Nötkötti

Vierailija kirjoitti:

...Vieraat tulivat ja pinnani katkesi kun minut käytännössä työnnettiin keittiöön pois näkyvistä ja pyydettiin lähtemään etten häiritse arvon vieraita...

Minä olisin sanonut hänelle

-Sopii oikein hyvin, etten jää häiritsemään arvon vieraitasi.

Ja kävellyt sen jälkeen ulos talosta.

Kun noin 25 vuotta sitten, opin kasvattamaan itselleni henkisen selkärangan, niin suurin osa sukulaisistani, piti sitä henkilökohtaisena loukkauksena, kun en ollutkaan enää kaikkien käytettävissä 24/7

Ja tuo "Ei kai se haittaa?" kysymys, ei enää toiminutkaan sukulaisten haluamallaan tavalla.

Nykyisin minua ei kutsuta juuri mihinkään tilaisuuksiin tai juhliin, ilmeisesti sukulaiseni kuvittelevat rankaisevansa minua tuolla tavalla, mutta minua se ei haittaa yhtään.

Se että nainen/mies, tyttö/poika rakastuvat toisiinsa sarjan/elokuvan aikana on näköjään vakio, josta ei saa poiketa missään genreissä, oli sitten aiheena kauhu, komedia, trilleri, parodia, fantasia...

Minä olen nähnyt vain yhden poikkeaman, tuosta ikuisesta kaavasta.

Netflix: Kipa, ihmeiden aika animaatio sarja.

[SPOILER]





































-

Tulevaisuuteen sijoittuvan teinifantasia sarjan alussa on tyttö, joka ihastuu ihan alussa söpöön poikaan, ja jo ensimmäisen kauden loppupuolella paljastuu, että se poika tykkää vain pojista...

Eikä sarjan missään vaiheessa, edes vihjaista katsojille tuota. Minäkin oletin, että taas sitä samaa romanttista hömppää, joita on nähty ihan liikaa.

Tuo olisi täydellinen loppuyllätys romanttisissa komedioissa, kun katsojat odottavat että mies ja nainen saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Mutta lopussa paljastuu, että toinen tai jopa molemmat ovat homoseksuaaleja ja pysyvät vain hyvinä ystävinä.

Minulla suurin osa pieruista on ns. "Juuri kun luulit, ettei ketään ole lähelläkään."

Ja nyt on ihan varmasti turvallista päästää pieru paineita pihalle.

Niin välittömästi pienen tuhnun tai tärykalvoja rikkovan pierun jälkeen, joku teleporttaa kuin tyhjästä viereesi.

Joillakin ihmisillä on selvästi yliluonnollisia kykyjä, kun he pystyvät ilmestymään piereskelevin ihmisten viereen, vaikka sekuntia aiemmin ketään ei ollut lähelläkään noin 5km säteellä.

Minä olen oppinut sen, ettei ikinä voi pieraista yksin, olit sitten missä tahansa.

Minä yli 50 vuotias ( mies) ja ihastuin välittömästi, kun näin ensimmäisen kerran uuden naistyöntekijän samalla työpaikalla ja olin täysin varma, ettei kannata edes yrittää, koska hän oli kyseisen työpaikan kaunein nainen ja en todellakaan näytä miltään komealta Gigololta, vaan ulkonäköni on lähempänä Sormusten herran Örkkiä.

Muutama vuosi myöhemmin, hän kutsui minut kotiinsa, mutta "vain työkaverina" ilman mitään taka-ajatuksia.
Minä keräsin koko päivän rohkeutta, antaakseni hänelle yhden suudelman ja näyttääkseni mitä tunnen häntä kohtaan.
Yllättävää oli se että hän "vastasi" suudelmaani, suutelemalla minua vielä pidempään kuin minä suutelin.

Siitä alkoi seurustelu, jonka arvelin kestävä maksimissaan 6kk tai viimeistään saman vuoden loppuun mennessä, kunhan hän oppii tuntemaan minut paljon paremmin...

Olemme olleet naimisissa jo 8 vuotta enkä ole katunut hetkeäkään, paitsi sitä, ettemme tavanneet paljon aikaisemmin.

Emme juurikaan riitele, koska me puhumme asiat selviksi, kun toisella on jotain huomautettavaa ja sanottavaa.

Kaksi päivää.
Kyseessä oli eräs vanha työpaikka ja minua pyydettiin sairausloman sijaiseksi, koska tiesin mitä pitäisi tehdä ilman opastusta. Eivätkä he saaneet ketään normaalia sijaista riittävän ajoissa.