Päivi_Ero lapsiperheessä

JJJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä harkinta-aika menossa. Ero kuitenkin vielä mietityttää, meillä 7 ja 3v lapset joille isä on todella tärkeä. Pelottaa, miten he reagoivat eroon ja poismuuttoon. Miten hoitaisin tilanteen mahdollisimman hyvin lasten kannalta? Kuinka paljon ennen muuttoa kannattaa kertoa lapsille? Itseäni ala-arvoistetaan suhteessa pahasti eikä minun haaveilla ja tavoitteilla ole puolisolle merkitystä, lisäksi hän tekee yrittäjänä töitä 12-16h päivässä eli aikaa perheelle ei juurikaan jää. Vastaan yksin lapsista ja kodin hoidosta, käyden itsekin töissä. Työ on miehelle aina etusijalla. Voiko tämä muuttua, kannattaako jäädä odottamaan? Minusta syyni tuntuvat lapsia ajatellen itsekkäiltä, koska lapsia mies kohtelee kuin kukkaa kämmenellä silloin kun sattuu olemaan kotona. Minulla vaan on vaikeuksia jaksaa henkisesti koska en koe olevani arvostettu enkä rakastettu mieheni toimesta. Onko ero itsekkäistä syistä lapsille parempi vai huonompi vaihtoehto kuin se että jäisin tilanteeseen esimerkiksi kunnes lapset ovat vanhempia?

Vastaan sulle vaikka en olekaan asiantuntija:)

Ihan omasta kokemuksesta, meilläkin oli vuosia kun mies teki pitkää päivää ja työ meni aina kaiken edelle. Pari kertaa sanoin jo lähteväni lasten kanssa. Kuitenkin päätettiin aina yrittää. Yhden kerran sitten päätin, että teen ratkaisun, en jaksa aina tuntea surua kun mies joutuu lähtemään yllättäenkin töihin. Koska meillä oli kuitenkin kaikki asiat muuten hyvin, päätän että kestän tuon "liiallisen" työnteon, en valita niistä ja annan miehelle mahdollisuuden töitä tehdä ilman että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa.

Se oli kohdallani hyvä päätös. Tilanne on muuttunut, taloudellisesti, jolloin miehen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä. Lisäksi hän ei enää halua tehdä töitä yhtä paljon. Toisaalta myös minun työtilanteeni on muuttunut, ja vaatii joustoa. Nyt molemmat annamme toiselle tarpeellisen tilan tehdä töitä ja sitten yhteisenä perheaikana koitamme tehdä kivoja juttuja ja nauttia.

Erotako vai ei? Kysymys, jota monet parisuhteessa elävät saatavat pohtia suhteensa aikana. Vuosien myötä muutumme ihmisinä, perhetilenteemme muuttuu ja koemme erilaisia asioita. Eroa pohtiessa olisi hyvä pysähtyä sen äärelle, mitä eroratkaisu tarkoittaisi niin oman elämän, nykyisen kumppanin kuin lasten tilanteessa? Mihin eroratkaisu on oikeastaan ratkaisu ja mihin asioihin ei? Työelämän kuormittavuus, lasten kasvatukseen ja huolenpitoon liittyvä vanhemman vastuu sekä vähäinen parisuhdeaika, tunne siitä etten tule suhteessani kuulluksi ja kohdatuksi, voivat saada miettimään eroa yhtenä tapana ratkaista tilanne tai ainakin saada aikaan muutos nykyiseen tilanteeseen, johon itse on tyytymätön. Eroratkaisu, silloin vielä kun ei itsekään tiedä, onko päätös hyvä vai huono, olisi hyvä tehdä tietoisen pohdinnan lopputuloksena eikä ehkä niinkään vain tunteen varassa. Tässä kohtaa ehkä miettisinkin sitä, onko teidän yhdessä pariskuntana ja lasten vanhempian mahdollisuus käyttää ammattillista apua tai vertaistukea, jonka avulla voisitte tarkastella suhteenne ja perhe-elämänne tilaa. Olisiko hyvä sanoa ääneen toiselle, mitä itse toivoo ja odottaa parisuhteelta? Tukea tähän voi saada esimerkiksi kirkon perheneuvonnasta ( ei edellytä seurakunnna jäsenyyttä), Väestöliiton pariterapiasta (http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/), jossa on mahdollisuus myös nettivastaanottoajoille. Toimiiko paikkakunnallanne Solmuja parisuhteessa parineuvoja (lista heistä löytyy Kataja ry:n sivuilta). Lisäksi on Parempi yhteys tukipuhelin 050 3122325 , josta saa tietoa ja tukea parisuhteen pulmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätätte kysymyksiä välistä?

Pahoittelut asiasta. Olemme pyrkineet vastaamaan tasaisesti sekä ennakkokysymyksiin että keskustelun aikana tulleisiin kysymyksiin. Kaikkiin lähetettyihin kysymyksiin kyllä vastataan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monet eronneista jakavat yhteisen asunnon, jossa lapset asuvat, esim vuoroviikoin tai muutaman päivän pätkissä? Eli kuinka yleistä on vanhempien vuoroasuminen, jossa vanhemmat siirtyvät omien sinkkukotiensa ja lasten oman kodin välillä?

Nostat esiin yhden tavan järjestää asuminen vanhempien erotessa. Tarkkaa tilastotietoa ei tästä asumisratkaisusta ole saatavilla, mutta eroperheiden parissa työskennelleenä voi todeta, että tämänkaltainen ratkaisu on suhteellisen harvinaista.  Tämä asumismuoto sopii hyvin esimerkiksi tilanteisiin, joissa vanhemmat ehkä haluavat vielä antaa aikaa varsinaisen eroratkaisun tekemiselle ja tätä mallia käytetään esimerkisi asumuseron tai eron harkinta-aikana. Tämä asumisjärjestely on käytössä myös silloin kun erosta on kulunut vähän aikaan ja vanhemmat haluavat antaa lapsille mahdollisuuden asua tutussa kodissa antaen lapsille ensin aikaa sopeutua erotilanteeseen. Tämä asumismalli edellyttää vanhemmilta varmastikin joustavuutta ja kykyä sopeutua siihen, että vuoroviikoin asuuu omassa taloudessa ja joka toisen viikon yhteistaloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lapsi on kostonhimoinen molempia vanhempiaan kohtaan?

Kuullostaa haastavalta tilanteelta ja vaikealtakin käsitellä. On ehkä hyvä muistaa , että vanhempien ero voi herättää lapsessa isoilta tuntuvia tunteita, joita lapsi ei tiedä miten ilmaista ja kenelle niistä voi kertoa.  Ilmassa voi olla vihaa kotoa pois muuttanutta vanhempaa kohtaan tai sitä vanhempaa kohtaan, jonka lapsi ehkä kokee syylliseksi eroon. Lapsi voi sisimmässään tuntea ikävää ja kaipuuta poissaolveaa vanhempaa kohtaa ja näiden tunteiden sanoittaminen tai niistä puhuminen voi olla lapselle vaikeaa. Vanhempien erossa lapsi menettää mahdooliisuuden viettää aikaa ja olla yhtäaikaa molempien vanhempien kanssa, lapsella voi olla ikävä aina sitä vanhempaa kohtaan, jonka luona hän ei sillä hetkellä ole. Vanhempien kannattaa muistaa, että lapsen käyttäytyminen on aina viesti jostakin, usein sanomatta jääneistä tunteista  tai asioista. Onko lapsella lähipiirissä luotettavia aikuisia keiden kanssa hän voisi puhua tilanteesta ? Joskus lapsi voi myös kokea, että hän ei voi puhua tunteistaan, toiveistaan kummankaan vanhemman kanssa, jotta hän ei loukkaisi toista vanhempaa. Vanhempina voitte hakea lapsen käyttäytymiseen ja eron käsittelyyn apua esimerkiksi perheneuvolasta tai koulupsykologilta tai koulukuraattorilta. Lisäksi eri puolilla Suomea järjestetään lapsille tarkoitettuja erovertaisryhmiä, joissa lapset kohtaavat muita vanhempien eron kokeneita lapsia ja voivat turvallisen aikuisen kanssa käsitellä ja puhua tunteistaan ja kokemuksestaa eroon liittyen. Nuoret voivat puoletsaa saada apua Suomen Kasperin tunnepelista ja huonepelistä, joista eron käsitellään nuorille sopivalla tavalla ( http://www.suomenkasper.fi/tunnepeli/)

Vierailija kirjoitti:

Missä järjestyksessä pitäisi hoitaa mitäkin? Ensin uusi koti/asunto ja sitten lastenvalvojalle ja sitten Kelalta tuet? Entäs jos asuntoa ei kaupungin jonosta kuulu (rahallisista syistä yksityiseltä vuokraaminen ei onnistu) ja asutaan eronneina saman katon alla, voiko jotain tulevaisuuden järjestelyjä jo hoitaa alta pois?

Käytännön asioiden järjestäminen erotessa vievät energiaa ja aikaa. Jos kyseessä on avioliitto, tulee ensin laittaa avioerohakemus vireille käräjäoikeuteen, jona jälkeen käynnistyy harkinta-aika, jonka  päättyessä haetaan virallinen avioero.  Harkinta-aikana puolisot voivat muuttaa erilleen omiin asuintoihinsa. Avoliitossa eroa eri tarvitse erikseen hakea vaan se toteutuu erilleen muutton yhetydessä. Huomioitavaa on, että jos avoliitto on kestänyt yli 5 vuotta ja parilla on yhteisiä lapsia, niin avopuolisoilla on mahdollisuus vaatia omaisuuden erottelua avoliiton päätyttyä.

KELA etuuksia ratkaistaessa tarvitaan lastenvalvojan vahvistama lasta koskeva huolto- ja tapaamissopimus etuuksia hakiessa. Lisäksi talon kirjoilla ei voi enää näkya ex-puolison nimi eli hänen täytyy olla muuttanut virallisesti asunnosta pois ennen esim. asumistuen hakemista. Lisätietoa kannataa kysyä suoraan lapsen asuinkunnan lastenvalvojalta.

Taloudellista tukea voi hakea KELAsta toimeentulotuesta mm. vuokravakuuteen ja muuttokuluihin (http://www.kela.fi/toimeentulotuki-mihin-menoihin)