Pirtelö

Täällä kanssa synnytys tuntuu vielä niin kaukaiselta ja vieraalta ettei osaa jännittää. Minä pelkään ehkä enemmänkin sitä jos joutuu käynnistykseen tai sektioon... Haluaisin selvitä ilman suuria kipulääkityksiä, mutta kun ei ole kokemusta millainen se kipu on ja miten sitä kestää, niin ei voi tietää. Otan kyllä kaikki kivunlievitykset vastaan jos koen tarvitsevani.

Hassua miten noi kivut ja oireet vaihtelee, itsellä menossa varsin seesteinen vaihe. Pienestäkin rasituksesta tosin tulee tosi kipeäksi, ja sitten ei tarvi nukkua sitäkään vähää, melko turhauttavaa.

Mulla paino heittelee monta kiloa viikon ja ihan päivänkin aikana, niin hankala sanoa onko vielä noussut, ehkä kilon-pari. Nyt tosin ollut niin kauhea ummetus että jouduin jo apteekista hakemaan apua... Toivoisin ettei paino kauheasti nousisi, on niin paljon painoa jo ennestään... Loppuukohan tää makeanhimo synnytykseen? Tää on ihan kamalaa, en ole koskaan ennen juurikaan välittänyt makeasta, ja nyt voisin mättää pullaa ja kakkua ja muuta herkkua naamaan koko ajan...

Huh, alkaa melkein ahdistaa kun ajattelee tota kela rumbaa... Toisaalta haluaisi saada sen jo pois alta hoidettua. Tämä raskausaika on kyllä yhtä odottelua, koko ajan odottaa seuraavaa ultraa, seuraavaa neuvolaa, että pääsisi kertomaan, että alkaisi liikkeet tuntumaan, jne. Täälläkin muuten alkoi liikkeet tuntumaan, vauva otti nokkiinsa ultrasta ja myllersi koko seuraavan yön niin ettei voinut erehtyä.

Oletteko ajatelleet käydä vielä myöhemmin yksityisellä kurkkimassa vauvaa? Hassua ajatella että seuraavan kerran näkisi sen vasta synnyttyä. Toisaalta haluaisi, toisaalta pelottaa että jos siellä näkyisikin jotain kamalaa, ei asialle enää mitään voisi.

Tänään oli rakenneultra ja kaikki näytti olevan hyvin! Ja näytti olevan tyttö... Eli meillä tyttöpulssi, makeanhimo ja nub-teoria pitivät paikkaansa. Ja suvun noidatkin tiesi oikein. Vaikka kaikki merkit jo tyttöön viittasi, niin oli se silti vaan aika pettymys kun kätilö sen kertoi. Molemmat kun niin kovasti poikaa haluttiin. No toivottavasti on edes terve.

Nyt sitten seuraavaksi odotella kela-neuvolaa, että saisi töihin ilmoiteltua ja sijaisrekryn pyörimään. Mun ilmeisesti pitää viimeistään 13.1. jäädä raskausvapaalle, ja silloin ajattelin jäädä. En halua tuhlata rahapäiviä ennen lapsen syntymää, että jäisi mahdollisimman paljon sitten lapsen kanssa.

Täällä tänään puoliväli! Hassua että vasta puolessa välissä, tuntuu että tää raskaus olisi jo kestänyt ikuisuuden. Tiistaina rakenneultra ja jännittää kyllä kamalasti. Vieläkään ei mitään tuntemuksia liikkeistä, sais jo alkaa tuntumaan... Ylävatsaan on ilmestynyt outo "patti", sanon sitä alieniksi. Vauva kuitenkin on jossain navan korkeudella, niin en ymmärrä mikä tuo ylävatsan pullotus on. Pystyssä oleva pitkulainen keskellä vatsaa, näkyy vain täältä yläviistosta kun nojaa selkää taaksepäin seisaaltaan.

Alkuketjusta jo puhuin tuosta tämän vuoden äitiyspakkauksesta, että pakko saada se. Mun mielestä kanssa se on ihana. Ja sehän me saadaan.

Supistuksista en osaa sano kun en tiedä miltä ne tuntuu. Välillä kun liikaa rehkii niin alkaa jännästi vatsaan sattua. Liitoskipuja, tai oletan että niitä, on ollut jo jostain rv 10 asti, nivusten alueella. Nyt jopa jo alkanut helpottaa.

Kävin moikkaamassa mummoa, ja hän sanoi että olen lihonut, eli kaipa se jo näkyy muittenki mielestä.

Viikko vielä rakenneultraan, jännittää kyllä kamalasti.

Eiköhän siellä Xin kaikki ole hyvin :)

Näittekö Pitsikukka jo lääkärin ultrasta sukupuolta?