Pieni_mutta_pippurinen

Corianderher, kiitos kannustuksesta! Itse ajattelen niin, että jos tulisin raskaaksi nyt opiskeluaikana, niin olisin vuoden lapsen kanssa kotona ja pitäisin taukoa opinnoista. Me ei olla niitä, jotka menee oletettua tietä: pitää olla työpaikat, oma asunto ja naimisissa ennen lasten saamista. Olen silti varma, että lapsellemme tulisi turvallinen ja hyvä lapsuus, ei se ole vanhempien iästä riippuvainen.

Moikka, uusi kuumeilija ilmoittautuu!

Olen 20-vuotias ja poikaystävä pari vuotta vanhempi. Ollaan seurusteltu reilu vuosi. Asutaan yhdessä, poikaystävä on töissä ja minä opiskelen ensimmäistä vuotta amk:ssa. Tästä saa varmasti kauhisteluja, noin nuori ja opinnot kesken, ja sitten pitää vielä vauva saada! Mutta yritän olla välittämättä liikaa muiden mielipiteistä, koska tämä on meidän elämä ja meidän päätökset.

Mun vauvakuume on tällä hetkellä _todella_ paha. Ajattelen vauva-asiaa koko ajan, on käsittämätöntä miten en voi edes tuntia olla miettimättä vauvoja. Ja joka puolella näkyy vaunuja tai odottavia äitejä 😅En kerta kaikkiaan pysty odottamaan valmistumiseen asti, kun tällä hetkellä jo kuukausi tuntuu loputtoman pitkältä.

Poikaystävä on sitten se "ongelma". Hän ei halua vielä lapsia. Vakuuttaa ehdottomasti haluavansa isäksi ja saada lapsia nimenomaan minun kanssani. Ei kuitenkaan koe vielä olevansa valmis isäksi, jos hän saisi päättää, niin odottaisimme useamman vuoden.

Meidän elämä on tasaista, tykkäämme olla paljon kotona, emme biletä tai juo, ja olemme luoneet arkeen tietyt rutiinit. Me tullaan onnellisiksi tavallisista asioista, kuten ulkoilusta ja ruoanlaitosta. Mielestäni poikaystäväni on luotettava ja vastuuntuntoinen, ja hänestä tulisi tosi hyvä isä.

Tuntuu vaikealta olla puhumatta tästä asiasta jatkuvasti, vaikka yritänkin itseäni rajoittaa. Olen myös monet itkut itkenyt tämän takia, kun se oman lapsen kaipuu on niin kova. Poikaystäväni sanoi, ettei häntä ahdista aiheesta puhuminen muuten kuin silloin, kun alan itkemään. Hän ei kuitenkaan tunnu täysin ymmärtävän, miltä minusta tuntuu, ja sanoo vain, että "odotetaan vähän aikaa". Tiedän, meillä ei ole kiire, mutta tämä vauvan kaipuu on niin raastava, etten yksinkertaisesti pysty odottamaan.

Olen haaveillut jättäväni pillerit pois seuraavan paketin jälkeen, eli toukokuussa. Annan poikaystävälleni nyt pari kuukautta aikaa sulatella asiaa, ja otan sen puheeksi sitten keväämmällä. Jos hän on silloin edelleen samoilla linjoilla, niin se on tosi iso pettymys, mutta minun ei auta kuin odottaa. Olen asettanut "takarajaksi" vuoden, ja hän on puhunut siihen malliin, että se olisi ok. Eli ehkä onnistuisin aikaistamaan sitä hieman, kun ei voi edes tietää, miten kauan raskautumiseen menee 🙈Sitäkin olen miettinyt, että jos hän haluaa toukokuun jälkeen ehkäisyä käyttää, niin ottaa kortsun käyttöön. Molemmat sitä vihataan, niin jospa hän sen takia ei sitä käyttäisi 😅

Pahoittelut suhteettoman pitkästä tekstistä, tämä on eräänlaista terapiaa, kun saa purkaa johonkin tuntojaan 😅