Olga Unelma

GOldie, juu kyllä. Otin pelkästään kiitollisena tämän kaiken tiedon vastaan. 💚😊 Osasin suhtautua vähän helpommin alkaneeseen vuotoon vaikka kierto olikin jotenkin enemmän toivoja herättelevä kuin aikaisemmat.

Ja kyllä, samaa mieltä (en tiedä onko edes mielepideasia) että täytyy olla kuukautiskiertokin jo häiriintynyt jos pelkkä stressi vaikuttaa.🤔 Niin ymmärtäisin.

Ja palatakseni eiliseen kirjoitteluuni, (oli todella huono ja surumielinen päivä) ei vauvojen näkeminen pelkästään surulliseksi mieltä tee, vaan tietenkin ensin onnelliseksi. Sieltä perästä sitten hiipii se kaipaus. Hetken voin vauvoja tuijotella, kunnes on pakko kääntää katse pois.

Paitsi, omalla siskollani on kaksi vuotias, super Ihana poika, jota kyllä saan halailla ja hellitellä niin paljon kuin jaksan. Eikä mieli ole ollenkaan toivoton tai haikea hänen seurassaan. Ja olen enemmän kuin onnellinen siskoni pojasta. Heille on annettu vuosia sitten ”tuomio” ettei tule ikinä saamaan lapsia. Mutta toisin kävi. Se tieto antaa ainakin itselle voimia uskoa, että on meillä kaikilla toivoa.💕

Anteeksi, jos olen sekava kirjoituksissani... jotenkin vaikea yrittää puristaa kaikkia ajatuksiaan pieneen tilaan. 🤨

Heippu taas kaikille. Samaa mieltä myös, että kaikki tunteet täällä sallittuja. On tää sen verran iso asia, että monenmoiset tunteet pyörii pinnassa itse kullakin. Niin onnelliset toiveet kuin pettymykset ja turhautumisetkin.

Meillä ”vasta” yk5 lähti käyntiin ja oon ajatellut, että ihan luomuna yritetään... mutta juttelin nyt ekan kerran siskon kanssa asiasta ja hän kertoi, että söi itsekin kuurin letroja, ennenkuin raskautui kolmannesta lapsesta. Ja yrittämistä taustalla väh. 6kk. Ehkä mäkin vaan varaan sen ajan sinne gynelle.🤔

Nyt on ollut sellainen fiilis edellisten menkkojen alettua, etten jaksais enää ajatella koko asiaa. En tiedä yritänkö suojella itseäni pettymyksiltä, vai mitä tää nyt on? Vauvojen näkeminen tekee mut jotenkin niiin surulliseksi.. tai toivottomaksi. Saadaanko me omaa nyyttiä syliin ollenkaan? Pääsenkö kirppiksille hypistelemään vauvan vaatteita? Tai ultraan kuulemaan sydämen lyöntejä. Tai saanko koskaan hypistellä sen pikkusen sormia ja vaan tuijotella omaa vauvaa tuntikausia ja tuntea pyyteetöntä rakkautta sitä kauan toivottua ihmisen tainta kohtaan.

Kyyneleet valuu pitkin poskia, kun tätä kirjoitan. 🥺

En oo vielä alkanut tikuttamaan ovista, nyt taitaa olla kp8. En myöskään ajatellut tehdä testiä ennen kun/jos menkat on myöhässä.

Aikaisemmat kierrot on olleet jotenkin helpompia, myös pettymysten suhteen kun menkat on alkanut, mutta tuo edellinen kierto oli jotenkin niin toivoa täynnä oleva, että tipuin melko korkealta, kun vuoto alkoi. Onneks GOldie vähän kerroit mulle faktoja, jotka jarrutteli liika innostusta, niin en ihan niin korkealta pudonnut. Kiitos. 😉

Ja kyllä tää on munkin mielestä ollut hyvä ja positiivinen ryhmä jakaa tunteita ja saada vertaistukea. Tsemppiä kaikille! Tässä tuli nyt vaan pieni osa mun aatoksistani, mutta helpottaa edes vähän purkaa ajatuksiaan. Halauksia kaikille uuteen viikkoon! 💚

Oli että. Lisää plussia! Mahtavaa! Onnea ja tarrasukkia plussanneille!

Pienen epätoivon jälkeen elämä voittaa täälläkin. 😉 Odotan jo innolla, että menkat loppuu ja yk5 pääsee käyntiin. Uudella tarmolla taas eteenpäin. 😅

Ja kyllä, on ovis kipuja. Ihme ”supistuksia” takalistossa ja vatsassa. Ei kovin mukavia.

Ja vielä edelliseen... en todellakaan aio ääneen sanoa, että oon katkera. En halua syyllistää mun miestä tästä. Sama tilanne olis voinut olla, vaikka oltais aloitettu yrittäminen viis vuotta sitten. Meillä ei oo ollut mitään ehkäisyä 13 vuoteen. Muuta kuin keskeytetty yhdyntä.(vai miten se sanotaankaan). Itsekseni vaan näitä pohdin, ja onneksi saan nyt teille vuodattaa. Uskon että kaikella on aikansa.💚

GOldie, kyllä välillä on käynyt mielessä, että onko tässä nyt järkeä enää vauvaa yrittää, kun nuo teinit on jo niin isoja että n. 10 v. enintään, niin muuttavat omilleen. Ja jäätäisiin miehen kanssa kahdestaan. Toisaalta, oon toivonut kolmatta jo useamman vuoden. Siis se vauvan kaipuu on niin järjetön välillä ollut että ihan itken. Ja nyt kun mies vihdoin haluaa myös yrittää, niin tää onkin tämmöistä! Välillä mietin, että antaa sitten olla, tää tuntuu niin epätoivoiselta. Ollaan kuitenkin lähempänä 40v. kun 30v. molemmat. Tavallaan oon myös vähän katkera miehelleni, kun viivytteli tätä niin kauan. On monta vuotta sanonut, että sitten kun sitä ja sitten kun tätä. (lähinnä talouteen liittyvää)! Eilen alkoi taas siis menkat, ja olo on sen mukainen. Yk 5 lähtee käyntiin, vähän ristiriitaisin mielin.🙄😔

Onnea muuten kaikille plussanneille, selaisin sivuja taaksepäin ja niitähän on jo aikamoinen liuta! 😍❤️