Ongelmavyyhti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Minävaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa, minä tunnustan. Vähättelen miestäni, kun olen vihainen. Ja vihaiseksi minut saa vaikka miehen syyttely, et koskaan tee täällä kotona mitään (juuri hinkannut vessan kaakelit puhtaaksi, käynyt kaappeja läpi ja heittänyt tavaraa pois, pessyt pyykkiä, hoitanut perusjärjestystä. Tehnyt sellaisia asioita, joihin puoliso ei kiinnitä huomiota.
Vihaiseksi mut saa myös se, ettei puoliso huomioi mulle tärkeitä asioita, ei lähde esim hääpäivänä syömään vaikka minä maksan - ja munä tienasn paremmin. Hän ei kuuntele mun juttuani viittä minuuttia, sitä mulle tärkeää juttua.
Niin ja se sinkkumies, häntä on vain suojeltu, jättämisen syy on asia, jolla naiset eivät halua häntä loukata, esim pieni penis, ja syyksi sanotaan sitten vaikka väärän väriset kengät.
Vaatimukset naisille ovat vuosia olleet epäinhimilliset (ulkonäkö, kotityöt, työt, lastenhoito jne), tervetuloa miehet samaan porukkaan.
Minäkin kyllä ajattelen , että jos pakkien syyksi sanotaan vääränlaiset kengät, niin todellinen syy on jotain ikävämpää, jolla ei haluta loukata. Miltä se kuulostaisi, jos niiden kenkien sijaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Ja joskushan ei oikein ole muuta syytä kuin se, ettei tunnu miltään.
Onko nykyisin ainoa mahdollisuus tutustua jonkinlaisten pikadeittien kautta... kahvihetken perusteella päätetään ei sytytä? Itse tutustuin mieheeni yhteisten opiskelukaveriporukan kautta, eikä kyseessä ollut mikään instant ihastuminen, vaan ensin ystävystyttiin ja sitten rakastuttiin... aikajänne ensimmäisestä tapaamisesta rakastumiseen noin vuosi. Yhdessä 31 vuotta.
Kyllä se on yksi ainoista keinoista. Ei miehet noin vaan ala naisille juttelemaan. Pitää muistaa osan opiskelevan täysin miesvaltaista tai naisvaltaista alaa. Sillon mahdollisuus tavata kumppani on pieni. Usein myös vähäinen alkoholinkäyttö vaikuttaa siihen miten paljon tutustuu vastakkaiseen sukupuoleen.
Itse naisena opiskelin miesvaltaista alaa ja tutuistuin opiskeluiden parissa mieheeni. Toisaalta miespuoliset opiskelukaverini löysivät vaimonsa joko DI-, lääkäri-, opettaja-, lastentarhanopettaja- tai sairaanhoitajaopiskelijoiden joukosta. Ei siellä baarissa kukaan pakota juomaan yhtään mitään, tanssimme paljon lähes vesilinjalla.
Ei pakota ei. Se on kuitenkin totta että Suomessa alkoholista pidättäytyminen voi aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Lisäksi nykypäivän opiskelijoista harvalla on varaa juosta baareissa saati aikaa. Ja eiköhän siihen ole se yksi syy miksi miehet baareihin menee. Harva nainen jaksaa loputtomiin baareissa juosta kun miehet kohtelee kuin esinettä. Se on todella epämiellyttävä ympäristö monelle. Ja kun katsoo missä kunnossa miehet on, niin ei voi muuta kuin järkyttyä 😂 suurin osa sammuu, kun bileet loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa, minä tunnustan. Vähättelen miestäni, kun olen vihainen. Ja vihaiseksi minut saa vaikka miehen syyttely, et koskaan tee täällä kotona mitään (juuri hinkannut vessan kaakelit puhtaaksi, käynyt kaappeja läpi ja heittänyt tavaraa pois, pessyt pyykkiä, hoitanut perusjärjestystä. Tehnyt sellaisia asioita, joihin puoliso ei kiinnitä huomiota.
Vihaiseksi mut saa myös se, ettei puoliso huomioi mulle tärkeitä asioita, ei lähde esim hääpäivänä syömään vaikka minä maksan - ja munä tienasn paremmin. Hän ei kuuntele mun juttuani viittä minuuttia, sitä mulle tärkeää juttua.
Niin ja se sinkkumies, häntä on vain suojeltu, jättämisen syy on asia, jolla naiset eivät halua häntä loukata, esim pieni penis, ja syyksi sanotaan sitten vaikka väärän väriset kengät.
Vaatimukset naisille ovat vuosia olleet epäinhimilliset (ulkonäkö, kotityöt, työt, lastenhoito jne), tervetuloa miehet samaan porukkaan.
Minäkin kyllä ajattelen , että jos pakkien syyksi sanotaan vääränlaiset kengät, niin todellinen syy on jotain ikävämpää, jolla ei haluta loukata. Miltä se kuulostaisi, jos niiden kenkien sijaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Ja joskushan ei oikein ole muuta syytä kuin se, ettei tunnu miltään.
Onko nykyisin ainoa mahdollisuus tutustua jonkinlaisten pikadeittien kautta... kahvihetken perusteella päätetään ei sytytä? Itse tutustuin mieheeni yhteisten opiskelukaveriporukan kautta, eikä kyseessä ollut mikään instant ihastuminen, vaan ensin ystävystyttiin ja sitten rakastuttiin... aikajänne ensimmäisestä tapaamisesta rakastumiseen noin vuosi. Yhdessä 31 vuotta.
Kyllä se on yksi ainoista keinoista. Ei miehet noin vaan ala naisille juttelemaan. Pitää muistaa osan opiskelevan täysin miesvaltaista tai naisvaltaista alaa. Sillon mahdollisuus tavata kumppani on pieni. Usein myös vähäinen alkoholinkäyttö vaikuttaa siihen miten paljon tutustuu vastakkaiseen sukupuoleen.
No ei todellakaan vähättele. Kyllä miehetkin naisia vähättelee!
Mulla on ehkä jotain n.5 krt monen vuoden aikana miehen kanssa keskustelu oikeasti sujunut. Ne joiden kanssa synkkaa, on niin harvassa.
Siis eihän sen pitäisi sattua? Siihenhän laitetaan liukkaria...