehtaisin pyytää moisia. Myös yhteinen aika jonkin tekemisen parissa on mukavaa, esim. hohtokeilaus, teatteri-ilta, tanssikurssi tms.
Mies kosi ihan vain kysymällä kotona olohuoneessa suihkun jälkeen että "Pulutossu, haluatko mennä kanssani naimisiin" ja vastasin että kyllä. Sormuksia emme ole hankkineet missään vaiheessa, en ole oikein koskaan tajunnut sormuksen pitämisen hohtoa.
Siitä vain, mahtaa olla aika näky. Tuli heti mieleen tämä mahtipöllö höhötyksineen
Samantekevää vaikka olisi oma äitini tai siskoni, välit poikki kumpaankin, se siitä. En voisi enää koskaan kunnioittaa itseäni jos en näin tekisi.