N 44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko moraalinen velvollisuutesi myös kustantaa elämäsi muilta kerätyillä veroilla?

Ajatteleppas sitä puolta asiasta, että esim. työvoimavirkailija saa palkkansa täysin maksamistamme yhteisistä verovaroistamme, ja maksaa takaisin siitä summasta tietyn prosentin takaisin verovaroihimme. Noniin, sitten otetaan esim. työtön, joka saa kelasta työmarkkinatuen, joka on 20 %:n veron jälkeen noin 500 €:a/kk.  Melkoisen moni parisuhteessa virallisesti oleva ei saa puolison tulojen vuoksi minkäänlaisia sossuavustuksia, koska niissä on tulorajansa.  Noniin, ja ansaitseva puoliso maksaa siis kaiken elämisen kulut, koska tuo perustyöttömyysraha ei kata murto-osaakaan elämisen kuluista.  Työttömän puoliso kuitenkin maksaa veroja tuloista riippuen jopa todellakin suuria summia saamatta vastineeksi valtiolta ja kunnalta kuin työhön menoonsa tarvitsemansa kuljettavassa kunnossa olevan tien. Jos joutuu autolla menemään, niin auton pitäminen se vasta kallista puuhaa onkin, ja monelle työttömälle tai muuten vaan pienituloiselle pelkkää unelmaa vain.   

Joten eikö ole vain hyvä juttu, että jotkut jäävät kotiin ihan tyytyväisenä työttömänä menemättä töihin, ja antavat työpaikkansa jollekin sitä enemmän tarvitsevalle kolleegalleen.  Useankin työttömän puoliso nimittäin makselee moninkertaisesti veroja verrattuna puolisonsa saamaan työttömyyskorvaukseen valtiolta.

Jotta voit antaa työpaikkasi yhtään kellekään, sinulla pitää olla työpaikka. Ja jotta voit antaa työpaikkasi juuri sitä enemmän tarvitsevalle kollegallesi, sinulla pitää olla päätäntävalta siitä, kuka työhösi otetaan sinun tilallesi. Jotenkin minä luulen, että aloittaja ei tällaisessa asemassa ole.

Vierailija kirjoitti:

Enkö tee moraalisesti oikein luovuttamalla työpaikan jollekin, jolle se on elinehto?

Altruismiajatus toimii tässä vain teoriassa, sillä työttömänä sinä et ole asemassa, jossa luovuttaisit työpaikkasi jollekin enemmän tarvitsevalle. Työttömänä sinulla ei ensinnäkään ole työpaikkaa, jota kellekään luovuttaa, etkä myöskään pysty päättämään, kenelle työnantaja kyseisen työpaikan antaa. Jos sinä päätät jättää hakematta jotain työpaikkaa, et takaa sillä työpaikkaa juuri sille naapurin yksinhuoltajalle.

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka aidosti vaikuttimesi vapaaehtoiselle työttömyydelle on juuri enemmän tarvitsevien auttaminen ja heidän etunsa asettaminen omasi edelle. Kuinka olet konkreettisesti pyrkinyt edesauttamaan sitä, että ne työpaikat joita sinä et hae, saisi oikeasti joku sinua tarvitsevampi? Oletko edes selvittänyt ketkä mihinkin työhön on valittu ja pyrkinyt arvioimaan, kuinka paljon sinua enemmän juuri he sitä työtä tarvitsivat? Kumpi sinulle on oikeasti tärkeämpää, selitellä oma työtömyyttäsi altruismilla, vaiko oikeasti ja konkreettisesti pyrkiä asettamaan jonkun enemmän tarvitsevan etu omasi edelle? Altruismi vaikuttimena toimii nimittäin aika huonosti silloin, jos hyväntekeväisyyden kohde on tuntematon, kasvoton joukko, johon ei voi itse vaikuttaa, eikä hyväntekijä itseasiassa edes anna toisille mitään.

Karvankasvuun ei kyllä sinun halusi vaikuta mitenkään. Karvojen ajelusta voit vihjailla esim. näyttämällä esimerkkiä ja ajelemalla säännöllisesti omat intiimialueesi ja kertomalla vaikka, että tykkäät ajelluista intiimialueista sekä itselläsi että muilla. Voit myös tarjoutua ajelemaan hänen pimppinsä osana esileikkiä.

Ja se pimppi kirjoitetaan muuten pimppi (M-kirjain keskellä), ei pinppi.

Alfaksi sinun naiskokemuksesi vaikuttavat varsin yksipuolisilta. Sama kaava toistuu joka tarinassa: nuori nainen antautuu sinulle hiljaa uikuttaen.

Etkö koskaan kaipaa kokemuksia kovaa ja korkealta voihkivista naisista? Tai osaavista ja toisinaan jopa dominoivista naisista? Entä missä ovat kokemukset hiljaa huokailevista naisista? Tai monenlaisia ääniä, aina tilanteesta riippuen, päästelevistä naisista? Entäs ne naiset jotka eivät ääntele lainkaan, mutta joiden nautinnon huomaa liikkeistä ja eleistä, katseen intensiivisyydestä?

Suosittelen, että vaikka omakohtaiset kokemuksesi haaleita erilaisista naisista olisivatkin, niin keksi vaikka omasta päästäsi vähän enemmän variaatioita näihin tarinoihisi. Mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun juonenkäänteet ja loppuratkaisu eivät aina ole pohjimmiltaan samanlaiset. Mä siirryn nykyisin stooreissasi jo suoraan loppuun ja katson antaudutaanko siellä alfalle hiljaa uikuttaen. Se ei ole kovin imartelevaa kirjallisia taitojasi ajatellen.

Mulle tulee mieleen lähinnä täysin epäonnistunut feministien sheimausyritys... Ap voisi pohtia lähinnä omaa uskottavuuttaan trollina.