Niiskurouva

Anir, pikaisella lukemisella ainakin Nippe ja Helene oli tuosta vuotoasiasta kommentoineet ja niiden perusteella kaikki voi olla hyvin sullakin vuodosta huolimatta. Tosin ymmärrän paremmin kuin hyvin nuo tunteet ja pelot ja sen, että kun vähänkin punertavaa näkyy, se tarkoittaa km:a. Peukut on kuitenkin pystyssä, että siellä se on vain normaalia vuotoa ja pikkuisen matka jatkuu. Hali.



Ele, onnea ihan hirmuisesti sinnekin! On niin helppo sanoa toiselle, että tuhrut voi olla ihan vaan viattomia eikä tarkota mitään, mutta kun se osuu omalle kohdalle, sen uskominen onkin sitten toinen juttu. Silti haluan uskoa, että tuommoine pieni tuhruilu ei välttis merkkaa mitään. Limakalvot vaan kuivuu tai jotain ja se aiheuttaa sen. Itseäni oikeastaan naurattaa, että koskaan ennen en ole tuotoksiani yhtä tarkkaan tutkinut. Nyt tiiraan jokaisen pyyhityn paperin :). Niitä kuuluisia tarrasukkia matkaan. Oletko ajatellut käydä ultrassa tarkistamassa tilanteen?



Vilmis, paljon sulla on viikkoja tuossa ultran aikaan? Toivotaan, että tämä raskaus menee hyvin hamaan loppuun saakka ja saat oikeasti sen nyytin syliin. Tuttu tunne tuo päivien laskeminen ja vuotojen miettiminen. Nauti silti, joohan.



ON: Täällä tuhruili noin puoli vuorokautta. Siihen se on jäänyt ja nuo "kramppailutkin" helpottivat. Oireet on lisääntyneet mm. pahoinvoinnin, meganomaalisen väsymyksen ja iltaa kohti turpoavan mahan muodossa. Mitäänhän nuo oireet eivät sulje pois, mutta ehkä ne kuitenkin antaa vähän toivoa. Torstain ultraa odotan kun kuuta nousevaa. Siellä kai se sitten selviää, että onko oireille syy vai ovatko vaan mielikuvituksen aikaansaamia.



Levollista viikonloppua!



Niisku

Anir, kiitos tsempeistä! Mä oon jotenkin ihan liekeissä tuosta sun plussasta ja raskaudesta. On vaan hyvä mieli siitä, että sait lopulta sen mitä niin toivoit ja nyt vaan peukut pystyyn, että loppuraskaus menee hyvin ja saat nyytin kainaloon. Ja tuommosia ne miehet voi olla, ensin ei muka halua, mutta sitten on kuitenkin ihan kybälä mukana.

Hei, onko sulla ollut mitään kipuja tuohon tuhruun liittyen?



Nippe, kiitos tsempeistä sinnekin. Mä niin tunnistan itseni noista sun tuntemuksista. Oikeastaan harmittaa, etten ton esikon raskausajalta juurikaan mitään laittanut muistiin tai ottanu kuvia sen kummemmin, kun koko ajan olin ihan varma, että jotain tapahtuu enkä sitten halua semmosia muistoja.

Niitä lonkka- ja muita kipujakin voi tulla kyläl ihan missä vaiheessa vaan. Ihmiset ja kropat on niin erilaisia. Ja raskaudet. Sulla on sitä paitsi kaksi kannettavaa siellä, jotka elää kasvuspurtin aikaa, joten varmasti siinä on oma kroppa koetuksella. Mutta parin viikon päästä oot jo puolessa välissä ja jospa se aika siitä nopeutuis.



ON: Tänään on jäänyt paperiin semmosta hennon vaaleanpunaista pyyhkiessä. Siteeseen ei mitään, eikä varsinaista kirkasta verta ole havaittu. Silti oen jotenkin aika varma, että tämä on menossa kesken. Alamahaa juilii ja "kramppaa" silleen vienosti ja jos oikein muistan, niin näin se edellinenkin km alkoi. Muutaman päivän tuhrut ja lievät kipuilut ja sit tuli kaikki ulos. Totta kai mieli rakentaa pilvilinnoja siitä, että jospa siellä oliskin ollut kaksi ja toinen saatais pitää etc, mutta eiköhän todellisuus ole kuitenkin toisenlainen.

Oireita mulla on ollut muutenkin hirmu vähän, mutta tänään on nekin muutamat hassut tuntemukset hävinneet. Mikäli vuoto ei muutaman päivän sisällä ala, teen varmaan testin ja katon, että kuinka haaleiksi ne viivat on menneet.



Niisku

Niinhän sitä yrittää ajatella, että tämä on ihan normaalia ja varsinkin, kun ässäiltiin tänään, niin silläkin saattaa olla osuutensa asiassa. Pientä menkkajomotuksen kaltaista tuntemusta myös mulla ollut koko ajan. Alkuraskauden ultra on varattuna ensiviikon torstaille, jolloin menkoista laskettuna viikkoja olis 6+2, mutta kun se ovis on ihan varmasti ollut aikasemmin, niin uskalsin sen tuohon ottaa. Tosin voi hyvin olla, ettei ole mitään syytä enää silloin ultraan mennä, mutta kai tässä vielä vähän toivoa kuitenkin on. Parasta kuitenkin varautua siihen, että keskenhän tää menee.



Munkin on pitänyt kommentoida muillekin, mutta aika omanapaistahan tää nyt taas on. Ihanaa kuitenkin, että monet on jo noin pitkällä ja kaikki on hyvin :).



Niisku

Vessareissu se taas palautti maanpinnalle. Verijuovaista limaa havaittu ja pelko on tietysti aika kova. Mieli yrittää takertua pieniin oljenkorsiin siitä, miten pienet tuhruilut alkuraskaudessa on ihan normaaleita jne. mutta alitajunta taitaa tietää paremmin.



Kiitos, kun sain tulla kanssanne edes hetkeksi.



Niisku 4+6 tai jotain

...liittyä seuraanne? Olen tosin "toisella kierroksella" keskenmenon jälkeen eli km oli 04/10, jonka jälkeen plussasin ja paniikinomaisen raskauden jälkeen saimme maailman ihanimman pojan 08/11. Pikkukakkoselle annettiin lupa tulla heti kun on tullakseen ja viikko sitten plussasin kierrossa, jossa en onnistunut ovulaatiota bongaamaan. Viivat oli jo tosi vahvoja kp 26/28 ja siis viikoilla 3+4 ja CB:n digi antoi "raskaana 3+" kp 30/28 (4+1). Ne hailukat viivat testissä pelottaa, mutta jostain syystä nuo "liian suuret" viikotkin pelottaa. Nuo isot viikot selittynee aikaisella oviksella, mutta silti se mietityttää. Olisin jotenkin luullut, että onnistuneen raskauden jälkeen olo olisi luottavaisempi ja jotenkin varmempi, mutta näköjään ei.



Oireita on ollut jotenkin ihan eri tavalla, kuin tuon pojan raskaudesta. Iltapahoinvointia on jonkin verran, mutta ei semmosta koko päivän kuvotusta. Rinnat on suunnilleen yhtä kipeät kuin joka kierrossa ennen menkkoja. Väsymys on jotain ihan järkyttävää ja vessassa saa juosta. Mutta muuten olo on jokseenkin normaali.



Mieluusti siis ainakin näin alkuun kirjoittelisin täällä teidän kanssa, jos sen suonette, kun ootte ehkä hiukan ymmärtäväisempiä näitä pelkojen ja olojen suhteen.



Laskettu aika olisi menkkojen mukaan 6.11. Jos kaikki menisi hyvin, lapsille tulisi ikäeroa vähän vaille 1v 3kk. Nyt menossa menkoista laskettuna kai 4+5. Ultran varasin jo puolentoista viikon päähän.



Niisku