Nemi83

Tervehdys kaikille! :)

Täällä ollaan mies saatu kuntoon vihdoin ja viimein. Aika monta lääkäri-reissua se vaatikin ja tuntikausien sairaalassa istumista, mutta nyt alkaa ukko olla kunnossa. Antibiootteja syö vielä kuurin loppuun.

Mulla on menossa nyt kp 9 / 26-34 ja mietin, koskahan alkaisin ovista tikuttaa. Näistä kierroista kun ei koskaan tiedä :( Viime kierrossa aloitin tikuttelun kp 11 ja hyvä tuuri kävi kun sattui olemaan 28 päivän kierto - aloitin tikuttelun siis aivan sattumalta juuri oikeana päivänä! Mutta kun tämän kierron pituudesta en voi yhtään tietää. Ehkä aloitan taas kp 11. Mulla kun on semmoinen kutina, että tästä kierrosta saattais tulla pikkasen pidempi (30 vrk tai pari päivää ylikin). Mutta tämä on siis ihan vain mun omaa tuntumaa, tiedä sitten miten oikeasti menee. Hienoa olis kun tuo kierto nyt säännöllistyis, niin ei tarttis aina arpoa koska kandee alkaa ovista tikutteleen. Tai kaiken paras olis, kun raskautuisin nyt tässä kierrossa eikä tarttis hetkeen miettiä koko menkkoja ;)

Tässä nyt lyhyesti kuulumiset. Otan teidän toisten kirjoituksiin kantaa ja kirjoittelen lisää myöhemmin.

Mukavaa päivää itse kullekin! <3

Nemi83 Kp 9 / 26-34, Yk 8

Perjantaita kaikille! :)

Marjana: Multa poistettiin sähkösilmukkahoidolla keskivaikea/vaikea-asteinen syövän esiaste toista vuotta sitten. Eka kontrolli oli puolen vuoden päästä hoidosta, ja nyt ne ovat sitten vuoden välein viiden vuoden ajan. Kaikki papat on olleet nyt hoidon jälkeen puhtaita, mutta kyllähän tuo mietityttää, että voiko tuo asia vaikuttaa hedelmällisyyteen :/ Mulla siis se solumuutos ei ollut ehtinyt kasvaa kovin suureksi, kun huomattiin ajoissa ja saatiin sähkösilmukalla poistettua. Kesäkuussa oli papa jossa kaikki oli ok, ja muutenkin kuulemma kohdunkaula ym alueet näyttivät siistiltä ja terveiltä. Aina kuitenkin on itku päässyt helpotuksesta kun on saanut puhtaat tulokset. Olishan se inhottavaa, kun kesken vauvan yrittämisen ilmeniskin jotain ja joutuis uudestaan käymään tuon rumban läpi. Paljon tsemppiä teille alkion siirtoon, toivottavasti kaikki menee hyvin ja tärppää! :) <3

Miten olet muuten henkisesti jaksanut noin pitkän yritysajan ja lapsettomuuden? Olen aina miettinyt, että jos omalle kohdalle kävis noin, niin mistä sitä saisi ammennettua voimaa ja toivoa. Tunnen suurta empatiaa sellaisia kohtaan, jotka ovat yrittäneet vuosia ja/tai joutuvat lapsettomuushoitoihin. Heille todella soisi sen lapsen tulevan!

Emotar: Onpa kurja juttu kun miehesi reissu sattuu noin pahaan saumaan :/ Toivottavasti maanantai-aamuna ehtisitte touhuilemaan ja se ovis olisi alkuviikosta. Pidän peukut ja varpaat pystyssä! <3

Johanna81: Minäkin olen siinä käsityksessä, että tk-lääkärin kautta pääsee jatkotutkimuksiin. Toivotaan että pääsisit nopeasti selvittelemään asiaa. Joskushan yrityksessä saattaa vaan kestää pidempään, vaikka mitään ei olisi viallakaan. Tunnen ihmisiä, joilla on eka lapsi saanut alkunsa saman tien, ja toisen kanssa onkin sitten mennyt vuosia, vaikka mitään vikaa ei ole miehessä tai naisessa kummassakaan. Mullakin pyörii koko ajan mielessä, että voidaanko saada mieheni kanssa yhteisiä lapsia. Olisi ihan kamala takaisku, jos jotain vikaa ilmenisi.

Kuppilo: Tervetuloa vielä, toivotaan tosiaan että saadaan mahdollisimman paljon plussia toukokuisille!!! :)

Omia kuulumisia lopuksi. Mies on tosi kipeänä ja häntä hoivailen täällä kotona. Ja totesinkin, että jos jotain hyvää pitää tilanteesta etsiä, niin sairastui sentään ihan "oikeaan aikaan" kun mulla on just menkat. Olis varmasti molempia harmittanut, jos olis ollu kipeänä oviksen aikoihin ja meiltä olis jäänyt yritys tältä kuulta väliin. En oo koskaan ennen nähny miestä noin kipeänä, ja voikin olla että joudutaan tänään käymään uudestaan sairaalassa, kun hänellä ei lähde vointi parempaan suuntaan lääkityksistä huolimatta :( Huolissani olen tuosta rakkaasta :(

Nyt pitää mennä, mutta tulen varmasti illemmalla taas kurkkimaan tänne :)

Nemi83 Kp 4 / 26-34, Yk 8

Moikka taasen! Onpa tänne tullut paljon kirjoituksia, ihana lueskella näitä! :)

Ja lämpimästi tervetuloa kaikille uusille! :)

Emotar: Ihana juttu että miehesi lupasi jatkaa "projektia" vielä. En voi edes kuvitella miten reagoisin jos mies yhtäkkiä ilmoittaisikin ettei halua jatkaa vauvan yrittämistä enää. Voin kertoa, että maailmani sortuisi, koska vauva on ainoa asia joka on koko ajan mielessäni enkä mitään muuta niin kovasti haluakaan, kuin lapsia ja perheen tämän miehen kanssa. Tiedän etten pystyisi jättämään miestäni, koska koen hänen olevan Elämäni Rakkaus ja haluan perheen nimenomaan hänen kanssaan. Mutta vauva-haaveista luopuminenkin olisi aivan liian kova pala tässä vaiheessa! Onneksi mitään tällaiseen viittaavaa ei kuitenkaan ole tullut esiin, vaan mies tuntuu innostuvan koko ajan vain enemmän ja enemmän. Olen todella onnellinen puolestasi, että sait lisää aikaa <3

Jännä muuten miten sitä täällä eläytyykin toisten tilanteisiin niin vahvasti. Kaipa tämä asia on vain niin lähellä itseä ja omaa sydäntä, että kykenee helposti samaistumaan toisten iloihin ja suruihin tähän vauva-aiheeseen liittyen.

Joku täällä kyseli, miten kertoisin raskaudesta ja missä vaiheessa, jos tärppi kävisi. Olen kyllä miettinyt sitä jonkun verran, ja tullut siihen tulokseen että heti alussa en ehkä kertoisi kuin parhaalle ystävälle ja tottakai miehelle. Mutta mitään ns tarkkaa suunnitelmaa ei ole, menisin ihan fiiliksen mukaan. Kertoisin lähimmille ihmisille siinä vaiheessa ja sillä tavalla, kuin hyvältä ja luontevalta tuntuisi. Voi olla että ekassa ultrassa haluaisin käydä tsekkaamassa että kaikki on kunnossa ennenkuin alkaisin raskaudesta ihmisiä tiedottaa, mutta en siitäkään ole ihan varma. Fiiliksen mukaan siis ja sillä aikataululla kun luonnollisimmalta tuntuu. Ja tästä vauvakuumeestahan ei siis tiedä kukaan, ei edes paras ystäväni jolle yleensä kerron aina kaiken. Jotenkin tuntuu helpommalta olla kertomatta kellekään. Vain minä ja mies tiedetään :) 

Kävin tänään hakemassa Gelee royalit luontaistuotekaupasta. Laitan toivon korkealle tähän tuotteeseen, olen kuullut niin paljon hyvää siitä. Lisäksi juon greippimehua (vaikka meinaakin yrjöpyrjöt lentää, kun se on niin sairaan pahaa! Pakko aina heittää suu täyteen purkkaa lasillisen jälkeen...) ja syön raskausajalle tarkoitettuja rauta-monivitamiinitabletteja. Ja noita samoja olen syönyt jo vuosia, siis jo paljon ennen tätä vauvan yrittämistäkin. Ihan vain siksi, että ne soveltuvat herkkävatsaisille - massuni ei tahdo kestää mitään muita rautatabletteja :/ Rautaa joudun syömään ympärivuotisesti, muuten pukkaa heti anemiaa.

Mulla on nyt ihan oudot menkat. Normaalisti olen kireä kuin viulunkieli ennen menkkoja ja menkkojen aikaan. Itkeskelen todella herkästi, loukkaannun ja otan nokkiini pienestä, olen melodramaattinen ja kiukustun helposti. Nyt ei ole mitään näistä oireista! Mutta menkat on tosi runsaat ja kivut aivan hirveät. Eilen kun pötköttelin sängyssä päivällä, niin about tunnin ajan oli maha niin kipeä että oksat pois. Kohtu supisteli ja sattui niin vietävästi. Edelleen tuntuu kuin olisi kova paine alavatsalla ja kipu säteilee tuonne vasempaan reiteen. Normaalisti selviän menkoista yhden päivän pienellä kipuilulla, ja nyt näitä tavallista kovempia kipuja on kestänyt jo tämän koko kolme päivää ja 800mg:set buranatkaan eivät juuri auta. Ihan outo juttu. Ja missä ne kiukkuilut, pinnan kiristykset ja itkeskelyt on???

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille täällä :) <3

Nemi83 Kp 3 / 26-34, Yk 8

Heippa kaikille!

Siirryin tuolta huhtikuisista nyt tänne, kun menkat alkoivat tänään :/ JOS nyt tällä kierrolla tärppäisi, niin laskettu aika olisi siinä 20.5. paikkeilla (nettilaskurin mukaan). Kierto mulla on ollut nyt koko tämän vuoden ajan aika epäsäännöllinen, mutta tämä viimeisin kierto oli 28 päivää ja ovistesti näytti plussaa kp 14. Sitä edellinen kierto oli 26 päivää ja siitä edellinen taisi olla 34 päivää. Joten tuon epäsäännöllisyyden takia päätin nyt tässä viimeisimmässä kierrossa ottaa ovistestit kokeiluun ja aion käyttää niitä jatkossakin. Vauvaa toivotaan kovasti, enkä ole yhtään hyvilläni menkkojen alkamisesta, mutta pettymys ei ollut ihan niin kova kun olin osannut odottaa tätä. Rintani olivat oviksesta lähtien todella kipeät ja turvoksissa, ja nyt viimeisten parin päivän aikana ne "lyssähtivät" ja kipu hellitti. Siitä tiesin satavarmasti että menkat ovat tulossa. Osasin siis vähän psyykata itseäni ja varautua.

Välillä tuntuu ettei pysy nahoissaan tämän valtavan suuren vauvakuumeen takia. Olen nyt edellisestä kierrosta lähtien juonut greippimehua, ja nyt olisi tarkoitus myös tilata Gelee royaleita.

En ehtinyt lukea täältä kuin vasta muutaman kirjoituksen, joten lopettelenpa nyt tältä erää tämän sepustuksen tähän ja rupean selailemaan mitä kaikkea tänne onkaan jo kirjoiteltu teidän muiden toimesta :)

Tsemiä ja plussa-onnea jokaiselle!!! <3

Kp 1 / 26-34, Yk 8

Outo-olio: Oi, olen pahoillani :( Ikävää, kun ensin sait toivoa ja sitten kävikin noin. Toivottavasti saat ajan polille nopeasti, jotta saisit asioihin selvyyttä.

Jalokivi: Paljon onnea plussasta!!! :)

Mä putosin :(

Kuten rintojeni "käyttäytymisestä" viime päivien aikana päättelinkin, niin menkat alkoivat tänään. Kyllähän se ottaa päähän, mutta ei niin pahasti kun olin osannut varautua asiaan. Siirrynpä tuonne toukokuisiin siis.

Kp 1 yk 8