opp

Kiitos kanssasiskoille omista kokemuksista, ihanaa lukea että en ole yksin enkä varsinkaan tiukkapipo yksinvaltias, joksi kotona nimitellään sääntöjeni luettelemisesta. En nyt ehdi kommentoida kaikkia esille tulleita asioita ketjussa, mutta sen verran sanon omasta tilanteesta, että erilleenmuutosta ollaan jälleen kerran keskusteltu, tosin hyvin lyhyesti kun mies lähti ovet paukkuen. Olen silti hakenut vuokrakämppää usealta taholta ja nyt odottelen vapautuvia.

Omaa aikaa olen ottanut triplasti entiseen verrattuna, on opiskeluja ja töitä, lapsia vaan tulee ikävä jos ei ehdi nähdä tarpeeksi. Ja mieskin on siivonnut keittiön poissaollessani lähes joka kerta!

Ja poiketen eräästä kirjoittajasta, en tunne tällähetkellä minkäänlaista mustasukkaisuutta vaikka mies harrastaisi seksiä jonkun toisen naisen kanssa. Joskus oikein toivon että se löytäisi paremman naisen itselleen. Taloudellisesti tulisin yksin toimeen lasten kanssa, henkinen yksinäisyys voisi olla vaikeampaa. Siksi kai tässä vielä kituutetaan...

Mutta nyt on mentävä taas. Rohkeutta ja pitkää pinnaa kaikille!



T: ap

Sanoin, että haluaisin muuttaa pois, mutta eihän tuo tykännyt. mutta en kai minäkään tykkäisi, jos joku joka pesee pyykkini, hakee kaupasta ruoat ja tekeekin ruoan, siivoaa ja organisoi kaiken sekä kotona että puutarhassa, sanoisi että lähtee. ja taas alkoi riitely ja väittely joka menee joka kerta saman kaavan mukaan, kuinka minä olen sitä mieltä että hän ei tee mitään vaikka väittää tekevänsä koko ajan. just joo. ehkä sitten kun on käsketty kymmenen kertaa, IHAN KUIN LASTA! Ja tuohon voisin myös kommentoida, että en halua että tässä huushollissa tanssitaan vain minun pillini mukaan. Ei ole minun keksintöäni että koti täytyy imuroida kaksi kertaa viikossa ettei hukuta hiekkaan ja ruoanjämiin. Tai että roskapussi viedään ulos kun se on täynnä. Mutta se on totta, että tunnen uhraavani koko elämäni vain sen takia, että miehellä on työpaikka, josta saatavilla rahoilla saadaan maksettua asuntolaina ja sen takia joudutaan asumaan täällä missä asutaan. Minulla on huono työ ja huono työpaikka, itse en tulisi toimeen palkallani yksinhuoltajana lasten kanssa vuokrakämpässä ilman valtion tukia. Mutta silti ottaisin lapset mukaani, en kestäisi sitä että kaikki katsoisivat ja ajattelisivat että tuo on se äiti joka hylkäsi lapsensakin. Tiedän kyllä että koti on lapsille paras paikka ja sehän tämän lähtemisen tekee TODELLA vaikeaksi.

Mietin myös sitä, että kun jotkut teistä sanovat että ei kannata erota, että miksi ei. Mistä syystä sitten erotaan? Pitääkö miehen olla väkivaltainen tai juoppo, eikö kunnollisesta, työssäkäyvästä ja lapsiaan rakastavasta miehestä voi erota? Jos rakkaus vain yksinkertaisesti on kuihtunut eikä toista kohtaan tunne muuta kuin kaveruutta? Entä kun meillä on niinkin erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat kuin aiemmin kerroin? Taas voidaan sanoa että miksi tehdään niinkuin sinä teet, miksi ette tee kompromissia. Miten voi tehdä kompromissin jos mies sanoo että hän haluaa asua tässä, piste. Hän ei lähde etsimään työpaikkaa toiselta paikkakunnalta, vaikka voisi sen minun mielestäni helposti saadakin. Isommalla paikkakunnalla olisi minun helpompi saada koulutustani vastaavaa työtä. Miksi minun pitää antaa periksi ja jäädä tähän?!

koska sähköpostiosoitteeni sisältää nimeni osalta liikaa informaatiota... Sorry!

PALJON enemmän laitteita pienillekin lapsille kuin Linnanmäellä.

Meidän kunnassa oltiin aika nihkeitä etsimään 3v. tytölle puolikkaan puolikasta hoitopaikkaa (13pv., 5h/pv) kun olin kotona 5kk vanhan vauvan kanssa. Ensin tarjottiin ei oota, sitten hoitopaikkaa jostain älyttömän kaukaa ja kun kieltäydyin siitä, päivähoitovastaava katsoi mua pää kallellaan että " niin mutta etkös sinä ole kotona?" . Yrittivät saada mut luopumaan koko hoitopaikkaideasta, mutta en antanut periksi. Loppujen lopuksi saimme paikan läheltä ja mukavasta ryhmästä jossa oli tytön kanssa samanikäisiä tyttöjä. Kunnan puolella testataan että kuinka paljon vanhemmat tietävät oikeuksistaan hoitopaikkaan ja kuinka paljon he sitä haluavat, kehtaatteko ja oletteko valmiita vaikka vähän vääntämään asiasta. Niin ja meidän kohdalla vitkuteltiin niinkin, että ensiksi sanoin että elokuun alusta hoitopaikka, sitten itse siirsin että syyskuun alusta ja sittenkin vielä kysyttiin että haluatko ihan varmasti syyskuun alusta, eikö kävisi 5./8./15./20./22. pvä jne. He eivät pidä mitään kiirettä, koska tietävät että äiti on kuitenkin lapsen kanssa kotona.

Älä jää odottelemaan mitään, soita vaikka kerran viikossa jos on pakko ja mene käymään. Meidän kunnassa on käynyt jopa niin, että äiti on saanut kysellä ja soitella vaikka kuinka monta kertaa ja silti ei mitään tapahdu, mutta kun isä menee käymään paikanpäällä niin päätös on tullut hyvinkin nopeasti. Että näin...