N 44

Ota sormunen pois sormestasi, anna se miselle ja sano et sorry, kännin piikkiin. Hymyillään kun tavataan. Mene sitten kotiisi ja nuku pääsi selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerros nyt joku esimerkki tästä "huumorista"

Se on tilannehuumoria, joten vähän vaikea nyt alkaa keksiä esimerkkiä. En ole edes ollut paikalla kun näitä on kerrottu, joten olen kuullut vain asiayhteydestä irrotettuja heittoja. 

Eli oot kuullu sun pojan version ja et tiedä miltä se siitä toisesta tuntuu, kuinka loukkaava se on. Saako sun pojalle sit huomautella ja hän ei loukkaannu? 

Jos se on huumoria niin saa. Eri asia jos pojalle vittuilee, sitä ei kenenkään tarvitse sietää. Miten nämä kaksi konseptia ovat niin vaikeita joillekin - erityisesti tietyille ryhmille................ 

Kuka sinusta määrittelee sen, missä se huumorin ja vittuilun raja kulkee? Nyt kun oma lapsesi on se vitsiniekka, niin katsot ilmeisesti vitsailijan saavan päättää, kuinka huumorilla muiden pitää hänen vitseihinsä suhtautua. Entä jos tilanne olisi toisin päin ja sinun lapsesi kokisi että hänelle vittuillaan, mutta toinen vakuuttaisi että kaikki on vain huumoria. Uskoisitko silloin myös sitä vitsiniekkaa ennemmin kuin omaa lastasi?

Tosiasiahan elämässä nyt on se, että kaikilla ihmisillä ei ole samanlainen huumorintaju eikä kaikkien kanssa voi vitsailla samalla kaavalla. Joidenkin kanssa kevyt keskinäinen piikittely on hyvää ja hauskaa huumoria, molempien osapuolten mielestä. Joidenkin kanssa taas piikittely ei huumorikeinona toimi. Tämä on asia, mikä pätee ihan aikuistenkin maailmassa esim. työelämässä, harrastuspiireissä ja esim. sukulaisten kesken. Poikasi pitää tämä asia joka tapauksessa opetella ymmärtämään ja sisäistämään jossain vaiheessa, joten eikö tässä olisi loistava tilaisuus aloittaa se opettelu?

Ja ai niin, lapsesi sananvapautta ei tässä tilanteessa rikota. Oikeus piikitellä muita ihmisiä vastoin muiden suostumusta ei kuulu sananvapauden piiriin.

Muistan kun pari vuotta sitten olin erään tuttuni kanssa shoppailemassa. Kävin sitten ostamassa mieheni veljen 4-vuotiaalle tytölle synttärilahjaa. Neiti halusi prinsessamekon. Oli kuulemma oikein röyhelöistä ja "prinsessamaista" sellaista toivonut jo melkein vuoden. Mä sitten hymy huulillani hipelöin kaupassa toinen toistaan hienompaa röyhelökasaa ja yritin miettiä, mikä olisi eniten tuon pinkissä hattaramaailmassa elävän pikkuprinsessan mieleen.

Tuttuni sitä hetken hiljaa katsoi ja kysyi sitten, että miksi haluan ostaa tuollaisen lahjan lapselle. Mä kerroin tytön itse toivoneen prinsessamekkoa ja ajattelin vilpittömästi, että se olisi riittävä perustelu. Olin todella hämmästynyt, kun ei ollutkaan. Tuttuni kysyi minulta, että miksi haluan tukea ja ylläpitää vääristyneitä sukupuolistereotypioita. Olin äimän käkenä. Että mitä? Mitä vääristynyttä siinä on, että lapsi saa itse valita kiinnostuksen kohteensa?

Ei tästä nyt mitään riitaa tullut. Minä ostin sen mekon ja vähän muutakin prinsessakrääsää siihen kylkeen ja käytiin syömässä tuttuni kanssa ihan hyvässä hengessä. Itsekseni silloin kyllä aloin miettimään, että fanaattista ajattelua löytyy näemmä myös sieltä sukupuolineutraliuden päästä. Siinä missä jotkut haluavat vaikka väkisin ohjata lasta ns. oman sukupuolensa leikkeihin, pyrkivät jotkut vaikka väkisin ohjaamaan niistä ulos. Itse taas olen kokenut, että lapset tekevät luonnostaan aika monipuolisia valintoja elämänsä varrella, kun heidän antaa tehdä niitä. Tämäkin nuori prinsessa harrastaa nykyään prinsessaleikkien ohella innokkaasti jalkapalloa. 😃⚽👑

Voi kun mullekin joskus kävisi noin. Oon ottanut about 10 selfietä elämässäni ja jokaisessa näytän aivan karsealta. Enää en uskalla edes yrittää =DD

Oletko sinä erikseen korostanut läheisillesi, että tulet tämän miehen kanssa olemaan loppuelämäsi? Vai miksi he epäilevät, ettei liitto kestä juuri loppuelämää?