nani76

Ekaa odotin ja äippäpolilla oli tarkastuksessa rv40+0, jos vaikka oltas käynnistetty, ku oli YO-kirjotukset edessä seuraavana maanantaina (terkka yritti pyytää käynnistystä).. Ultralla koko arvio 4800g...Lääkäri tuumas että isokokonen on tulossa, joten tutkitaan mahtuuko tulemaan eli teki todella tarkan tutkimuksen käsin...Lopulta päätti että ei käynnistetä, mahtuu tulemaan isompiki (olen ilmeisesti leveä perseinen :) ) Mutta kyllä nousi tukka itellä pystyyn..olin silloin 18v ja olen vain 160cm pitkä joten aika lyhkänen...eli itteä kyllä pelotti että mitenkähän tuo mahtuu tulemaan...



Poika syntyi rv 40+4 ja painoi tasan 4kg eli onneksi arvio meni ihan pieleen noin päin!! Ja hänhän syntyi sitten maanantai-aamuna ja kirjoitukset siirty sitten seuraavaan kertaan :)



Nani76 ja Vilperi 16+4

Kivaa taas uusia ilmoittautunut mukaan, tervetuloa vaan!!



Wintergirl: Mielelläni liityn tekstiisi " normaalista" raskaudesta, kiitos mulle kans sellanen :) Sulla on takana jo kolme taistelua ja mulla " vain" yksi, mutta hassusti ku se tauti tuli vasta toisessa raskaudessa...

Mulla on juuri päinvastoin. Ressaaminen paineista loppui ku hankin ton mittarin. Olen mitannut sillä noin kerran pari viikossa. Stressaaminenhan alkoi ku tää päänsärky ilmoitti taas olemassa olostaan. Olinkin saanut nauttia elämästä ilman päänsärkyjä jo kuukausia...Tsempataan vaan toisiamme jos vaikka sen voimilla tauti pysyis poissa!! :)



Västis: oletko nyt päättänyt sittenkin olla menemättä rakenne-/ 4d-ultraan?



Savon taivas: Olen samaa mieltä kanssasi tuosta ultra-asiasta ku vielä asun sellasella paikkakunnalla jossa saa vain yhden ultran...muistaakseni se oli kaksi vuotta se siirtymäaika



Sukupuoli-tieto on ollut meillä kans aina sellanen että ei varmana haluta tietää..nyt ei millään malttais odottaa tuonne 4d-ultraan että sais sen tietää :)



Voi että ihanaa ku ekat menee jo rakenneultraan!! Haluu tietää kaiken!!



Mulla kans supistelee, mutta vain sellasia harmittomia, mutta kuitenkin tunnen ne ihan selvästi. Edellisessä kipeät alkoi tuossa puoli välin tienoilla..



(. ) Ollaan me kyllä niin oikein nimetty tuo meidän tulokas...sydänäänien kuuntelusta ei oikein tahdo tulla mitään ku toinen takoo rumpuja tms. tuolla masussa. Vielä ku on sitä tilaa niin aina karkaa alta niin että kohina vaan käy. Ei voi olla nauramatta tai hymyilemättä ku kuulokkeet korvilla kuuntelet toisen hirveätä takomista :)

Eihän meidän pikkuset vielä kuule, jos sille puhutaan?? Jostain syystä kyllä musta tuntuu että kuulee jo, ku yksinään joskus sydänääniä kuuntelet ja siellä sattuu olemaan ihan hiljaista, niin sitte mies innostuu juttelemaan masuasukille niin hirvee hulina alkaa, siis ihan ku vauva reagois isän ääneen?? Voisko se kuulla jo??



Onko kellään muulla työnteon innottomuutta?? Mulla ois sellanen olo koko ajan että haluais vain tehä noita kotihommia..(siis mähän teen töitä kotona/kotikonttorilla) ns oikeat työt ei maistu ollenkaan, oikein ärsyttää ku ei saa mitään aikaseksi... :(



No kuiteski työniloa ja loppuviikkohan jo häämöttää :)



Nani76 ja Vilperi 16+4

Todella paljon toivon pikaista toipumista sinulle, ja ihania hetkiä pikkuisen kanssa, ne ovat unohtumattomia!



Ihmettelen ku kerroit että yrittivät alatiesynnytystä...Toinenhan on vielä ja olikin todella pieni ja itse kyllä todella huonossa kunnossa....



Meillehän syntyi 32+0 poika sektiolla. Edellisenä päivänä alkoi supistukset, joita yritettiin lopettaa tipalla ja kahdella nitrolaastarilla. Seurauksena tajuton päänsärky (jota ei siis muka ollu ennestään) ja vihdoin ja viimein supistusten lakkaaminen aamuyöstä (elämäni kamalin yö ehdottomasti). Seuraavana päivänä siis huomattiin että pikkunen ei ollut tykänny näistä hommista vaan hänen liikkeet ja sydänäänet heikkenivät nopeasti ja lopulta päädyttiin hätäsektioon. Meillä siis tehtiin päinvastoin. Mun tila ei ollut niin hyvä että olisin voinut synnyttää alateitse. Lapsen keuhkoja eivät olleet alkaneet kypsyttämään kortisonilla vaikka olin osastolla ollut jo viikon eka piikin sain sillon ku supistukset alkoivat..



Maamikselle kans paljon hyviä vointeja ja toivotaan että kaikki menisi hyvin...



Itse olen saanut laskettua tuota verenpainetta ja kotimittarilla seuraan päivittäin. Päänsärky on jatkuvaa, joskus pahempaa ja joskus pääsen vähän vähemmällä, mutta mukana on koko ajan...kevätaurinko, vaikka kuinka ihana onkin, pahentaa sitä rutkasti, meillä onkin verhot kiinni koko päivän....(vampyyreja)

Rakenneultraan täytyy tilata aikaa, ku meillä ei sitä kunta järjestä, joutuu menemään yksityiselle...



Kaikille tasapuolisesti hyviä vointeja!!



Nani76 ja Vilperi 16+2

Toivottavasti ootta ruvennu tervehtymään!! Meillä nyt parempi viikko takana, eli ei pientä nuhaa kummempaan (sormet ristissä) ja mun tätä jatkuvaa päänsärkyä..



Terveisiä neuvolasta! Oltiinki ihan kolmestaan neuvolassa; mies, minä ja meidän ekaluokkalainen...

Kaikki oli ok, oli aika nopea reissu ku oli tullut hätäkäyntejä odottamaan.. Painoa tulee järkyttävällä tahilla..viime maanataina oli tullu 0,5kg ed neuvolakerrasta, mutta nyt viikon sisään tuli 1,2kg. Kerkesin jo viime viikolla hurrata että tällä kertaa paino ei nouse ku 200g/ viikko, mutta nyt se siis nousi 425g/viikko, masentaa todella...



Hb:a ei ottanu ollenkaan ku viimes oli 132, pissa ok, verenpaine 127/79 eli vähän koholla, mutta kotimittarilla seuraan ja paremmat arvot saan; eilen oli vaan 118/70. Verikokeen tulokset oli tullut; negoja, kohdun korkeus on aika lailla navan kohdilla (th sanoi että nousee nopeaan ku kolmas raskaus jo) Masu pömpöttää aika kivasti ja tosi napakasti tuossa navan kohdilla varsinki ku makaa selällään..



Oli tuolle juniorille melkoinen elämys ku th häntä varten kattoi sillä vanhalla uä:llä, siellä pikkusisar vilkutteli käsillään isoveljelle, oli poika niin otettu että äitiä meinas ruveta itkettämään..



Me siis vihdoinkin kerrottiin viime torstaina tuleville isoveljille :) Matkattiin autossa sukuloimaan ja sanoin miehelle autossa että varmaan nyt täytyy kertoa, ettei joku sukulaisista huomaa ja möläytä jotakin..Alkuihmetyksestä toettuaan pojat olivat innoissaan!! Sanovat monesti että on tosi mukavaa ku meille tulee vauva! No sukulaiset oli taas sokeita eivätkä huomannu mitään, yritin kyllä vähän masua peitellä..Meinas vaan tällä pienemmällä olla vaikeuksia salaisuuden pitämisessä :)



Ihanaa ku noin monet tuntee liikkeitä!! Itelläki jo ihan vähän tuntuu :)



Sofia27: mulla kans kuuluu melkein aina sydänäänet tosi alhaalta, toinen vielä on aika vilkas (mistä nimiki) ettei niitä kauaa aikaa kerrallaan kuule vaan se lähtee karkuun



Västis: Ollaan menossa ultraan 20+ viikoilla. En ole vain päättänyt mihin mennään eli Hemoon vaiko tuonne Hesaan..mutta haluan kuitenkin käydä rakenneultrassa vaikkaki yksityisesti nyt ku Lahti ei siä meille suo...ja ku kaikki muut pääsee... :)



Olen samaa mieltä Lionin kans siitä että sairastetaan kotona! Päiväkodissa törmäs aina näihin jotka toi puolikuntoisia lapsia hoitoon, kyllä sillon otti niin päähän itteäni... :/ ku tää meidän kuopus-keskonen ei omaa vieläkään kovin hääppöstä suojaa pöpöjä vastaan niin sai aina järkiään kaikki taudit...tosi kivaa



Sori taas tätä tekstin määrää, oltiin niin kauan nettipimennossa että tekstiä irtoaa vähän turhan helposti :)



Keväistä viikkoa kaikille ja Pikaisia paranemisia sairastaville..itse odottelen kuumeisesti h&m:n postipakettia saapuvaksi :)



Nani76 ja Vilperi 16+2

Kerron ensin omasta kokemuksestani, kuinka huoli esikoisesta itselläni oli aikoinaan..



Tilanne tapahtui -99, eli jo muuan vuosi aikaa. Me asutaan paikkakunnalla missä kummankaan vanhemmat tai mitkää sukulaiset eivät asu alle 400km säteellä. Odotin perheeseemme toista lasta, viikot 30+, raskausmyrkytys iski todella päälle ja jouduin osastolle pakkolepoon. Esikoisella ei hoitopaikkaa enää, mies ei voinut jäädä kotiin (kesälomalta oli juuri palannut töihin eikä saanut vapaata) isovanhemmista ei kukaan voinut tulla (muka) työkiireittensä takia esikoistamme hoitamaan...erona teihin on että esikoisemme oli jo 4v silloin...

Oli todella vaikea tilanne, minä itkin vaan osastolla ku huoli oli kova, yritin päästä kotiin selityksellä että paremmin saan kotona levättyä ku yks iso huoli ois vähemmän, mutta turhaan...Lopulta päädyimme kysymään naapurilta apua, joka onneksemme suostui ottamaan oman neljän lapsen lisäksi esikoisemme päiviksi hoitoon. Heille olenkin ollut siitä todella kiitollinen!

Kunnalta ei saanut apua ja esikoinen ei saanut enää palata hoitoonkaan ku hoitopaikka oli irtisanottu juuri pari viikkoa ennen.



Raskausmyrkytykseni vain paheni ja hätäsektio tehtiin rv32. Itse olin osastolla vielä yli viikon sektion jälkeen ja eivät meinanneet päästää kotiin vielä silloinkaan. Suostuivat sitten lopulta kun lupasin tulla joka päivä tarkastukseen ku keskolassa vauvaa kävin kattomassa. Mutta mulla oli todella kiire kotiin esikoisen luo ja huoli hänestä ei todellakaan laskenut verenpainettani. Kotiin päästyäni kävin viikon kontrollissa osastolla ja paranin huomattavasti nopeammin ku osastolla ollessani. Vauva oli kuukauden keskolassa ja esikoisen kanssa kuljimme joka päivä 2 krt päivässä pikkuveljeä hoitamassa.



Näin meillä, joten ymmärrän huolesi täydellisesti. Toivon että tilanteenne poikkeasi meistä sen verran, että saisit apua isovanhemmilta tai sisariltasi. Koska silloin ainakin olisi joku tuttu esikoistasi hoitamassa ja sinulla yksi huoli enemmän hartioilta pois ja saisit kasvettua pikkuista maha-asukkia vielä pitkään.



Itse odotan meille kolmatta syntyväksi elokuussa. Sama huoli kalvaa edelleen " mitä jos taas..." mutta luotan siihen että nämä jo pärjäävät kahden päivisin jos osastolle joskus joudun..Mutta luultavammin en enää sitä " virhettä" tee että kysyn isovanhemmilta apua, he eivät ole sitä ansainneet....



Nani76 ja Vilperi 15+3