pikkuäiti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Meillä ei oo kummallakaan ajokorttia, koska ollaan köyhiä ja mä olen myös köyhästä perheestä. Ei sellasia rahoja ihan hetkessä mistään käärästä jos ei oo todella hyvä palkka. Mä en oo myöskään saanut isiltä rahaa, Niinkuin varmaan useimmat teistä.
traskausfetissimies kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
traskausfetissimies kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
Mitä vittua? Saatteko te töissäkäyvät vielä lahjan töistäkin? No eikai siinä olkaa onnellisia. Meillä ei oo varaa lahjoihin tänä(kään) vuonna.
Olisipa ihana syödä jouluruokia tai ostaa vauvalle sopivia vaatteita, kun vanhat alkaa jo olla pieniä.Joo, kyllä saadaan. Se on sellainen kiva symbolinen ele kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa hyvää joulua. Luuletko että kitisemällä ja kadehtimalla pääset pitkällekin elämässä?
Enpä pääse sattuneesta syystä muutenkaan pitkälle elämässäni. Toisille vain jaetaan huonommat kortit.
Tulee vaikutelma, että olet vielä nuorehko? Suurinpiirtein terve?
Elämääsi ei ole lyöty lukkoon.
Kerrotko mikä se syy on, ettet usko pääseväsi 'pitkälle'. Olen ehtinyt nähdä muutamia inspiroivia nousuja ja tuhoja.
Olen 22. Paniikkihäiriö on aika pahana ja olen traumatisoitunut useaan otteeseen opiskelusta, kun mut on nolattu pahasti matemaattiseen lahjatyomuuteeni liittyen (esim amiksen kahvilan kassana ilman laskinta ja ala-asteella luokan edessä opettaja kysyy jotain mitä pitäis sen ikäisenä normaalisti osata ja kun en osaa niin se huutaa pää punaisena, että pitäis osata, koko lopputunnin, sama kun huutais että vittu sä oot tyhmä vammanen paska et ikinä tule olemaan normaali) oon ollut aina kiusattu, masentunut ja itsetunto olematon.
Toki jos jossain on ammatti mihin voi opiskella ilman matikkaa ja mitään siihen liittyvää, niin voin koittaa sitten kun mulla on puhdas rikosrekisteri. Haluaisin tarhan tädiksi, mutta ensin haluan hoitaa omaa lastani kotona pitkään. Mutta en usko pääseväni mihinkään opiskelemaan ja vaikka saisinkin ammatin, niin en ikinä tule saamaan töitä, koska ei oo kokemusta eikä suhteita. Joulu on kuitenkin meillä iloinen vaikka onkin vähän ankea ja köyhä, koska meillä on jotain ihanampaa, kun mikään mitä rahalla voi saada meidän lapsi joka on terve ja onnellinen.
Ei kuulosta mahdottomalta urakalta. Ainakin aikaa sinulla on iän puolesta.
Tuollainen ajatusmalli "en pääse opiskelemaan ikinä" on tuhoisa. Itse en ole siitä kärsinyt, joten en väitä, että pystyisin samaistumaan. Kannattaa alkaa yrittää. Ja ottaa mahdollinen epäonnistuminen kokemuksena. Ja hakea uudelleen. Jos/kun valintoihin vaikuttaa pääsykokeet, soveltuvuusarvioinnit yms. silloin on jotakin tehtävissä mahdollisuuksiensa parantamiseksi. Eli jälleen huomaat, ettei mitään ole poissuljettu ennakkoon.
Mitä tulee tuohon, ettet saisi töitä ilman kokemusta ja suhteita... Kaunistelematta, kokemuksen puute on kieltämättä paha miinus. Mutta suhteita ei tarvita. Niistä kyllä puhutaan paljon ja tokihan niistä on hyötyä. Olen rehellisesti sanoen päässyt jokaiseen tähänastiseen työpaikkaani ilman suhteita. Nimekkäisiin, alojensa johtaviin yhtiöihin - paikallisesta "kultamunasta" globaaliin korporaatioon. Nykyään siinä välissä.
Sanoisin tässä korostuvan opiskeluaikaisten kesätöiden tärkeys. Ne ovat sinun tilaisuutesi paitsi hankkia kokemusta, myös luoda niitä kontakteja ja suhteita. Kesätöihin pääsemistä taas voi edesauttaa ainakin hyvällä opiskelumenestyksellä. Toisessa varsinaisen opiskeluaikani kesätyöpaikassa pyydettiin liittämään hakemuksen yhteyteen ote siihen astisista opinnoista. Rekrytoija, nykyinen "kalatuttu", totesi, ettei hänellä ole opiskelijoita arvioidessa juuri muuta keinoa seuloa potentiaalisia, motivoituneita hakijoita haastatteluun kuin opiskelumenestys (koska harvalla kovin mittavia meriittejä on CV:ssä vielä siinä vaiheessa).
Tekisi mieli linkata tähän lehtijuttu yhdestä naisesta, jonka tunsin aikanaan. Hänellä oli taustalla kesken jääneet amisopinnot, muutama vuosi sekoilua, pääsi verraten pienipalkkaiseen suorittavan tason työhön (siihen aikaan tosin oli suoranainen työvoimapula ko. alueella erään jättiyrityksen kasvun myötä). Kun itse tein lähtöä ko. firmasta, tämä nainen työskenteli esimiestehtävissä. Sittemmin hänen työnantajansa on vaihtunut, mutta positio pysynyt samana. Toki tässä korostui se kuuluisa "oikeassa paikassa oikeaan aikaan" ja se oli oikea sampo monelle muullekin ihmiselle, ml. itseni.
Olin kesätöissä joskus 14 vuotiaana ja sain huonoa palautetta oma aloitteisuudesta, koska en tiennyt siellä mitä mun ois pitänyt tehdä, kun mulle ei sitä kerrottu vaikka kysyin. Mulla menee kesätyötkin penkin alle, niin en mä tule koskaan olemaan hyvä missään.
Juulis kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
Juulis kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
Mitä vittua? Saatteko te töissäkäyvät vielä lahjan töistäkin? No eikai siinä olkaa onnellisia. Meillä ei oo varaa lahjoihin tänä(kään) vuonna.
Olisipa ihana syödä jouluruokia tai ostaa vauvalle sopivia vaatteita, kun vanhat alkaa jo olla pieniä.Elämä on valintoja. Sinä olet päättänyt, ettet käy töissä. Ja ehkä et ole ikinä töitä tehnytkään, kun työntekijöille annettavat lahjat olivat noin suuri yllätys.
Jotain teidänkin perheessä varmaan syödään päivittäin. Jouluruoat eivät ole sen kalliimpia. Laatikot saa halvalla tehtyä itse eikä ne paljon maksa valmiinakaan. Kalkkuna tai kinkkukaan ei paljon maksa. Silliä purkista, joulutorttuja, ehkä piparkakkuja. Aika edullista on.
Meillä töissä joululahjoihin on käytetty vuosi vuodelta vähemmän rahaa. Tänä vuonna saatiin viinipullot. Ihan jees sekin, sopiva lahja useimmille tai voi lahjoittaa eteenpäin, jos ei itselle maistu.
No voi jumalauta! On sulla saatana pokkaa tulla väittämään, että mä olen VALINNUT TYÖTTÖMYYDEN! Tekis mieli tipauttaa sut sieltä sun kuplastas! Voi helvetti, että jotkut ihmiset on tyhmiä.
Oletin, että et ole töissä tällä hetkellä, koska sinulla on pieni vauva. Sekin on valinta. Ja olen sen valinnan itsekin tehnyt, etten lapsen takia ole ollut joka vuosi työpaikalla vastaanottamassa joululahjaa tai osallistunut vaikkapa virkistyspäivään. Mutta en silti ole ruikuttanut ja kiroillut, kuinka hemmetin epäreilua se on, että niille töissä oleville työkavereille on tällaisia bonuksia suotu.
Mulle on kyllä tärkeää hoitaa lastani kotona, mutta ei mulla olis muutenkaan vaihtoehtoa mennä töihin. Mutta aina mieluummin valitsisin kotiäitiyden. Jos mulla ei olis lasta ja olisin normaali työkykyinen, niin tottakai haluaisin töihin. Ei oo kovin raposta kituutella reilusti köyhyysrajan alapuolella.
Me ei asuta kaupungissa eikä meillä oo autoa. Mun vanhemmat kuskaa meitä oikein mielellään, kun saavat nähdä lapsenlastaan, usein kysyvätkin että tarvitaanko kyytiä jonnekin. Tarvimme kyytiä vain apteekkiin ja samalla kauppaan ja sit esim neuvolaan tai miehen sairaalakäynteihin.