PoppyPeonita

Miten pitkään Minja85 silloin aikanaan odottelit kierron tasaantumista itsekseen? Olen tosiaan monesta paikasta lukenut tota puolen vuoden nyrkkisääntöä kierron tasaantumisessa ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Jostain luin taas, että 2-3kk menkkojen puuttuminen voisi olla jo hyvä syy mennä lääkäriin, koska limakalvojen pitää uusiutua vähintään 4 kertaa vuodessa terveydellisistä syistä. Yksityiselle ajattelin mennä, joten pelkään et maksan itteni kipeeksi lempeistä ja rauhoittelevista sanoista, jotka neuvoo odottelemaan :) Vitsiläinen, kun ois kova hinku jo päästä todella jännäilemään muiden mukana..

Poppypeonita kp40/ ?, yk2

Moi..olen kirjoitellut tuonne muihin ketjuihin, mutta nyt sallin itselleni tulla myös tänne. En kyllä tiedä kuuluisinko oikeasti johonkin maalisvauvat-ketjuun, koska tämä nykyinen kierto ei meinaa loppua. Tsempataan nyt kuitenkin vielä...

Me siis 30+ pariskunta esikoista yrittämässä. Nuvaring jätetty maaliskuussa ja sen jälkeen kierto 23 pv. ja nyt menossa kp 38. Ei liene tarpeellista kertoa, että negat on testattu ja täysin oireeton olen. Onko täällä muita pitkä-/vaihteleva-kiertolaisia? Mistä ovista kannattaa alkaa sitten tikuttamaan? Onkohan kukaan saanut gyneltä tai muualta ohjeistusta, että milloin terolut tms. pitäisi aloittaa, jos menkkoja ei ehkäisyn jälkeen näy? Puoli vuotta kuulostaa niin toivottomalle :/ Voi kun olisi tikku joka näyttäisi kuukautisten alkamisen :D

Heips! Juu horroksessa täälläkin ollaan, kp 36 taitaa olla menossa. Olen kyllä lueskellut aika paljon kaikilta mahdollisilta palstoilta kokemuksia ja jostain syystä tuli melko rauhallinen mieli. Jos nyt tämä horrostelu jatkuu jonnekkin kp 60 asti, niin ajattelin varata lääkäriaikaa. 

Muutoinkin ajatukset ovat olleet nyt paljolti työkiireissä ja se on oikeastaan hyvä. Välillä tässä ajatukset olivat jo liiaksikin vauvantekoprojektissa ja huomasin jo pientä ärtymystä itseäni (ja miestäkin) kohtaan, kun on lykätty tätä asiaa monta vuotta. Vaikka halusinkin lähteä hommaan asiaa kunnolla pohdituamme yhtään painostamatta ja kiirehtimättä. Pää kypsyy ilmeisesti tällä pariskunnalla muuta kehoa hitaammin, mutta eikös niin sanota, että hiljaa hyvä tulee... :)

Stressitöntä viikonloppua teille muillekkin!

Tsempppiä Meganille! Ymmärrän tunteesi sen suhteen, että muut tulevat yhdestä kerrasta raskaaksi ja itse ei sitten ajoittamallakaan onnistu. Ihmiskeho on muutenkin niin ihmeellinen ja yksilöllinen, että tuntuu käsittämättömältä, että edes joku onnistuu heti. Sitten kun lukee noita tilastoja, niin heti alkaa tulemaan epänormaali olo; minä kuulun vähemmistöön, kun en tule raskaaksi ensimmäisten kuukausien aikana. Vaikka eihän se niin ole. Lisäksi tämä on niin herkkä aihe, ettei itse ainakaan kehtaa valitella tätä parin kuukauden "yrittämistä", kun esim. siskoni tosissaan yritti 2 v.

Itse olen ollut aina siinä suhteessa onnekas, että olen ollut kaikin puolin terve ja normaaleista normaalein keski-arvojen ihminen kaikilla käyrillä ja mittareilla. Yleensä kaikissa asioissa olen kuulunut isoimpaan massaan ja Gaussin käyrän huippuun, ja nytkin jotenkin oletin, että kuulun tähän ryhmään 'muutamassa kuukaudessa raskaaksi ehkäisyn lopettamisen jälkeen'. Niinkuin elämä menisi aina loogisesti... 

Sekin tuntuu väsyttävältä, että ensin ei kuulu kuukautisia/ovulaatiota, sitten ei ehkä kuulu plussaa, sitten pelätään keskenmenoa, sen jälkeen lapsen terveyttä ja synnytysongelmia ja loppuelämän saa pelätä, että lapselle tapahtuu jotain... :D 

Nämä negatiiviset fiilikset johtuvat nyt pitkästä kierrosta, joka ei ota päättyäkseen ja ovuloimattomuus on oma diagnoosini, niinkuin sinullakin Tyttö ja Varis. Täytyy vaan muistaa, että noiden synteettisten hormonien jälkeen kroppa saattaa hetken hakea oikeita uriaan.

Olen miettinyt myös noita henkisen puolen asioita mistä kirjoitit Tyttö ja Varis. Itselläni tilanne on enemmän sellainen, että toivon kovasti lasta, mutta puoliso on enemmän vain antanut lapselle mahdollisuuden tulla. Meillä siis tämä päätös lapsen 'hankinnasta' on alunperin ollut ison työn tulos siinä mielessä, että suhteemme alussa mies ei halunnut lapsia ja eroakin pohdittiin. Keskustelujen ja ajan myötä olemme päätyneet pysymään yhdessä ja tietyt elämänmuutoksetkin ovat muuttaneet suhtautumista asioihin. Mieheni ehkä kokee, että hän ei osaa "fiilistellä" asiaa, ennen kuin lapsi on konkreettisesti tässä. Hän on alkanut vasta ihan viime aikoina innostua asiasta ja ehdotti itse ehkäisyn poisjättämistä, mutta emme silti puhu aktiivisesti "sitten kun meillä on lapsi...". 

Niin ja tervetuloa Nanna! Sinulla onkin meistä muista poiketen jo kokemus raskautumisesta... Toivottavasti pääset uudelleen tuohon tilanteeseen :) Nämä ovat isoja asioita päättää, että milloin on oikea aika. Me menemme nyt "tulta päin" liikaa ajattelematta, koska uskon samaan kuin sinä, että koskaan ei välttämättä tule parempi tai oikeampi aika. Olen muissakin elämän asioissa huomannut, että pelot ovat suurimmat silloin, kun ei tiedä tulevasta mitään. Miksi pelätä jotain, josta ei vielä ole kokemusta? Se nimittäin saattaa olla osittain liioiteltuakin ja turhaa ja siinä tapauksessa kaikki jännittäminen on mennyt hukkaan. Toki uskon, että tähän ikään mennessä ei kellään kuvitelmat perhe-elämästä ole mitään hattaraa, mutta  pointtini on se, ettei pitäisi maalailla piruja seinille.. Näin  ainakin itselleni yritän selittää :)