orgona
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mulla ei ollu ehtiny vielä esikoisen jälkeen menkat alkaa, olin niitä jo muutaman kuukauden vauvakuumeissani ootellut. Sitten mies lähti pojan kanssa parin päivän reissuun niin että tuli tauko imetykseen. Heidän paluupäivänään mulla särki tutun oloisesti vatsaa ja valkovuotoakin tuli reippaasti ja särky jatkui koko viikonlopun. Ei välttämättä johtunut tärpistä vaan siitä, että oli eka ovulaatio kahteen vuoteen, mut siitä kuitenkin heti tiesin käydä hakemassa testin. Tein sen vajaa pari viikkoa myöhemmin ja plussaa näytti :) alkuraskauden menkkamainen särky alkoi seuraavana päivänä.
1) Kauanko kesti kaiken kaikkiaan? Entä ponnistusvaihe?
Vesien menosta syntymään meni 28 h 40 min, supistukset alkoivat puolisen tuntia vesien menon jälkeen ja synnytys taidettiin laskea käynnistyneeksi sisätilatutkimuksessa joskus iltapäivällä joten papereissa lukee ykkösvaiheen kestoksi 11 h 20 min. Ponnistusvaihe kesti 21 minuuttia.
2) Alatiesynnytys vai sektio?
Alatiesynnytys
3) Tarvittiinko tikkejä? Sattuiko niiden laitto?
Pieni nirhauma tuli välilihaan ja toinen häpyhuuleen, välilihaan laitettiin kaksi tikkiä ja häpyhuulen nirhaumaa ei edes lähdetty tikkaamaan kun arveltiin että tikit olisivat vain tiellä. Tikkien laitto ei sattunut.
4) Repesikö (alatiesynnyttäneille)? Kuinka pahasti? Oliko kuinka kova kipu?
Oho, tähän oikeastaan osittain jo vastasin. En kovin pahasti revennyt eikä myöskään juuri sattunut, muistan kun pää oli syntymässä, kätilö käski olemaan hetken ponnistamatta ja tunsin kiristystä. Tuntui se vähän inhottavalta mutta ei oikeastaan kipeältä.
5) Viillettiinkö välilihaa? Sattuiko se kuinka paljon?
Ei viilletty.
6) Mikä oli synnytyksen kivuliain vaihe?
Varmaankin viimeiset supistukset ennen epiduraalin laittamista. Eivätkä nekään olleet mitään kertakaikkisen järkyttävää kipua, mielestäni hammaskiven poisto sattuu enemmän...Olin vain siinä vaiheessa valvonut jo yli puolitoista vuorokautta (5-10 minuutin välein tulleet supistukset pitivät valveilla edellisyön) ja väsytti niin hirveästi että tuntui etten jaksa enää yhtään supistusta.
7) Käytitkö kivunlievitystä?
Saliin pääsyä odotellessa huonekaverilleni annettiin kipupiikki ja en muista, kysyttiinkö multa että haluanko minäkin vai pyysinkö sitä itse, mutta sain sen kuitenkin. Se vei joksikin aikaa pois lihasten väsymisestä johtuneen säryn supistusten välillä ja helpotti vähän supistuksiakin. Synnytyssalissa sain epiduraalin ja se auttoi, sen voimin nukuin parin tunnin päiväunet ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaiheen lähestyessä minulle laitettiin myös kohdunkaulan puudute. En tuntenut supistuksia kunnolla epiduraalin takia, mutta ei se hirveästi tainnut haitata kun ponnistusvaihe kerran kesti vain parikymmentä minuuttia. En hätääntynyt siitä, etten tuntenut supistuksia, vaan kuulostelin vain milloin tuntuisi hyvältä ponnistaa ja sitten ponnistin.
8) Onko jotain vinkkejä ensisynnyttäjälle, eniten jännittää toi kipu D:
Osastolla ennen synnytyssaliin pääsyä mulla oli huoneessa jumppapallo ja siitä oli hirveän paljon hyötyä! Kannattaa käyttää sitä ja vaikka jyvätyynyä kotona apuna rentoutumisessa ennen sairaalaan lähtöä. Rentoutuminen helpottaa supistuksia ja saa synnytyksen etenemään nopeammin. Ensi kerralla en aio ryykätä heti sairaalaan kun vedet ovat menneet, koska kotona on enemmän tekemistä ja helpompi ottaa rennosti jos avautumisvaihe taas kestää edes puolet siitä mitä viimeksi :) Viime kerralla soitin sairaalaan ohjeita että mitä teen kun meni vedet ja täällä ajelen mökiltä kotiin ja neuvoivat että tulla puolenyön jälkeen näytille niin ei mene ylimääräisestä vuorokaudesta laskua. Voisin sanoa samat sanat kuin Blair, synnytys oli mullekin tosi positiivinen kokemus ja jotenkin ymmärrän nyt niitä hulluja, jotka kerta toisensa jälkeen lähtevät vuorikiipeilemään tai retkeilevät etelänavalle, varmaan samanlainen huikea itsensä voittamisen tunne tuli mullekin synnytyksen jälkeen. Jäin heti koukkuun, haluaisin päästä taas uudestaan synnyttämään :D
Maj Merinasta en tykkää. Yvette Eveliina on jotenkin hienon ja arvokkaan kuuloinen nimi, Fia Olivia kaunis tytönnimi.
Työpaikoilla tehokkuutta tavoitellaan tiukalla numerojohtamisella, siis sillä, että kaiken työn tulee olla mitattavissa ja on pystyttävä osoittamaan, mihin työaika kuluu. Luovuudelle ei ole aikaa eikä tilaa.
"Tulos ravistelee yleistä uskoa --" , tutkimustulos on referoitu edellä lähdeviitteineen ja tässä lauseessa kirjoittaja esittää siitä omat johtopäätökset: vanhat uskomukset kaiken tietotyön luovuudesta eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.
11/11. Testi ei minusta ollut vaikea. Tietysti jotkin kohdat tekstistä piti lukea moneen kertaan, mutta vastausvaihtoehtoja ei tarvinnut arpoa, vaan oikea vastaus tuntui ainoalta sopivalta vastaukselta. Olen 28-vuotias. Se on erikoista, että uutisartikkelin teksti on vaikeaselkoisempaa kuin verojargon. Olisikohan toimittajalla petraamisen paikka?