Nanna Ida

Täällä podetaan kunnon vatsaflunssaa ja niipä tässä jäänyt kiertopäivien laskutkin tyystin väliin. Aamulla meinasi jo päästä ironissävytteinen nauru, kun Ovia muistutti että kierron alkuvaiheessa on tärkeää pysyä "well-hydrated" ja huolehtia nestatasapainosta. Jotenkin nyt 39-asteen kuumeessa ja yökkäillessä ei ole hirvittävän vakuuttunut olo tuosta well-hydrated puolesta ;)

Jos jotain positiivista tilanteesta etsii, niin onneksi tauti ei iskenyt ensi viikolla - olisi jäänyt tärppipäivät väliin tässä olotilassa. 

Ajoitus:

Huomasin, että täällä oli keskusteltu paljon tuosta ajoituksesta hankkia lapsi. Mitä enemmän tulee ikää ja elämänkokemusta, sitä vakuuttuneempi olen siitä, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin täydellinen ajoitus. Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että koko maailman pitää olla valmis ennen kuin on lasten aika. No nyt on hankittu kaksi tutkintoa ja vakituinen omaa koulutusta vastaava työ sekä koti, jossa on tilaa useammallekin hengelle - siltikään tämä maailman ei ole yhtään sen valmiimpi kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Edelleenkin ilmassa on epävarmuustekijöitä ja ainahan sitä uralla voisi pyrkiä pidemmälle jo nyt, mutta tämä on sitä elämään kuuluvaa epävarmuutta ja täytyy vain oppia siihen, että sitä ihan täydellistä ajoitusta ei ole.  Mitä pidempään yritystä on jatkunut, sitä merkityksettömmiltä tuntuvat urakehitys tai vaikkapa taloudellinen tilanne - nämä asiat järjestyvät. Muutenkin tuntuu niin hullulta ajatella sitä, että lapsi vie työelämästä 1-2 vuotta ja edes vakavissaan pohtia sen vaikutusta tulevaan työkehitykseen, kun töitä pitäisi vielä jaksaa paiskia 30-40-vuotta... eiköhän niitä töitäkin ennätä vielä tekemään. 

Nanna Ida (30v) kp 9/28-32 yk5

Onpa täällä ollut taas todella hyvä keskustelua, olette pukeneet sanoiksi sen mitä itsekin olen ajatellut.

Pahoittelut Huolestunut ensiyrittäjä, olisi saanut kaveri pysyä sun matkassa :( 

Kiitos CECILJA, hyvä muistutus siitä, että pitäisi muistaa elää elämää nyt ihan täysillä ja hellittää hieman.

Koostan nyt hieman omia sekavia ajatuksia tästä yrityksestä, kun mieli on ollut viime viikkoina melkoisen maassa. Se alun hillitön ilo ja riemu, jota seurasi siitä kun vihdoin päätimme yrittää lasta, on hiipumaan päin ja tilalle meinaa tulla huoli. Taisimme mieheni kanssa naiivisti ajatella, että lapsenhankinta menisi kuin elokuvissa suunnitelman mukaan. Elämässä on ollut monenlaisia vastoinkäymisiä ja niiden jälkeen halusimme elää muutaman vuoden normaalia nuorenparin elämää - nauttia elämästä. Aina olemme tienneet, että lapsia haluaisimme ja nyt on tullut oikea aika. Oikea aikana ainakin meidän mielestä - voi olla, että kohtalolla on muuta mielessään. Tiesin, että tässä voi mennä aikaa, mutta siitä huolimatta huolehdin alkuun, ettei lapsi nyt varmasti tulisi ”liian aikaisin”. Että olisimme ennättäneet muuttaa uuteen kotiin ja että, olisi ollut riittävän pitkään työssäni… ja että olisimme käyneet häämatkalla. Kaikki tämä aivan turhaan. Nyt viimeistään olen huomannut, kuinka merkityksettömiä asioita nuo kaikki on tämän projektin rinnalla. Ajatukset pyörivät lapsessa ja  on todella vaikea pistää päältä tätä moodia. Se nuoren parin elämä on ollut ihanaa ja tulen varmasti kaipaamaan sitä, mutta tällä hetkellä en osaa ottaa siitä iloa irti. Odotan vaan niin kovasti sitä aikaa, että meitä on kolme.

Niin kuin Legolatar sanoi, en uskonut tämän raskautumisen menevän ihan näin vievän näin paljon aikaa. Tässä paljon on suhteellinen käsite, meillä kun yritystä on takana vasta neljä kuukautta. Aika on sinänsä samantekevää, mutta mielikuvitus tekee temppujaan ja jokainen kuukausi yritystä lisää, pistää miettimään, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa? Jokaiseen kuukauteen tiivistyy yhdistelmä toiveekkuutta ja epävarmuutta, jonka takia ainakin tästä rouvasta on tullut varsinainen tuuliviiri. Tiedän, että jokaiseen yrityskuukauteen lähdetään puhtaalta pöydältä - edellinen kuukausi ei taida suoraan vaikuttaa seuraavan kuukauden mahdollisuuksiin.

Toisaalta kaikki tämä epävarmuus valmistaa myös tulevaan ja vanhemmuuteen. Lapsen myötä se huolen ja epävarmuuden määrä taitaa vaan kasvaa. Ehkäpä tässä opetetaan tulevaa äitiä, että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja uusi tulokas pistää kaikki suunnitelmat uusiksi.

Nanna Ida (30v) kp 4/28-32 yk5

LEGOLATAR: Mä olen myös pohtinut tässä kierrossa ahkerasti sitä, miten stressi ja elämän kiireisyys vaikuttaa koko lapsen saamiseen. Työpäivät ovat todellakin karranneet pahasti käsistä ja juur ovulaation jälkeisellä viikolla, oli pahin stressipiikki töissä - heräilin yöllä työasioihin ja aamulla ensimmäisenä mielessä oli työt... niin ja töistä kotiuduin yleensä vasta iltaseitsemältä. Eipä ihme, että kroppa ei ota vastaan kasvamaan pientä alkiota, jos hedelmöittyminen olisi edes tapahtunut. Mä olen yrittänyt laskea aina välillä kymmeneen ja hengitellä syvään - pitää stressin loitolla, aloittaa aamun venyttelemällä- silti koko kroppa tuntui olevan ihan lukossa. Tästä kierrosta eteenpäin - pistän kalenteriin pari kertaa viikossa joogaa ja liikuntaa, ne auttavat ainakin itsellä stressiin ja auttaa kroppaa selviämään stressipiikeistä. Vaikka pää kestäisi stressin, kroppa ei välttämättä tee sitä ja niinpä se hedelmöittyminen jää välistä. Mun teesini tähän kiertoon lisää liikuntaa ja oman hyvinvoinnin priorisointia. 

ON: Täällä tädin vierailu taisi jäädä lyhyeen. Vähän samaan tapaan kuin pari kuukautta sitten kuukautiset loppui päivän parin jälkeen kuin seinään... muutenkin olivat taas hieman erikoiset, kivuista selvisin yhdellä buranalla - tavallisesti niitä tarvitaan heti alkuun (400 mg) 2-4 ja Panadoleista ei ole ollut mihinkään. Nyt nämä kivut puuttuivat täysin ja muutoinkin kuukautiset oli melkoisen niukat. Tämä seinään loppuminen on myös hiukan outoa. Ehkäpä nämä on taas stressin sivuvaikutuksia. 

Lueskelin oheista linkkiä kierrosta - sivullahan yritetään kovasti myydä vitamiineja, mutta sivu summaa ihan kivasti kierron eri vaiheet ja mahdolliset ongelmat eri vaiheissa. http://natural-fertility-info.com/natural-menstrual-health.html

Mut voi tiputtaa sinne jonon hännille taas vuoroani odottamaan. Täti tuli kylään tänään ja viides yritysrundi alkaa. Tällä kertaa otin tämän iisisti ja seuraavalla kerralla sitten - ehkäpä sitä pääsee laitokselle heinäkuun helteellä pinnistelemään ;) 

Tuntuu, että kierto on säännöllistynyt sen jälkeen kun aloitin Omaga3-napsimisen elokuussa, myöskin pahimmat krampit ovat helpottaneet vitamiinien myötä. Joten ehkäpä ne sittenkin vaikuttaa. 

TYÖ ja RASKAUSYRITYS:

Tässä kierrossa rauhoitan hieman työtahtia ja pitkästä aikaa yritän liikkua sekä pitää muutenkin huolta itsestäni. Ei se ole ihme, että kaveri ei tartu matkaan, kun oma hyvinvointi on jäänyt töiden ohessa jalkoihin. Varsinaisesti en ole töissä kieltäytynyt yhtään mistään raskautumisyrityksen takia, koska en voi koskaan tietää miten kauan tässä menee. Toisaalta työtahti on melkoinen työpäivät ovat 10-14 tuntisia ja voitte kuvitella, mitä se tekee pidemmän päälle. Toki omia fiiliksiä laskee se, että nykyinen työ tuntuu laskevan mun mahdollisuuksia raskautua. Toisaalta voihan se vauva tarttua matkaan juuri silloin kun vähiten odottaa. 

JokoNyt: Onnea kovasti, ihan mahtava juttu! Mites tämä nyt meni päättikö se sun plussa syyskuun vai aloittiko se lokakuun? Sydänlämpöiset onnittelut joka tapauksessa! 

CARITA87: Täällä mennään piinapäivien kanssa samaan tahtiin ja tilanteesi kuulostaa kovin tutulta. Ei menkkaoireita, mutta ei toisaalta oireita raskauteen liittyvää. Pidetään peukkuja kummallekin ja toivotaan, että lokakuun ensimmäisistä plussista liikenisi yhdet meillekin. 

ON: Olo on ollut poikkeuksellisen energinen ja reipas verrattuna siihen, mitä yleensä ennen menkkoja. Vatsassa on välillä tuntunut pientä kipuilua etenkin tuo oikeapuoli on vihlonut, mutta ei mitään verrattuna siihen mitä viikonloppuna oli. Vuoto on myös selkeästi vähentynyt sitten viikonlopun ja nyt siis vain odotellaan. Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että niin ne kuukautiset on sieltä tulossa - arvioitu saapumisaika mokomille on perjantaina.